Merkinnät teemasta 'viherkasvit'

Vihertyvä peukalo

Helmikuun ensimmäinen oli varsin aurinkoinen päivä. Aamupäivällä havahduin siihen, että koko asunto kylpi keltaisessa valossa – tai siis kylpi siinä määrin kuin se tiukasti kiinni vedettyjen verhojen takaa mahdollista oli. Suora auringopaiste tuo tuomisinaan myös migreenin, joten mieluummin verhot kuin jomottavat ohimot.

Helmikuun ensimmäisen päivän kunniaksi kastelin kaikki viherkasvit, myös ne, jotka harvemmin vettä kaipaavat. Tuumasin, että näin muistan helpoiten, milloin palmuvehka, kirjotähti ja kaktukset ovat vettä saaneet. Ja orkideat, jotka saivat taas uppokastelun.

Olen aina ollut äärimmäisen huono pitämään viherkasveja hengissä, mutta nyt on uskomattoman moni kasvi pysynyt vihreänä uskomattoman pitkään. Niistä elämänilonsa menettäneistä kasveistahan ei puhuta, eihän…

***

Vain harva kasvi on meille tullut täydellä hinnalla. Useimmiten käyn tutkimassa paikallisen myymälän poistokasvien hyllyn ja ostan sieltä ei-niin-kauniita muutaman kolikon hintaisia kasveja.

Joitain olen osannut hoitaa, ja lopputuloksena on ollut elinvoimainen ja komea kasvi. Esimerkiksi kirjava rönsylilja on intoutunut rönsyilemään varsin aktiivisesti. Jotkut ovat vielä pahasti vaiheessa, kuten joulun alla hankittu pilkkahintainen saniainen, jonka erehdyin laittamaan keskelle olohuonetta talven pimeimmäksi ajaksi. Nyt lehtiä pudotellut saniainen saa valohoitoa keittiön ikkunalla.

***

Joulukukista uskomattoman moni on yhä elinvoimainen. Tänä vuonna en onnistunut löytämään lamosalalia, joka on punaisine marjoineen joulukasveista kaunein (ja hirveänä juoppona vaikea hengissäpidettävä tällaiselle tuurikastelijalle), mutta moni muu joulukasvi yrittää jatkaa elämäänsä ensi joulua kohti.

Sypressit koetan tänä vuonna pitää hengissä. Nehän eivät ole järin vaikeita hoidettavia, mutta eivät näimmä elä puolta vuotta ilman vettä. Olen aiempina vuosina sijoittanut sypressit paikkoihin, joissa niiden olemassaolo on kokonaan unohtunut, ja sitä myöten myös kastelu.

Joulutähti hävitti kaikki lehtensä ja ison osan kukastakin, mutta kun aprikoin, hävitänkö koko kasvin, huomasin, että pieniä lehdenalkuja oli ilmestynyt. Joulutähti siirtyi valohoitoon.

Tulilatva tuottaa uusia kukkia; tähtiananas on hengissä, vaikka kukan väri onkin hämärässä haalistunut; mähkää olen muistanut kastella tiheästi. Runsasnuppuisena ostettu joulukaktus tiputti nuput, mutta näyttää muuten varsin potentiaaliselta ensi joulun kukkijalta.

***

Nyt viherkasvi-inspiraationi on siirtynyt kohti suurempia kokoluokkia.

Palmuvehka, vaikkei mikään jättiläinen olekaan, on muuhun kasvivarantooni verrattuna varsin kookas yksilö. Yksi varsi (joka kuulemma on lehti, jossa on monta pientä lehdykkää, sanovat viisaammat) päätti irrota, mutta kaikkitietävä Google osasi johdattaa minut tiedon äärelle: pistokkaan istutus tuottaa noin puolen vuoden päästä tulosta. Kokeillaan siis tökätä ranka multaan.

Pieni banaani odottelee transformaatiota isoksi banaaniksi. Kehuvat lajiketta varsin nopeakasvuiseksi, joten odottelen metrin lisämittaa ennen joulua.

Muutenkin massiivisiksi kasvavat lajikkeet pysäyttävät minut viherkasviosastolla. Isoina niitä ei malta ostaa, koska hinta on myös iso. Ehkäpä kevätvalon lisääntymisen myötä kokeilen hamstrata muutaman pienen varrenvenyttäjän. Ja muutaman kohdevalaisimen.

Mähkäilyä

Viime jouluna ostin lamosalalin. Se kukoisti niin kauan kun muistin kastella sitä likimain joka päivä, mutta maaliskuun tietämillä se heitti henkensä, kun meni viikko kastelemati.

Nyt minulla on lamosalaleja kaksi: toinen lahjana saatu, toinen itse hankittu. Toistaiseksi kumpikin elossa. Keep your fingers crossed.

Viime viikolla oli lopultakin lähikaupan joulukukkamyynti avattu. Pääasiassa tarjoiltiin joulutähteä (ei meille, kiitos!), amarylliksia (ei inspiroi) ja hyasintteja (ei vielä). Mukaan tarttui siis vain yksi isohko sypressi sekä pienen pieni mähkä.

