Merkinnät teemasta 'Wordpress'

Tietokantojen selätys

Juhannuksen iloiksi päivitin blogisoftat ajan tasalle. Sehän on WordPressillä helppoa ja nopeaa (tai olisi, jos ei saman tien tulisi mieleen, että voisi vähän viilata sitä ja tätä ja vaihtaa teemaa ja rakentaa uutta valikkoa ja…).

Juhannuksen jälkeisen elämän iloiksi säästin WordPress-multisiten siirron uudelle verkkotunnukselle. Projektin oli alkujaan tarkoitus olla kokeiluversio, ja varsinainen verkkopalvelusysteemi olisi tehty suoraan lopulliseen sijaintipaikkaan (mkä olisi ollut huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, toim. huom.). Kävi kuitenkin niin, että koeversioon piti lisätä paljon sellaisia ominaisuuksia, että ryhdyin vakavasti harkitsemaan kokonaisuuden siirtoa nollasta asentamisen sijaan.

Siinä missä normaali WordPress-blogi tai -saitti on helppo siirtää uuteen kansioon, uudelle palvelimelle tai uudelle verkkotunnukselle, multisite vaatii aikaa, teetä ja rauhallisen ympäristön – ja riittävästi rohkeutta ryhtyä räpläämään tietokantoja.

***

Siirsin tiedostot ja vanhan tietokannan uuteen ynnä viilasin .htaccessit ja wp-configit, ihan peruskamaa. Normi-Wordpress ei sisällä linkityksiä sinne ja tänne saitin sisällä, mutta multisitessa niitä linkityksiä on hurumycket. Käytännössä osoitemuutokset piti käydä muokkaamassa käsin jokaisen blogin ominaisuuksiin sekä jokaiseen postaukseen. Jotain pystyi hoitamaan sql-komennoilla, mutta näppäränä onnistuin yhden komennon sähläämään, jonka jälkeen sain käsityönä siirrellä varmuuskopioista ne oikeat tiedot oikeaan paikkaan. (Käsityönä siksi, että vanhassa multisitessa oli versiotallennus päällä, joten tietokannassa oli ylettömästi turhia versioita postauksista ja sivuista.)

Hyvät puolet: tietokannat ovat ihan järkeenkäypiä, kunhan on aikaa, teetä ja hermoja. Huonot puolet: hommaa ei voi jättää kesken, koska silloin ei enää muista, mitä on tehty ja mitä ei.

***

Multisite on turvallisesti uudessa (ja lopullisessa, toim. huom.) sijaintipaikassaan. Päivityksen yhteydessä hävisi vähän käännöksiä, mutta noin päällisin puolin näyttäisi siltä, että kaikki linkitykset pelaavat. Nyt toivon, että kun sivuston käyttäjäkunta päästetään taas sisään, sieltä ei löydy mitään elämää katastrofaalisempaa.

Sormet ristissä, jookos?

Olkoon sitten auki

Olen alkusyksyn ajan kasaillut uutta blogiani esityskuntoon. Välillä olen ollut ihan jähmeessä, kun olen pohtinut ulkoasua, rakennetta ja toteutustapaa.

Tarkoitukseni oli rakentaa sellainen WordPress-teema, joka olisi juuri sellainen kuin haluan. Katinkontit. Ei ole ollut riittävästi aikaa, jotta olisin saanut hiottua teemaa. Nyt, kun alkaa olla taas jotain blogattavaakin, tulin siihen tulokseen, että otetaan sitten valmis WP-teema ja muokkaillaan sitä.

Ette varmaan arvaakaan, että muokkailu on vielä vähän kesken?

Ettekä varmaan arvaa sitäkään, että muutenkin projekti on vielä keskentekoinen? Että luonnoksissa on koko joukko postauksia, joita pitää vielä hioa ja täydentää, jotta ne voi päästää julkisuuteen.

Keskeneräistä, sitähän elämä on.

***

Joka tapauksessa käsitöistä kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa kädentaitoihin keskittyvää blogiani Cranberries and Cattleyas. Blogi on pääasiassa englanninkielinen, mutta kuvat puhukoot enemmän kuin minkä tahansa kieliset sanat.

Tähän mennessä pisimmällä on lankatöiden osasto, jossa on kahlattu menneet ja nykyiset ja uusiakin postauksia on luvassa. Muista vanhoista käsityötuotoksista olen kirjoittanut vielä luonnosasteella olevia merkintöjä, jotka huutavat valokuvia. Työn alla on parhaillaan vanhojen tanssipukujen kuvien valikointia, sitten siirryn käymään läpi tähänastisen koruilu-urani tuotokset ja lopuksi on luvassa vielä suppea pikakatsaus ompeluksiini.

Ei siis pidä hämmästyä, kun vanhoihin viesteihin ilmaantuu uutta. Eikä pidä odottaa, että blogi päivittyy kovin tiheästi – josko noita vanhoja käsityötuotteita on nurkat pullollaan, niin uusia ei synny joka päivä eikä joka viikkokaan.

***

Paitsi juuri nyt on putki päällä: viimeistelen kasaa sellaisia neulomuksia, jotka ovat olleet langanpäiden päättelyä vaille valmiina jo pienen ikuisuuden.

Niin että olkoon sitten jo julkinen tuo käsityöblogini Cranberries and Cattleyas. Käy muuten kuin noiden viittä vaille valmiiden neulomusten kanssa eikä tule ikinä julkaisuvalmiiksi.

