Merkinnät teemasta 'työpöytä'

Pöytä tyhjäksi

Otsikossa on havaittavissa pientä liioittelua: ei tästä pöydästä tyhjää tule millään. Mutta jos vähän tyhjempi sentään.

Olen taannoisen flunssan jäljiltä reippaasti aikataluista jäljessä, joten tulossa on intensiivinen koneiluputki. Eilisillan ja tämän päivän tein sekalaisia pikkujuttuja, jotta saisin hyvän startin isoon urakkaviikkon. Siinä sivussa pistin työpöytääni järjestykseen, se kun tuppaa keräämään joka projektin yhteydessä tavaraa, joka ei enää muista omaa paikkaansa. Lisäksi pyödälle kertyy sellaista rompetta, jolle ei vielä ole omaa paikkaa edes keksitty.

***

Nyt pöydällä on tilaa pöytäkalenterille, papereiden tutkimiselle ja konetyöskentelylle, vaikka yksi siipi vielä tavaraa pursuaakin. Saapa nähdä, miltä pöytä näyttää viikon päästä, kun yksi iso projekti on selätetty ja muutama pienempi hoideltu kunnialla kotiin (sekä tietysti saatu joulukirjeet ja kortit postituskuntoon ja niin edelleen).

Jos ihan totta puhutaan, raivauksen motiivina ei ehkä ollut niinkään järjestyshakuisuus vaan työturvallisuus. Näin jouluaikaan on mukava polttaa kynttilöitä myös työhuoneessa, mutta elävä tuli vaatii tilaa. Huojuvat paperipinot eivät ole hyvää seuraa kynttilöille.

***

Tänään, toisena adventtisunnuntaina, päivän joululauluksi valikoituu laulu, jossa puhutaan kynttilöistä. Koska olen kunniakkaasti kulkenut lapsuusmuistojen latuja, jatketaan niiden purkamista. Tämän seuraavan laulun muistan kuulleeni ala-asteen joulujuhlassa pienenä natiaisena, kun ylempien luokkien kuoro sen esitti. Kuusen koristeet kimalsivat ja oli lämmin olla. Hämärässä salissa löytyi hyvä joulumieli.

Sanoitus on alkujaan Mauno Isolan jouluruno – sen voi huomata esimerkiksi siitä, että tekstissä ei ole laulumaista kertosäettä ja säkeistössä on säkeitä kuusi, ei esimerkiksi neljä tai kahdeksan, kuten useimmissa lauluissa. Runon sävelsi Martti Turunen vuonna 1934.

Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden.