Merkinnät teemasta 'yrittäjyys'

Boheemiuden rapsodia, osa 1

En ole koskaan kuvitellut, että tekisin töitä kahdeksasta neljään tai yhdeksästä viiteen. En ole nähnyt itseäni kellokorttia leimaamassa. En ole havitellut virkaa tai vakinaista tointa.

En sitten ole päivätöihin koskaan päätynytkään. Enkä vakinaisiin, kokoaikaisiin työsuhteisiin.

***

Vakinaisissa työsuhteissa olisi etunsa. Esimerkiksi säännöllisesti juokseva palkka ja useampi viikko palkallista lomaa. Jonkinsorttinen varmuus siitä, että töitä on jatkossakin. Ja mahdollisuus olla sairaslomalla.

Vastineeksi pitäisi antaa työnantajalle aikamoinen osuus vuorokaudestani. Okei, ihan kohtuullista. Lisäksi työnantajalla olisi oikeus tuotosteni tekijänoikeuksiin. Jos teen työsuhteessa jonkin teoksen (esimerkiksi valokuvan tai lehtijutun), tekijänoikeus on työnantajalla. Edelleen: kohtuullista kai tuokin, siitähän työsuhteinen palkkansa saa.

Mutta lisäksi työnantajalla olisi mahdollisuus rajoittaa tekemisiäni vapaa-ajalla – moniin asioihin, joita työn ulkopuolella haluaisi tehdä, pitää olla työnantajalta sivutoimilupa. No joo, jos on päivätöissä, niin ei kai sitä enää vapaa-aikanaan mitään ylimääräistä jaksaisi tehdäkään.

***

Aika ajoin on mukava katsoa työpaikkailmoituksia ja miettiä, millaista olisi olla ihan oikeasti työsuhteessa. Varsinkin palkkapäivänä.

Ja todella usein on mukava tarttua kynään ja täytää omaa kalenteria omaehtoisesti omilla suunnitelmilla ja omilla deadlineilla, varata vapaata niille päiville, jolloin haluaa jonnekin mennä ja osallistua, valita mieleiset projektit ja työt, asettaa itse omat tavoitteet ja päämäärät.

Palkkapäiviä on harvakseltaan, sairaslomaa voi pitää vain loma-aikaan ja loman pitäminen tarkoittaa vähemmän tuloja. Toisaalta lasten ei tarvitse sairastaa yksin kotona eikä olla päinensä lomakausina.

Eikä minun tarvitse herätä töihin kahdeksaksi, jos en halua. Illanvirkku ei yleensä halua.

Liikuntayrittäjäpäivän satoa

Osallistuin eilen Kuortaneella liikuntayrittäjäpäivään. Päivä oli ensimmäinen laatuaan, ja yhden päivän seminaariksi varsin antoisa.

***

Minun liikuntayrittäjyyteni keskittyy tanssityöhön, joka ei ole liikunta-alan ydintä.

Seminaarin pakollisessa tutkimuskatsauksessa vilkaistiin lukuja liikuntaharrastustutkimuksista. Uusimman tutkimuksen mukaan tanssin – tanssityylejä ja -lajeja erittelemättä – harrastajien määrä oli kuluneella vuosikymmenellä moninkertaistunut.

Viimeisimmässä liikuntaharrastustutkimuksessa tanssia ilmoitti harrastavansa 114 000 suomalaista. Lukuihin sisältynee niin Tanssi tähtien kanssa -ohjelman innoittama paritanssiharrastus kuin kaikenmoiset tanssityylit aina baletista afroon.

Joka tapauksessa yli 80 000 harrastajan lisäys on huikea. Tanssiharrastuksella on potentiaalia!

***

Ministeritason puheenvuoron piti työministeri Anne Sinnemäki, joka ei ollut hullumpi puhuja, vaikka puhuikin lähinnä yleistä asiaa sekä omakohtaista ei-yrittäjä-mutua. Sinnemäki kaipasi erityisesti räätälöityjä liikuntaryhmiä ikääntyville sekä niille, joita on hankala saada liikkumaan.

