Merkinnät teemasta 'tv-ohjelmat'

Finaaleja – ja finaaleja

Varoitus: sisältää juonipaljastuksia sarjoista, jotka ovat jo päättyneet.

Nyt kesäkuulla on nähty muutaman tv-sarjan päätös. Ennakkoon hehkutettiin varmaan eniten Lostin viimeistä kautta, joka päättyi onnellisesti pari viikkoa sitten.

Viime viikolla nähtiin viimeinen jakso sarjasta Flash Forward, jota oli tarkoitus jatkaa useampikin kausi, mutta niin vain pistettiin stoppi ensimmäisen kauden loppuun. Vanhoista uusinnoista tuli päätökseen Mullan alla (Six Feet Under), jota tehtiin viisi kautta.

Lost, aikahyppyjen mestari

Lost (2004–2010) noudatti läpi kuuden kautensa lahjomatonta epäloogisuuden logiikkaa, jossa melkein mikä tahansa oli mahdollista, kronologia epäolennaista ja takaumien käyttö poikkeuksellisen onnistunutta.

Romaanikirjoittamisen kirjoittamaton sääntö on, että jokainen takauma pudottaa tuhat lukijaa (ehkä sääntö ei mennyt kirjaimellisesti näin, mutta ajatus oli jotakuinkin sama). Lukija odottaa tarinaa, joka etenee, ei hyppelyjä aikatasoilla taakse ja takaisin. Elokuvissa ja tv-sarjoissa tämä toimii paremmin, koska takauman voi toteuttaa visuaalisesti erilaisena kuin itse tarinan, jolloin katsoja pysyy paremmin mukana aikatasoissa.

Lostissa aikatasoja ja lopulta rinnakkaistodellisuuksiakin hyödynnettiin jo niin aktiivisesti, että katsoja ei enää tiennyt, missä ajassa oikeasti ollaan ja mikä on totta. Minä pidin näistä aikatasohyppelyistä, erityisesti takaumista ja takaumien uusinnoista eri näkökulmista: ne kuorivat jokaisesta henkilöstä uusia kerroksia.

Lostin viimeinen jakso olisi voinut vetää langat yhteen, mutta sillä määrällä mysteerejä, mitä kuuteen kauteen oli ehditty kasaamaan, olisi todennäköisesti tarvittu yksi kausi pelkkiä lankojen uudelleenkutomisia. Tuotantotiimi oli päättänyt turvautua siihen ainoaan mahdolliseen ratkaisuun, jolla sai suhteellisen tyydyttävän lopun aikaiseksi: henkilökaarti heitti henkensä ja siirtyi kohti valoa.

Tämä on juuri se temppu, mistä ala-asteen ainekirjoituksessa jo varoitettiin: se, että tekstin lopuksi kertoja herää sängystään ja toteaa kaiken olleen vain unta, on aika köyhä tapa saada teksti päätökseen.

Lostissa temppu tyydytti kohtuullisen hyvin, koska päähenkilöt oli ajettu jo sellaiseen umpikujaan, missä lohdullisin ratkaisu oli kuolema. Sitä paitsi romantikolle on aina mukava nähdä, että menetetyt rakkaat palaavat takaisin ja kaikki saavat elää (toisen) elämänsä onnellisina loppuun saakka.

Flash Forward, pahasti kesken

Flash Forward (2009–2010) perustui Robert J. Sawyerin science fiction -romaaniin, jossa koko ihmiskunta menettää tajuntansa kahdeksi minuutiksi 17 sekunniksi ja näkee tulevaisuutensa.

Pidin tarinan lähtökohdista ja siitä ristiriidasta, mikä henkilöiden sisälle ja välille syntyi, kun he joutuivat taistelemaan tulevaisuusnäkyjen aiheuttamien pelkojen ja odotusten kanssa. Edellytyksiä monitasoisiin henkilökuviin oli, esimerkiksi naisagentti Janis Hawkin kaksoisagenttiuden paljastava jakso oli onnistunut. Kaikkien hahmojen logiikka ja uskottavuus ei aina ollut korkeimmillaan, mutta kokonaisuutena sarja jaksoi pitää minua otteessaan.

