Sormiharjoituksia

Ihmiseksi, joka pitää väreistä, olen harvinaisen monotoninen. Tai päinvastoin: yksiväriseksi ihmiseksi olen hyvin värikylläinen. Konservatiivinen ja värikäs yhtä aikaa.

Koko aikuisikäni olen rakastanut punaista: viininpunaista, kirkkaampaa punaista, kanervan sävyä, marjapuuroa, roosaa, burdundia… punaista muodossa jos toisessa. Vaatekaapissani on vain punaisen ja harmaan eri sävyjä (ja vähän valkoista ja mustaa ja ihan pieni ripaus violettia).

Sen lisäksi, että vaatteeni ovat punaisia, myös työhuoneeni on, tarkkaan ottaen kanervaa ja roosaa. Tumman kanervan väriset verhot ja paperikaihtimet. Työhuoneen hyllyssä on neljän värisiä mappeja: viininpunaisia, violetteja, harmaita ja mustia. Ammattikirjallisuutta en sentään ole valinnut kirjojen kansipaperin värin mukaan.

Lapsetkin sen tietävät. He eivät enää kysy, mistä väristä pidän, vaan osoittelevat kaupassa: äiti, tuolla on ihan sinun värisesi tavara.

***

Ihmiseksi, joka pitää vain punaisesta, olen värikylläinen. Talossamme on jokainen huone erivärinen: lasten huoneessa on keltaiset seinät, makuuhuoneessamme vaaleaa vihreää, olohuone on sininen.

Minä pidän väreistä.

***

Lapsilleni olen hankkinut värikkäitä vaatteita. He saavat ruinata ihan sydämensä kyllyydestä mustia vaatteita, mutta niitä ei ihan heti ole tulossa. Sen sijaan tyrkytän sinistä, punaista, oranssia, vihreää… Paljon värejä.

Minulla on laatikkotolkulla värikkäitä kankaita lasten vaatteita varten. Ja muutama laatikollinen värikkäitä lankoja. Minusta on ihana saada tehdä sen värisiä vaatteita, mitä en koskaan pitäisi itse.

Ongelmana on, että olen värien ja sävyjen yhdistelemisestä hyvin tarkka. Jos väriyhdistelmä ei pelaa, se ei pelaa. Oikean sävyn etsimiseen on joskus käytetty käsittämättömän paljon aikaa, vaikkapa korupöydällä. Siinä ajassa, minkä käytän sopivien helmiyhdistelmien kehittelyyn, joku toinen tekisi koko korun.

***

Alhena tekee tänä talvena khaligitanssin. Meillä on neljänvärisiä mekkoja: punaisia, sinisiä, oransseja ja turkooseja.

Sanoin tänään ryhmäläisille, että haluan päästä näkemään tanssin väreissä, mekot päällä. Tunnustan jo tässä vaiheessa: teen tanssin sovituksen puhtaasti värien perusteella. Etsin harmoniset ja räikeät väriyhdistelmät ja luon niiden avulla lavalle värileikin. Tämän pääsee tekemään vain harvoissa tansseissa, joten otan siitä kaiken irti.

Kun tanssi on loppuvuodesta valmis, se on kaleidoskooppi. Jokaisella värillä ja väriyhdistelmällä on merkitys.

hakusanoja punainen, värit
Ei kommentteja »

Tänään olo oli kuin paremman laatuluokan kamelilla, kun raahasin kasseja salille ja kotiin. Soittimen, cd-boksin ja treenilaukun lisäksi minulla oli tiistaiseen tapaan iso kassillinen huiveja ja milayoja, ja tänä nimenomaisena tiistaina lisäksi vielä säkillinen kankaita. Oli jälleen se tärkeä päivä, kun tehtiin pitkäaikaisia päätöksiä: valittiin siis esiintymisasujen kankaat.

***

Alhenan puvustuksesta on tullut aikamoinen palapeli, kas näin: Olipa kerran baladimekko. Halusimme sen kanssa käytettävän lantiovyön. Nyt pitäisi tehdä vyöhön sointuva hame ja vielä hameen kanssa toimiva yläosa. Onneksi hameen ei tarvitse sointua baladimekkoon eikä yläosan lantiovyöhön!

Jotta väripaletti olisi mahdollisimman vaikeasti hallittava, kiellettyjä värejä ovat kaikki tummat värit, sillä hame + yläosa tulevat milayatanssiin. Eihän siitä mustasta kankaasta erotu, jos vaate on tummanpuhuva. Ja vielä yhtenä tärkeimmistä kriteereistä: asu ei saa maksaa mansikoita, mustikoita eikä muitakaan kotimaisia kausiherkkuja.

Ihan valmiiksi palapeli ei tullut, mutta kohtuullisen pitkälle päästiin. Yläosat ovat sähäkkää turkoosia ja neonpinkkiä, jotka varmasti näkyvät peräpenkille asti. Alaosiin löysimme mukavasti sekä sähkönsinistä, petroolia (pieni myönnytys: ei aivan kirkas väri, mutta istuu loistavasti kyseisen tanssijan garderoobiin), keskitummaa lilaa sekä leimuavaa punaista. Todennäköisesti hameisiin tulee vielä kultaa tahi hopeaa itse kunkin mieltymysten mukaisesti. Olemme tänä keväänä milayoista huolimatta hyvin värikästä väkeä.

***

Punaiset ovat tosin ongelmallisia. Erilaisia punaisia on tässä sopassa ainakin viisi: lantiovöitä on vähintään kolmea eri punaista – on tummempaa, helakampaa ja murretumpaa; hamekankaaksi olisi tuloillaan punaista, joka on piirun verran keltaiseen päin sävyttynyttä. Ja sitten vielä se neonpinkki, joka on lehmänhenkäys kahdeksankymmentäluvulta. (Minulla oli silloin vaate jos toinenkin tuota väriä, mutta eihän se sävy oikeasti käy kenellekään, jolla ei ole täysverinen lavameikki naamassa.)

Ongelma on, että punainen, punainen ja punainen ovat hyvin kitsaita olemaan vierekkäin. Erityisen jännittävä yhdistelmä on luvassa, jos päädymme pukemaan pari tanssijaa pinkkeihin toppeihin ja punaiseen hameeseen. Ensikatsomalla yhdistelmä oli suorastaan eksoottinen, mutta toisaalta näissä vetimissä ei olla menossa rippijuhliin vaan lavalle. Ja siellä pelataan erilaisilla värikartoilla.

hakusanoja punainen, tanssiasu, värit
2 kommenttia »