Merkinnät teemasta 'vapaapäivä'

Vapaalla + 21. ja 22.

Vietin viikonlopun vapaalla. Vastoin tapojani tällä kertaa vapaapäivänä ei tehty töitä – ei oikeita töitä eikä juuri kotitöitäkään. Eikä sitten oikeastaan mitään muutakaan.

Kuulemani mukaan vapaalla olemisen pitäisi virkistää ja palauttaa toimintakykyä. Juu ei. Juuri nyt pitää varmaan panostaa enemmän sanontaan “vierivä kivi ei sammaloidu”, sillä niin kauan kuin pysyn liikkeessä ja työssä ja toiminnassa, asiat etenevät, mutta kun pysähdyn — —

Juuri näin: kaikki pysähtyy, aivotoimintaa myöten. Taitaa kroppa ja pää koettaa vihjailla loman tarpeesta. Mutta kuinka pitkä loma tarvitaan, ennen kuin virkistymisvaikutus alkaa näkyä?

***

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä: laulu, jota kuuntelen onnellisena

Gabriella Cilmi: I don’t want to go to bed now (YouTube-linkki)

Laulu on Gabriella Cilmin ensimmäiseltä levyltä Lessons to be learned. Tämä biisi soi aurinkoisina päivinä autossa, ja asiaan kuuluu, että laulan l-u-j-a-a mukana. Ei ihan sovi äänialalleni, mutta joskus on tehtävä myönnytyksiä.

I know you’ll think it’s right
If you see inside my mind
It’s summer everyday
And it’s music through the night

***

Kahdeskymmenestoinen päivä: laulu, jota kuuntelen surullisena

Semmarit: Susien teillä (YouTube-linkki)

Seminaarinmäen mieslaulajat, Semmarit, osaa tehdä sekä hauskaa että vakavaa, railakasta ja tunteisiin käyvää. YouTuben biisivalikoima oli aika niukka, joten valitsin tuon Susien teillä -kappaleen (katso myös liveversio).

Mieluiten olisin ehkä valinnut kappaleen Aika maalata naama, jonka intiaanihenkiseen sanoitukseen olen ollut kovasti mieltynyt. Kumpainenkin on muuten Petri Pullin sanoitus.

Taivaalla mustalla kipinää lyön
synkkiä rotkoja nilkutan yön
hangella peiliä kelmeää ulvon
maalia sinistä kuuvalon juon

Vapaapäivän riemuja

Piti oleman neljä (!) päivää vapaata (!). Ei ollut. Työmaat eivät edenneet toivottua tahtia, joten ankara puurtaminen nielaisi kaksi ensimmäistä potentiaalista vapaapäivää.

Mutta oli sentään vapaa viikonloppu (!). Sitäkään ihmettä ei ole hetkeen koettu.

***

Vapaa sunnuntai kului hyvin vapaamuotoisesti. Päivä vietetiin hellettä paossa sisätiloissa, pääasiassa television ääressä. Katsottiin pois monen monta tv-sarjan jaksoa, yksi elokuva ja American Idolin tulosjakso. Mielenkiintoista seurata tulosjaksoa tietämättä, millainen itse kisajakso oli ja keitä kilpailijat ovat (kun ei ole ollut niitä vapaita viikonloppuja, että olisin sarjaa livenä seurannut). Kummasti American Idoliin pääsee kyllä kiinni näin loppukaudestakin.

Kohtuuttoman ison osan päivää lohkaisi kynsien lakkaus. Hehkuvaa punaista varpaisiin, tummaa viiniä sormiin. Seuraava lakkaus on varmaan jo kesäisempiä sävyjä.

***

Kaivelin esille pari viime syksynä hylkäämääni neuletta. Helteestä huolimatta kudoin paksua villatakkiani ja pohdiskelin konttineuleen miljoonan langanpätkän päättelyä. Välillä virkkailin paljettihuiveja.

Kaivoin myös esille koko joukon Ottobre Design– ja Ottobre Design Woman -lehtiä. Olisi inspiraatiota ommella, mutta ensin pitäisi valita kaavat, piirtää ja leikata ne, valita kankaat, leikata ne… Juuh, ei vielä tänä vapaapävänä.

Mikä parasta, seuraavat vapaapäivät ovat ensi viikonloppuna. Tämähän on suorastaan ylellisyyttä!

Raadollinen tarina

Sunnuntai on monelle työpäivä. Esimerkiksi opettajat, joilta moni kadehtii pitkiä kesälomia, käyttävät pyhäpäivänsä yleensä työhön.

Minäkin olen harva se sunnuntai tehnyt töitä, mutta tänään en ole varsinaisten työasioiden eteen tehnyt oikeastaan mitään. Epäilen, että flunssa odottaa pääsevänsä iskemään kimppuuni, joten yritän muistaa lepäillä ja oleilla aina välillä. Ihan oikeasti.

Asian tärkeydestä muistutti myös lapseni, joka kirjoitti koulutehtävänä jouluisen tarinan. Tarinassa lähdettiin hakemaan joulukuusta. Kuusenhakuun osallistuivat kaikki perheenjäsenet, “paitsi äiti, koska äidillä oli töitä”. Auts.

Tänään äiti sitten istui sohvalla ja katseli jälkikasvun kanssa televisiota. Puikot kilisivät ja torstaina aloitettu neuleprojekti eteni. Ja etenee yhä: en malta vieläkään laskea kudinta käsistäni.

Menen nukkumaan

Nyt alkaa olla elämä voiton puolella. Jotain jäi vielä huomisellekin, mutta enää ei ole ihan pakko jatkaa päivää yövuorolla.

Kropassa tuntuu, että tässä on tehty töitä tauotta monta viikkoa. Lasten syyslomalla olisi tarkoitus pitää ainakin yksi ihan oikea vapaapäivä. En tosin enää muista, mitä vapaapäivinä yleensä teen…

Nyt menen nukkumaan, ihan oikeasti koko yöksi. Ihan luksusta.

Tyhjää? Tyhjää!

Kalenterissani on kummallinen aukko. Tälle viikonlopulle ei ole mitään merkintöjä. Mitä ihmettä?

Ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten helmikuun! (Sikäli mikäli minulla silloinkaan mitään vapaata oli.) Tilitin juuri maaliskuun alvit, ja nyt työlistallani ei ole yhtään punaisena hehkuvaa isoa deadline-duunia, ainoastaan liuta pienempiä töitä, joista valtaosa ei ole mitenkään päivän päälle.

Otan siis viikonlopun levon kannalta ja annan ylikuumentuneiden aivojen pikkuisen viiletä. Teen ihan vain muutaman pikku jutun…