Sormiharjoituksia

H-hetki on huomenna (miksi se muuten on nimenomaan hoo-hetki?), eikä likikään kaikki ole vielä valmiina. Sen verran oli pakko irrottaa päätä valmisteluista, että suoritin pari kodinhoidollista toimea.

Jälkikasvu tarvitsee ruokaa, vaikkei äidillä olekaan nälkä. Jotain on lohdittava (varsinkin kun nuorimman lounas kuittaantui myöhäisellä sämpylällä). Kaapissa ei tosin ole mitään. Samat lakanat ovat olleet koneessa jo suurimman osan viikkoa, kun en ole ehtinyt niitä narulle ripustamaan. Lopuilta ongelmakohdilta suljen päättäväisesti silmäni.

Toimenpiteet:

1) Kehitellään makaronikeitto (täysjyvämakaronia, pakastevihanneksia ja sulatejuustoa). Näyttää ruokaisammalta kuin pelkkä makaroni. Vaativammat gourmet-ateriat syntyvät vasta viikonloppuna (tai sitten, kun kokin taitoni kehittyvät merkittävästi).

2) Tyhjätään ja täytetään astianpesukone. Parantaa mielialaa ja luo illuusion siitä, että kotia on oikeasti hoidettu.

3) Viedään roskat ja laitetaan tyhjä roskapussi. Ks. edellinen kohta.

4) Pestään lakanat vielä kolmannen kerran ja nostetaan ne lopultakin narulle. Ensin tyhjätään narulta hyvinkuivuneet vaatteet (ja pistetään ne kasalle odottamaan, että joku viikkaa ne kaappiin — ehkä jo viikonloppuna?).

5) Tehdään pikakauppareissu, jotta kaapissa on maitoa, leipää ja jogurttia, joilla voi kuvitella kaikkien elävän lauantaihin asti. Äidille pepsimaksia, sillä tulossa on pitkä yö.

6) Lisätään jälleen muutama mieleen putkahtanut kohta tekemättömien valmistelutöiden muistilistalle, silmäillään lista läpi, huokaistaan syvään ja mennään tekemään hommista joko sitä, mikä on akuutein, tai sitä, mikä sattuu juuri nyt luonnistamaan parhaiten.

Huomenna tähän aikaan käydään viimeisiä tansseja läpi ja pohditaan, onko parempi tanssia andalusialainen Onnenkiven parketilla päkiänalustossuilla vaiko paljain jaloin. Siitä ei ole enää pitkä aika tositoimiin.

hakusanoja esiintyminen, kodinhoito, valmistelut
2 kommenttia »

Eilen kylällä vietetiin joulunavajaisia. Lapsuudessa joulunavaus oli joskus marraskuun lopulla, ja silloin oli aina lunta, joskus hervoton pakkanen. Kieltämättä tuolloin liikuttiin viisi astetta pohjoisemmalla leveyspiirillä.

Eilen täällä satoi vettä. Pimeys imaisi auton valot, ja tämän leveyspiirin marraskuu näytti synkeytensä. Ei tullut mieleenkään käydä katsomassa kaupan joulunavausilotulitusta – tenavat ihmetelkööt raketteja uutena vuotena.

Jouluosaston annin kävimme katsastamassa, tosin lähinnä siksi, että tarvitsin vielä yhden kerän Novitan Samosta, jotta saan työn alla olevan neulepaidan valmiiksi. Silmäilimme joulukoristeita, luuhasimme kynttilärivit ja nappasimme mukaan muutaman paketin kelluvia kynttilöitä sekä joulukalenterikynttilän.

***

Menossa on viimeinen vapaa viikonloppu ennen joulua tai tarkemmin ottaen neljättä adventtia. Olen suunnitellut käyttäväni tämän viikonlopun jouluvalmisteluistani tärkeimpään: joulukirjeiden tekemiseen.

Tapanani on ollut opiskeluajoista asti kirjoittaa joulukortin sijaan joulukirje, jonka kopioin ja lähetän vanhoille ystäville ja tuttaville. Yhteydenpito vuoden mittaan on yleensä niin köyhää, että joulukirje päivittää kuulumiset. Tarkkaan ottaen kirjeitä täytyy tehdä kaksi: toinen suomeksi, toinen englanniksi.

Yleensä saan joulukirjeen postiin joulutervehdysten viimeisenä postituspäivänä, silloinkin todennäköisesti pikemminkin viime minuuteilla kuin jo päivällä. Tänä vuonna joulukuun kaksi ensimmäistä viikkoa olen täystyöllistetty, joten ajattelin ällistyttää mieheni (ja itseni) ja tehdä joulukirjeet valmiiksi tänä viikonloppuna. Itse asiassa molemmat kirjeet ovat jo yli puolivälissä, joten toivoa on.

***

Useimpina vuosina jouluhössötyksen alkaminen marraskuun alussa on raivostuttanut minua. Hössöttämään en aio ryhtyä, mutta pieniä valmisteluja teen pois nyt. Taidanpa jo tänään etsiä keittiön pöydälle joulukynttelikön, ja jouluvaloja voisi virittää ikkunoihin (tosin työhuoneessani taitavat olla virtaa vaille valmiina: sieltä jouluvaloja ei ole taidettu pariin vuoteen ottaa alas).

Joulukuulle jäävät pienet mutta tärkeät perinteet: Kauneimpiin joululauluihin olen vienyt lapset sitä mukaa, kun ovat jaksaneet siellä istua. Piparitaikinan teen itse, koska mausteiden heittäminen kattilaan kiehumaan levittää jouluisen tuoksun koko taloon. Ja kyllä se taikina pipareiksi leivotaan, josko yhtenä hyvin sairasvoittoisena vuonna leivontaan ehdittiin vasta joulun jälkeen.

hakusanoja joulu, joulukirje, perinteet, valmistelut, yhteydenpito
2 kommenttia »