Pikalaihdutus –30 %

Huomautettakoon aluksi, että minä pidän WordPressistä, pidän siihen mittakaavaan asti, että kaikkien blogieni alustana on WordPress, itse ylläpidettynä, ja jos joku kysyy, millä ohjelmalla blogia kannattaisi ryhtyä kirjoittamaan, niin WordPressiä suosittelen. Kaikesta huolimatta.

Mutta sen verran olen käyttänyt ärrinmurrin-sanoja tänä yönä, että sanottakoon nyt ihan julkisesti: ei WordPress täydellinen ole. Käyttäjän täytyy olla.

***

Olin lueskellut jo eri blogeista, että WordPressin uusimmat versiot tekevät automaattisesti muutoshistorian blogipostauksista. Tämä tarkoittaa, että jokainen tallennettu versio säilytetään blogin tietokannassa.

Tämähän on ihan loistava keksintö sellaisille blogeille, joihin kirjoittaa useampi henkilö, ja joista halutaan nähdä myöhemmin, kuka ja milloin on tehnyt teksteihin muutoksia. Mutta näin yhden ihmisen käytössä, varsinkin sellaisen ihmisen käytössä, joka mielellään tallentaa luonnoksia ja väliversioita ja joskus käy vielä korjaamassa lyöntivirheet ja linkkien virheelliset osoitteet sun muut julkaisun jälkeenkin – tällaisen ihmisen käytössä WordPressin revisiohistoria aiheuttaa vain tietokannan hallitsemattoman paisumisen.

***

Samalla kun päivitin blogieni WordPressin uusimpaan versioonsa (aivan, tein sen vasta tänä yönä, vaikka olisi pitänyt jo kaksi viikkoa sitten), ryhdyin tarkastelemaan tätäkin ongelmaa lähemmin.

Lisäsin wp-configiin php-rivin, joka estää revisiohistorian tekemisen (se ei kuitenkaan vaikuta automaattiseen tallennukseen, joten keskentekoiset blogimerkinnät tallentuvat edelleen säännöllisin väliajoin). Helppo nakki.

Sitten siirryin tutkimaan jokaisen blogin tietokantoja. Vaikka tapani tuntien olin jo asennoitunut siihen, mitä tuleman pitää, järkytys oli silti valtaisa: viime marraskuusta saakka – silloin revisiohistorian tallennus on ilmiselvästi muuttunut automaattiseksi osaksi WordPressiä – on blogieni tietokantoihin tullut keskimäärin puolet turhia rivejä näistä muutosversioista.

Suoritin tietokantojen laihdutuksen (käsin, jos sen rohkenen ääneen tunnustaa – en sentään uskaltanut antaa tietokannan siivouskomentoja siltä varalta, että olisin siivonnut samalla oikeat blogimerkinnätkin), ja lopputuloksena minulla on nyt noin kolmanneksen kevyemmät tietokannat. Olisipa keventäminen yhtä helppoa myös bittielämän ulkopuolella.

***

Jatkossa blogini pysyvät kevyinä, kiitos yhden ohjelmakoodiin lisätyn rivin.

Koska osaan kuvitella, että kaikkien bloginkäyttäjien mielestä php-tiedostojen muokkaus ja tietokantojen nysvääminen ei ole mukavaa iltapuhdetta, pidän kohtuuttomana, että revisiohistorian kytkemiselle päälle tahi pois päältä ei ole olemassa omaa suoraa valintanamiskaansa jossain asetusten kätköissä.

On siellä niin paljon turhempiakin valinnanmahdollisuuksia.

Ekspertti

Olen päivän selvitellyt WordPress-teeman rakentamisen saloja. Minusta kun olisi mukavampi käyttää yksinkertaista teemaa, jossa on vain se, mitä oikeasti tarvitaan, sen sijaan että käytän sellaista, missä on miljoona tarpeetonta ominaisuutta ja ne käyttökelpoisetkin olen muuttanut alkuperäisestä.

(Tämän blogin ulkoasu osuu jälkimmäiseen kohtaan, mutta silti en tälle blogille ole toistaiseksi mitään tekemässä. Toimivaa on turha pistää uusiksi, mutta uuden voi rakentaa ihan itse perustuksista alkaen.)

WordPress-teemassa on asia jos toinenkin, mitä joutuu miettimään. Tänään ei vielä ratkennut se, mitä säätöjä tarvitaan, jotta saa aikaiseksi tällaisen kolmipalstaisen ulkoasun, joka tässä blogissa on.

Mutta muutama muu asia selvisi – kuten se, että väärään kohti koodia kirjoitettu “clear” sotkee ulkoasun, ja sen setvimiseen voi hyvinkin huveta kolmisen tuntia.

Epäonnistumisen ilo

Olen tänään päivittänyt WordPressiä ja siinä sivussa kämmännyt lahjakkaasti.

Tein hienosti varmuuskopiot — tai niin luulin –, ja päätin antaa automaattiasennuksen hoitaa hommat. Väärin!

Automaattiasennus ei automaattisesti ymmärtänyt asennusprosessia, ja lopputulos oli, että sain käsin poistaa virheellistä asennusta ja kaivella kaikki kerrostumat, jotta löysin ne tiedostot, jotka luulin varmuuskopioineeni.

Onni onnettomuudessa: jos asennus olisi onnistunut, olisin joutunut työstämään monta php-tiedostoa uusiksi. Kerrankin oli ilo epäonnistua.