Merkinnät teemasta 'väsyttää'

Simahduksia ja 31.

Simahdin tiistaina. Simahdin keskiviikkona. Juuri nyt voisin simahtaa myös – ehkä päiväunet?

Huomauttaisin, että herääminen kello seitsemältä tiistaiaamuna ei ole minun elimistölleni sopivaa. Keskiviikkona arkiaamujen vakio 7.42 teki myös tiukkaa. Huomenna perjantaina pitäisi olla hereillä jo ennen seitsemää, mitä pidän äärimmäisen epäinhimillisenä. Onneksi tänään on helatorstai ja koululaisten vapaapäivä, joten sain pikkuisen pahinta unihorrosta pois.

Simahdusten myötä tämän ekstrabiisin esittely ei ehtinyt toukokuulle, kuten hieno suunnitelmani meni. Esiteltäköön se nyt.

***

Kolmaskymmenesensimmäinen päivä: laulu, jonka laulan aina karaokessa (oma ekstra)

Big Spender (musikaalista Sweet Charity) (YouTube-linkki)

En lämpene karaoken suomihumppalinjalle. Olen laulanut Beatlesia, ja valikomaan voisi kuulua myös George Michaelin Faith, jos se listoilta löytyy, mutta useimmiten olen valinnut tämän, koska sitä harvoin muut laulavat.

Pari muuta versiota samaisesta biisistä (YouTubesta kaikki):
Shirley Bassey
Pearl Bailey
Queen

***

Kaikki 30 days of music -haasteen ykkösvalintani (lukuun ottamatta omaa biisiäni) löytyvät YouTube-listalta. Muistutan vielä, että lista ei ole pelkästään suosikkimusiikkiani, vaan joukossa on sekä inhokkeja että muita musiikkimuistoja.

Viidestoista ja kuudestoista

Reissussa rähjääntynyt jaksoi eilen torkkua sohvalla ja katsoa MM-finaalin ensimmäisen ja melkein koko viimeisen erän. Siitä hetkestä, kun Suomen peli alkoi kääntyä voitolliseksi, ei ole mitään mielikuvaa, mutta lopun hurjat maalikimarat sentään näin.

Mutta ei sen paremmin mennyt Euroviisujenkaan kanssa. Katselin esitykset, uuvahdin väliaikaohjelman aikaan, ja havahduin parahiksi näkemään voittajan kukitukset ja kiitokset.

Väsymykseen vetoan ja tarjoilen nyt kerralla kaksi biisiä “30 days of music” -haasteeseen.

***

Viidestoista päivä: laulu, joka kuvaa sinua

Kolmas Nainen: Jos se ois helppoo (YouTube-linkki)

Tämä biisi sopii ikuiselle jahkailijalle. (Sinällään uskomatonta, että tätä piti miettiä tosi kauan – tämähän on ihan itsestäänselvä valinta!)

Kaikki ilman muuta silloin innostaa
kun uutta aloittaa

***

Kuudestoista päivä: laulu, jota aikoinaan rakastit, mutta nykyisin vihaat

Ei minulle käy näin. En minä kyllästy rakastamiini lauluihin. Mutta toisin päin käy usein. Niinpä minun versioni tästä teemasta on tällainen:

Laulu, josta en oikeastaan kummemmin pitänyt, mutta josta pidän nyt kovasti

Britney Spears: Toxic (YouTube-linkki)

Tämä Britneyn biisi ei kuulunut suosikkeihini, ennen kuin tein siihen viime talvena koreografian. Koreografiasta tuli oikein kiva, ja sitä myöten myös biisistä tuli kevään ykkösraita.

Menen nukkumaan

Nyt alkaa olla elämä voiton puolella. Jotain jäi vielä huomisellekin, mutta enää ei ole ihan pakko jatkaa päivää yövuorolla.

Kropassa tuntuu, että tässä on tehty töitä tauotta monta viikkoa. Lasten syyslomalla olisi tarkoitus pitää ainakin yksi ihan oikea vapaapäivä. En tosin enää muista, mitä vapaapäivinä yleensä teen…

Nyt menen nukkumaan, ihan oikeasti koko yöksi. Ihan luksusta.