Mähkä on kaikkinensa lievä arvoitus. Googlauksen mukaan sen saattaa saada pidettyä hengissä pyhien yli. Hankkimaani mähkään on pistetty jokin joulukoristehärpäke päälle, joten joulun jälkeen se on varmaan parempi napsaista pois. Sitten sitä voisi kasvatella kuten viherkasvia ikään.

Valitettavasti myös mähkästä kantautuu sellaista viestiä, että se kaipaa paljon vettä. Ehkä nämä imukykyiset kasvit täytyy delegoida jälkikasvun kasteltaviksi.

***

Joululaulujen tematiikka on suhteellisen suppea – hengelliset keskittyvät Jeesuksen syntymään, vähemmän hengelliset joulutunnelmiin ja lastenlaulut tonttuihin, joulupukkiin ja lahjoihin.

Ei kai siis ole ihme, että kun lauloimme lapsen kanssa laulua Lapsi on syntynyt (keskiaikainen joululaulu), erehdyin luulemaan, että laulan kappaletta On lapsi syntynyt meille (Tiernapojista).

Ensiksimainittu alkaa näin:

Nyt syntynyt on lapsonen,
tuo lahja taivahan.
On lapsi poika neitsyen
ja poika jumalan

Jälkimmäisen alussa puolestaan todetaan “On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on / Hänessä elämän löysin, Jumalan suosion”.

Ja kun kumpikin vielä alkaa kohotahdilla ja kvartti-intervallilla, voi syystäkin mennä laulussa sekaisin. Toisaalta kummankin viisun pystyy vetaisemaan likimain ulkomuistista, kun vain alkuun pääsee. Ehkä ne siis ovat aivoissani eriytyneet, vaikka niitä yhdeksi ja samaksi lauluksi kuvittelinkin.

Oi orkidea!

Vastustamaton hinku, ihan vastustamaton. Eksyin netissä useammallekin sivustolle, jossa esiteltiin orkideoja.

Parikymmentä vuotta sitten rakastuin orkideoihin, tropiikin kämmeköihin. Suosikkejani olivat suuret cymbidiumit ja cattleyat. Sittemmin orkideat ovat yleistyneet Suomessa, ja nykyisin kukkakaupasta voi ottaa mukaansa vaikkapa Phalaenopsis-perhosorkidean tai vaativammankin lajikkeen.

***

En ole koskaan ollut viherpeukalo: huonekasvit eivät minulla tahdo pysyä hengissä. Yhden kultaköynnöksen sain pysymään hengissä useamman vuoden, ja jälkikasvu on onnistunut rönsyliljan kastelussa kohtuullisen hyvin. Viime joululta on vielä hengissä yksi tulilatva ja kitukasvuinen joulukaktus. Muuten minulla on loistava kyky saada jopa kaktukset kuolemaan.

Olen joskus aiemminkin maininnut, että ainoat vihreät, joita en unohda kastella, löytyvät akvaariosta.

***

Luin kirjastossa Esko Puupposen Suurta orkideakirjaa, ja totesin, että olisi varmaan parempi pitää pää kylmänä ja orkideat kukkakaupassa. Helpoimmatkin orkideat tuntuvat vaativan omistautumista, jotta ne saisi kukoistamaan. Rohkenen epäillä, onko minusta omistautumaan orkideoille, kun viimejouluinen Gaultheria procumbens -raukkakaan ei tätä joulua nähnyt.

Toisaalta, voiko mikään olla näin kaunista?

Kukkaisaa (kahdeksas luukku)

Olisin jo kolme viikkoa sitten ollut valmiina ostamaan jonkinmoista joulurehua keittiön koristeeksi. Ei vain ollut tarjolla mitään. Tänään lopulta pääsin tekemään hankintoja: valkoinen joulukaktus, tulilatva, valkoisella kuorrutettu sypressi (jälkikasvun valinta) sekä Gaultheria procumbens, jolle pikakuukletus tarjoaa suomenkieliseksi (?) nimeksi lamosalali. Tarkennettakoon vielä, että kyseessä on siis salali-kasvi (moisesta nimestä kiitos Oregonin intiaaneille, tästä tiedosta kiitos puutarha.net-palstalle).

Hankkimieni kasvien elinennuste ei ole pitkä. Minulla on synkeä taipumus saada kaikki viherkasvit hengiltä, erityisesti lamosalalille ennustan pikaista näivettymistä. Ainoat vihreät rehut, jotka meillä säilyvät hengissä, ovat akvaariokasveja. Niitä ei ihan heti pääse kuivuus vaivaamaan.

Koska viherpeukaloni herää vain juuri joulun alla, myös kukkien aluslautasten tarve on hyvin kausittaista. Toisin sanoen kaikki lautaset ovat tallessa siellä, minne ne viime joulun jälkeen tuli pistettyä. Missähän se mahtaa olla?