Merkinnät teemasta 'vaalit'

Valinnan vaikeus

Synkeä sää, vaikkei myrskyksi sentään yltänytkään. Ajatuskin ulos lähtemisestä paleltaa. Tulisi jo talvi – ristiriitaista kyllä, talvella on lämpimämpää kuin kosteana syyspäivänä.

Olen paininut päivän valintaongelmien parissa. Se ei ole ongelma, lähteäkö äänestämään vai jäädäkö kotiin: en muista vuodesta 1991 jättäneeni väliin ensimmäisiäkään vaaleja. En äänestä siksi, että olisin erityisen innostunut politiikasta. Arvostan vain äänestysoikeuttani niin paljon, että haluan sen hyödyntää.

***

Minkä numeron lappuun kirjoittaisin? Vaalikoneet eivät anna vastauksia. Suhteellisen harva potentiaalinen ääneni saaja on vaalikoneesen vastannut, ja toisekseen vaalikoneissa annetaan vain mustavalkoisia vaihtoehtoja. Vapaat vastaukset kertovat enemmän ehdokkaan ajatuksista, blogit (joita meikäläisillä ehdokkailla ei ole senkään vertaa) kertoisivat vielä enemmän. Kyllä minä mieluusti äänestäisin sellaista ehdokasta, jolla on samoja ajatuksia kuin minulla.

Jäin pohdiskelemaan sitäkin, montako ääntä tarvitaan 3259 hengen kunnassa läpimenoon. Onneksi nettihaulla löytyvät myös neljän vuoden takaiset tuloslistat. Pikainen silmäys kertoi, että viimeksi valtuustoon on päässyt 23 äänellä, jos on demari, 27:llä, jos edustaa keskustaa, ja 33:lla, jos on kokoomuksen ehdokas. Siis keskimäärin voi olettaa, että jos minä ja 27 muuta olemme saman ehdokkaan kannalla, hän päättää meidän asioistamme seuraavat neljä vuotta.

Mutta kuka se ehdokas on?

~~~~~

Jälkikirjoitus iltakymmenen jälkeen

Olen seurannut ääntenlaskentaa Ylen vaalisivuston kautta. Lapsuusajan kotipaikkakuntani uudesta valtuustosta puolet on uusia kasvoja. Nykyisen asuinkuntani valtuustossa nähdään yhdeksän uutta ja kaksitoista vanhaa valtuutettua. Aika rankkaa vaihtuvuutta, vaikka osin johtuukin siitä, että aiemmat ääniharavat ovat jättäytyneet valtuustoista pois.

Tilastollisia havaintoja kotikuntani vaalituloksista: Uuden valtuuston jäsenistä kolmannes tituleeraa itseään yrittäjiksi. Joka neljäs valtuutettu saa elantonsa suoraan tai välillisesti maataloudesta – ovat muuten kaikki keskustalaisia. Eläkeläisiä valtuuston väestä on niin ikään joka neljäs. Mikä mielenkiintoisinta, kokoomuksen neljästä valtuutetusta kolme ilmoittautuu eläkeläisiksi. Onko kokoomuslaisilla aikaa kunnallispolitiikalle vasta eläkkeellä?

Tänä vuonna kuntalaisistani äänioikeuttaan käytti 58,2 prosenttia, reilut puolitoista prosenttia enemmän kuin neljä vuotta sitten. Tänä vuonna läpimenoon vaadittiin viimekertaista enemmän ääniä: demareilla 29 ääntä, keskustalla 31 ääntä ja kokoomuksella 37. Pienessä kunnassa jokaisella äänellä on merkitystä: heti rajan alle jäi kolme keskustalaista 30 äänellä.

Vielä päätteeksi hyvät uutiset: henkilökohtainen ehdokkaanikin meni läpi, ihan toisessa kunnassa tosin. Äänisaalis oli komea – onnittelut peruskouluajan luokkakaverille!

~~~~~

Vihonviimeinen jälkikirjoitus maanantain puolella

Vielä yksi tilastollinen havainto. Kotikuntani nuorin valtuutettu on iältään 31-vuotias. Kaikkiaan kahdeksan valtuutettua on iältään korkeintaan 41-vuotiaita. Yllättävän hyvä määrä meitä lapsiperheikäisiä. Senioriväestöä edustaa viisi yli 60-vuotiasta, joten niinsanottujen keski-ikäisten valtuutettujen määräksi jää hilkun yli puolet. Vastannee aika hyvin kunnan väkijakaumaa. Mainittakoon vielä, että meillä on seutukunnan nuorimmat demarivaltuutetut.

Ja jos joku miettii, miksen ole ihmetellyt miesten ja naisten välistä balanssia, totean: so what? En ole vielä oivaltanut, miksi minun pitäisi äänestää nimenomaan naista. Ihan yhtä hyvin äänen voi antaa miehelle, jolla on fiksu nainen kotona. (No hyvä on, valtuustosta melkein kolmannes on naisia. Kaikki kokoomuslaiset ja kaikki eläkeläiset ovat miehiä. Tämä ei kuvastane kunnan väkijakaumaa.)

Parasta vaaleissa

Huomasin eilen toivovani, että kunnallisvaalikampanjointi jatkuisi vielä pitkään.

Opiskeluaikoina katselin mielelläni television vaaliväittelyitä. Minusta oli kiehtovaa kuunnella vaaliretoriikkaa, joka oli täynnä kankeita lauserakenteita ja hienojen sanakäänteiden taakse kätkettyjä epäajatuksia. Viime vuosina en enää ole voinut pysähtyä nauttimaan väittelyistä (tai ylipäänsä mistään suomalaisesta ohjelmasta, joka tulee ennen lasten nukkumaanmenoaikaa*), mutta muutama lehtien mielipidepalstoilta lukemani vaalikirjoitus antaa olettaa, että samoilla linjoilla liikutaan yhä.

***

Kunnallisvaaleissa myydään henkilöä ja persoonaa. Ja mikäpä sen parempi tapa tuoda ajatuksiaan julki kuin blogi.

Löysin vaaliblogin, joka imaisi minut mukaansa. Tällaista blogia lukisin mieluusti muulloinkin kuin vaalien alla! Jos asuisin Paimiossa, äänestäisin kirjoittajaa – ääneni heltiäisi jo niiden yhdentoista samassa luokassa vietetyn vuoden muistoksi, mutta eritoten siksi, että teksteissä on paitsi mainioita mielipiteitä myös taitavaa verbaliikkaa.

Mutta en asu Paimiossa. Ääneni ei mene edes samalle puolueelle, sattuneesta syystä. Valitettavasti joudun tekemään päätökseni ilman blogien apua, sillä yksikään kotikuntani ehdokkaista ei ole perustanut vaaliblogia tahi muutakaan vaaliaiheista sivua. Ehkä näin pienessä kunnassa kaikki tuntevat kaikki jo muutenkin – paitsi minä, kun olen asunut täällä vasta niin vähän aikaa, reilut 10 vuotta.

*Selitys: kun lapset ovat hereillä, on turha luulla kuuntelevansa televisiota. Ylistetty olkoon suomalainen tekstityskäytäntö!