Väsy kroppa

Lauantaina oli yrittäjän päivä, joka kuulemma on tulossa kalenteriin merkittäväksi teemapäiväksikin. Piti kirjoittamani siitä jotain älykästä, mutta en sitten jaksanut. Veto oli poissa.

***

Lauantaina olivat myös koululaisten urheilukisat. Kunnallisissa kisoissa kisasivat kaikki ala-asteen ja yläasteen oppilaat. Minun roolinani oli olla huoltojoukkoina sekä valokuvaajana. Kuljin siis painavan repun kanssa, painava kameralaukku olallani, villapaita päälläni (sillä aamulla kisoihin lähtiessä oli koleaa).

Huoltojoukkojen tärkeys näkyi viimeistään siinä kohti, kun diabeetikko havaitsi sokereita mitatessaan olevansa hypoilla, ja vielä oli pitkän matkan juoksu jäljellä. Siinä saikin hetken ihmetellä, millä sokerit nostetaan turvalliselle tasolle niin, että lapsi jaksaa vielä juostakin. Päädyimme pikanostatukseen siripirillä ja lakritsalla, juoksua varten tankattiin vielä myslipatukkaa – ja makkara. Jälkimmäinen ei kuulunut minun ravintosuunnitelmaani, mutta kun lapsi sitä hiniöitsi, arvelin, että se saattaisi itse asiassa olla hyväkin pitämään sokereita kohtuullisella tasolla juoksun ajan – ainakin rasvaa olisi sen verran, että hiilihydraattien imeytyminen vähän rauhoittuisi.

Eräs äiti seurasi vieressä minun hiilarilaskelmiani ja tankkausoperaatiotani. Hän tuli ääneen arvelleeksi, että joko tässä vaiheessa on noin tarkkaa ruokavalion kanssa. Vasta silloin tajusin, miltä minun hiilarilaskentani ja kellontarkkailuni saattaa ulkopuolisen silmiin vaikuttaa.

Selitin, että yritän saada diabeetikolle turvallisia sokeriarvoja pitkään juoksuun, ja kumpainenkin meistä huokaisi helpotuksesta – minä siksi, että en ole sellainen äiti, joka nipottaa lapsen ruokavaliosta mitallinkiilto silmissään. Omassa kunnianhimossa on riittävästi tekemistä, ei siihen enää tarvita ulkopuolista painostusta. Kunhan tulee turvallisesti maaliin saakka.

***

Viikonlopun kruunasivat kaksi tanssikurssia: Lauantaina pidin polttarikurssin naisjoukolle, tanssimme Shakiraa. Sunnuntaina oli vuorossa tutustumistunti, joka järjestettiin osana Naisvoimistelijoiden teemapäivää. Sali oli täynnä eri-ikäisiä naisia, jotka saivat vajaan tunnin paketin itämaista tanssia.

Kurssien pitäminen oli todella hauskaa, mutta lepopäivien puute on tuntunut kropassa. Talven mittaan saa olla tarkkana, että työiltojen vastineeksi tulee myös vapaapäiviä ja kehonhuoltoa.

Vilu ja väsy

Jostain syystä väsyneenä palelee enemmän kuin pirteänä.

Tänä iltana olen kuljeskellut villasukissa, paksussa villapaidassa ja iso neulehuivi hartioilla, niin kuin parhaanakin pakkaspäivänä. Pihalla oli illalla lämpöä viidentoista pintaan, sisällä 22. Ei pitäisi paleltaa, mutta paleltaa vain.

Koulunalkuväsymys alkaa selvästi iskeä voimalla. Kauankohan se oikein ottaa, ennen kuin uni tulee iltaisin niin kuin pitää ja virkistää aamuun menessä niin, että hyppään tarmokkaana sängystä ylös?

Jokohan toukokuun viimeisellä viikolla tähän rytmiin olisi ehtinyt tottua?