Tarina vain loppui liian lyhyeen: päätösjaksossa oli uusi tajuttomuus ja uusi flashforward, joka herätti lisää kysymyksiä. Ja niihin, pahus vie, ei ole luvassa jatkoa, koska ABC päätti lopettaa sarjan tuotannon.

Six Feet Under, todellinen flashforward

Mullan alla, alkuperäisnimeltään Six Feet Under, ehdi viiden kauden aikana (2001–2005) rikkoa surrealismin ja hyvän maun rajoja, mutta aina niin loistavilla käsikirjoituksilla, että sarjaan jäi väkisinkin koukkuun.

Viisi erinomaista kautta saivat ansaitsemansa lopun, vaikka toiseksi viimeinen jakso olikin jo pientä happy ending -hakuista laskusuhdannetta. Viimeisessä jaksossa annettiin henkilöiden tarinoille loppu, suuntaviivat tulevaisuuteen.

Mutta juuri kun katsoja luulee, että tähän tämä tarina päättyi, päähenkilöiden tarinat tuotiin todelliseen loppuun: näytettiin jokaisen kuolema. Nämä kuolemaepisodit limittyivät hautausurakoitsijaperheen kuopuksen Clairen ajomatkaan, jossa hän lähti kohti uutta tulevaisuuttaan. Samanaikainen tulevaisuuden odotus ja kuolema toimivat toinen toisensa kontrastina, jossa katsoja kellui ajan ulkopuolella, toinen jalka tarinan nykyajassa, toinen tulevaisuudessa.

Six Feet Under -sarjan päätösjakson loppuminuutit tekivät minuun räjähtävän vaikutuksen ensimmäisellä katselukerralla muutama vuosi sitten. Olin asennoitunut siihen, että uusintakierroksella loppu tuntuisi lässähtäneeltä, kun sen jipon tietää etukäteen, mutta ei: tälläkin kerta aikavirtaus imi minut mukaansa.

Kumarran kunnoittavasti, Alan Ball. Keep on the good work.

Suosikkien päivä

Tänään olen ollut väsy, joten päätin pitää lepoisan päivän. Muu perhe köhii siihen malliin, että arvelin parhaaksi käydä flunssavastarintaan.

Kun sain pakolliset kauppareissut hoidettua, olen oleillut, lueskellut puolihuolimattomasti blogeja, kerinyt vähän lankaa vyyhdiltä ja kutonut mallitilkkua, makoillut viimeiset pari tuntia sohvalla lämpimän glögimukin kanssa.

***

Tänään osuin katsomaan kahdesta vanhasta sarjasta eräät lempparijaksoni.

Ensin tällä viikolla tullut Tähtiportin jakso “2010” neljänneltä kaudelta – tämä jakso oli jäänyt ensikatsomalta elävästi mieleeni, ja olen odotellut kuin kuuta nousevaa, että uusintakierros pääsisi lopulta tähän vaiheeseen asti (kolme ensimmäistä kauttahan on uusittu viimeisen vuoden aikana jo kahteen kertaan).

Tässä Tähtiportin jaksossa hypätään kymmenen vuotta tulevaisuuteen. Kauan siten hajotettu Tähtiportti-tiimi palaa yhteen ja pelastaa maapallon lähettämällä viestin menneisyyteen. (Ei, se jakso ei tosiaan kuulosta erityisen hehkeältä näin juonitiivistelmän perusteella.)

Jatkoimme lasten kanssa telkkari-iltaa katsomalla Moontlighting-sarjan (suom. Konnankoukkuja kahdelle) ykkössuosikkijaksoni “Dream sequence always rings twice” ensimmäiseltä kaudelta. Maddie ja David näkevät unta muutaman kymmenen vuotta aiemmin tapahtuneesta murhasta. (Ei, tämäkään ei kuulosta hehkuttavalta näin tiivistettynä.) Jakson alussa johdantopuheen pitää Orson Wells, ja jakso on osin mustavalkoinen.

Viime vuosina sarja on lähetetty uusintana ainakin kahteen kertaan, mutta kummallakin kierroksella juuri tämä jakso on jäänyt näkemättä. Saatoin hyvinkin nähdä jakson ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun. Silti muistin melkoisen hyvin, mitä tarinassa tapahtui.

***

Kun lapset siirtyivät nukkumaan, minä siirryin Seattlen sairaalaan seuraamaan Greyn anatomian kakkoskauden jälkimmäistä puoliskoa. Uusintakierrokseni on vielä pahasti kesken, ja tuore kausi alkaa jo 4.11.

Eikös se ole niin, että hyvien tv-sarjojen katsominen toimii yhtä hyvänä lepona kuin unikin?

Palvelun puutetta

Tv-kanavilla on ikävä tapa poistaa nettisivuiltaan linkit sellaisiin ohjelmiin, jotka ovat tauolla. Tietoa siitä, milloin ohjelma jatkuu vai jatkuuko ollenkaan, on ylettömän hankala löytää.

Tänään yritin löytää tietoa Greyn anatomiasta. Sivu on kyllä Nelosen palvelimella yhä tallessa, mutta onko sinne linkin linkkiä? Ei. Löytyykö sitä Nelosen ohjelmalistauksista? Ei. Löytyykö sivuilta tietoa siitä, milloin ohjelma jatkuu? No eihän toki.

Jos kerran tauolla olevan ohjelman sivu on edelleen palvelimella ja googlella löydettävissä, miksei kanavan sivuilla voi olla luetteloa näistä ohjelmista ja ohjelman sivuilla edes jonkinsorttista mainintaa tyyliin “ohjelma palaa ruutuun sitten, kun meistä siltä tuntuu”.

***

Joku vuosi takaperin Konnankoukkuja kahdelle (Moonlighting) näkyi joltakin tv-kanavalta. Sitten se katosi, kesken uusintojen. Ei tietoa siitä, jatkuuko vai eikö jatku.

Jossain vaiheessa huomasin ohjelman siirtyneen TV Viisi -kanavalle. Kanavalla on ohjelmaesittelyjä muutamista ohjelmistaan, mutta – aivan oikein – ei mitään esittelyä kyseisestä sarjasta. Kun esitysaika vaihtui, huomasin sen jossain vaiheessa puolivahingossa. Kun sarjaa ryhdyttiin esittämään joka arki-ilta, huomasin senkin puolivahingossa.

Ihan puolivahingossa tekee mieleni suunnata dvd-bokseja myyvän nettikaupan sivuille ja tilata koko sarja sieltä. Sittenpähän tiedän, mistä ja milloin ohjelman näen.

***

Huomautettavaa olisi jokaiselta tv-kanavalta, mutta päivä on ollut pitkä. Mennään siis näiden esimerkkien voimin kohti loppukaneettia:

Asiakaspalvelun puutetta! Sillä asiakashan minä olen, tv:n katsojana. Ohjelmien esitysaikatauluissa ja suunnitelluissa jatkoissa ei liene sen luokan valtiosalaisuuksia, että asiaa kannattaisi pantata yleisöltä.

Useimmiten jo tieto siitä, että ei ole vielä tietoa, on tietämisen arvoista.

Huonot MM-kisat

Tänä vuonna jääkiekon MM-kisat olivat tosi huonot.

Yleensä katson ainakin Suomen pelit ja finaalit, tänä vuonna näin jääkiekosta tasan loppuottelun toisen erän puolivälistä Venäjän tuuletuksiin.

***

Jääkiekko ei sinällään minua kiinnosta, mutta MM-kisat tarjoavat oivalliset puitteet käsitöiden ja korujen tekemiselle. Tapahtumissa pysyy mainiosti mukana, kun kuuntelee selostusta. Intensiivisimmissä kohdissa voi vähän vilkaista televisioon, ja tosi jänninä hetkinä käsityökin laskeutuu hetkeksi syliin.

Tänä vuonna en ehtinyt rauhoittumaan jääkiekon äärelle, joten käsityötkään eivät edenneet. Sen verran sain finaalin aikana tehtyä, että neuloin hihansuuresorin keskeneräiseen paitaan.

Onneksi alkava viikko tuo Euroviisut. Kolme iltaa menee viisuohjelmia seuratessa – siinä ajassa joku käsityö jo vähän eteneekin.

Vastaus toiveisiini

Sattumanvarainen nettisurffailu tuotti kerrankin hyvän mielen. Satuin huomaamaan, että Yle esittää Teemalla 1.4. alkaen Mullan alla -sarjan alusta.

Minulla jäi aikoinaan ensimmäinen kausi näkemättä. Lopultakin toiveisiini vastataan!