Sinnemäki totesi, että palvelutalous on onnellisuustaloutta ja palvelee myös kestävää kehitystä. Liikuntayrittäjyyshän on palvelutaloutta parhaimmillaan: tarjotaan palveluita, joilla voi parantaa elämänlaatua.

Vaikka monet puhujat puhuivatkin sen puolesta, että liikunnan itsessään pitäisi olla hauskaa, uskon, että esimerkiksi suomalaisen perheenäidin on helpompi ottaa aika liikunnalle, jos hän voi perustella harrastuksen terveysvaikutuksilla. Onhan se ihan eri asia jättää tiskit tiskaamatta ja lähteä liikkumaan sen varjolla, että jaksaa töissä paremmin, kuin siksi, että liikunta on niin kivaa.

***

Liikuntayrittäjäpäivän parasta antia olivat liikuntayrittäjien alustukset omasta toiminnastaan. Paikalla oli useita eri liikunta-alojen yrittäjiä, jotka kertoivat, miten olivat yrittäjiksi päätyneet. Viimeistään näiden alustusten jälkeen tajusi, että liikuntayrittäjät eivät ole kaikki samasta muotista.

Liikuntayrittäjyydessä pätee sama kuin “tavallisessakin” yrittäjyydessä: täytyy olla oma, toimiva yritysidea. Seminaarissa puhuneiden yrittäjien toiminnassa korostui erityisesti ennakkoluulottomuus ja innovatiivisuus – ja toisaalta innostus ja rohkeus, etten sanoisi jopa lievä rämäpäisyys.

Piikki lihassani

Kävin aamusta ottamassa jäykkäkouristusrokotuksen. Se olisi pitänyt ottaa viime vuonna, mutta enhän minä moista muistanut.

Asia paljastui minulle kuukausi sitten, kun satuin terveyskorttini kaivamaan esille ja tutkailemaan rokotustilannettani. Sinne oli lyijykynällä raapustettu “2008” – kun asia edellisen kerran oli juolahtanut mieleeni, olin kysynyt terveydenhoitajalta, milloin pitäisi jäykkäkouristus uusia. Vuosiluku oli sitten raapustettu korttiini, muistutukseksi.

Enhän minä sitä enää muistanut.

***

Olin silloin kuukausi sitten flunssassa, joten rokotus lykkääntyi. Olen nyt koko kuukauden yrittänyt selvitä aamuvastaanotolle, siis neuvolaan ennen kymmentä.

Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin aamu ei ollut täynnä mitään akuuttia ja kiireistä tekemistä. Herää taas kerran kysymys: kuka nämä minun aikatauluni oikein suunnittelee?

***

Suomessa ihmisen terveyttä valvotaan ja kontrolloidaan siitä asti, kun raskaana oleva äiti ensimmäisen kerran neuvolaan menee. Pienten lasten kasvua ja kehitystä tutkitaan silmä kovana, ja vielä kouluaikanakin lapsilla on säännölliset terveystarkastukset.

Kun opinnot ovat ohi, oletetaan nähtävästi, että vastuu terveyden tarkkailusta siirtyy työterveydelle. Työnantajat maksavat siitä ilosta, että työntekijät käyvät säännöllisesti kuulemassa kolesteroliarvonsa ja verenpaineensa.

Minulla ei ole ollut kuuna kullan valakiana työterveyshuoltoa – on ollut liuta osa-aikaisia työsuhteita, joista pisin jatkuu nyt jo kolmattatoista vuotta, ja kokoaikaisia kesän mittaisia työpestejä. Minulla ei ole työnantajaa, joka olisi huolissaan työkunnostani ja patistaisi minut säännöllisesti lääkärin puheille.

Yrittäjän ja tuntiopettajan elämässä kolikon kummaltakin puolelta löytyy sama asia: kaikki on omissa käsissä. Toisaalta se motivoi – vastaan itse töistäni ja aikatauluistani ja toimintatavoistani. Toisaalta se on raskasta – kukaan muu ei pidä huolta rutiineista, jotka palkkatyöläiselle hoituvat automaattisesti.

***

Kirjaan työt ja tekemiset kalenteriin, laitan kännykkään muistutuksia ja Firefoxissa käytän liitännäistä nimeltä ReminderFox, jonne voin ohjelmoida muistutuksia ja työlistoja.

Tämän vuoden asiat pysyvät hyvin käpälissä, ja kun ensi vuoden kalenterit ilmestyvät, myös ensi vuoden asiat ovat taas hallinnassa. Kännykkään ja ReminderFoxiin laittelen lähinnä muutaman lähikuukauden asioita – mistä sitä tietää, jos kännykkä hajoaa tai selaimen päivitys hävittää Reminderin muistutukset?

Mutta mihin ihmeeseen kirjataan ne muistettavat asiat, joiden sykli on viisi vuotta tai kymmenen? Miten ihmeessä muistan, että seuraavan kerran olisi hyvä käydä uusimassa jäykkäkouristus vuonna 2019?

Käteni tekevi, aivoni ajattelevi

Kurssia on takana kolme lähipäivää. Kaksi ensimmäistä toivat päänsäryn: en ole istunut ikuisuuksiin luentosalissa ja katsellut yläviistoon pää hartiaseudun lihasjännityksen varassa. Totesin viime kerran jälkeen, että tämä peli ei vetele.

Otin tänään mukaan neuletyön (ikuisuusprojekti, kaitale palmikkovillapaitaan, joka on tehty joskus arviolta 13 vuotta sitten siihen jamaan, missä se sittemmin on ollut). Istuskelin päivän tikuttaen palmikkoista kaitaletta, joka eteni tuntien mittaan yllättävän paljon. Sopivasti aivotonta työtä – palmikoista huolimatta –, joten kädet saivat tehdä ja aivot keskittyä siihen, mistä kulloinkin puhuttiin.

Melkein harmittaa, etten oivaltanut tätä jo opiskeluaikoina. Osa luennoista oli toki sellaisia, että muistiinpanoja piti kirjoittaa kynä sauhuten, mutta toisilla luennoilla – ensimmäisenä tulee mieleen legendaarinen estetiikan perusteiden luento – pieni käsityöprojekti olisi varmasti helpottanut a) olennaiseen keskittymistä ja b) hereillä pysymistä.

Nuorekas olo

Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät lähestyi minua nettikyselyllä. Kävin vastaamassa ihan siksikin, että kysely oli suunnattu Etelä-Pohjanmaan nuorille yrittäjille. Jos minua tituleerataan nuoreksi, täytyy vastaamiseen uhrata muutama minuutti jo ihan kiitoksena kohteliaisuudesta.

***

Olen valinnut kiinnostavimmat biisit syksyn disco oriental -ryhmille. Ainakin pari Top 20 -listoilla keikkuvaa biisiä tulee saamaan koreografian, ja lisäksi tanssitaan sellaista arabipoppia, jota ei ihan Keskisen levyhyllyltä löydy.

Biisien valintaan pääsivät vaikuttamaan jossain määrin myös ei-musiikilliset tekijät. Hetken pohdin, ottaisinko tarkempaan syyniin Britney Spearsin kappaleen. Vaikka musiikki ei olekaan yhtä kuin esittäjä, tulin siihen tulokseen, etten halua markkinoida kyseisen laulajan uutta tuotantoa edes välillisesti.

Ruksit päälleen sai myös Kate Perryn hitti I kissed a girl. Koska disco oriental -tanssien kohderyhmä alkaa ala-asteikäisistä, biisi joutui sensuurilistalleni. I got so brave, drink in hand / Lost my discretion – pientähän tämä on sen rinnalla, mitä lööpeistä saa lukea, mutta silti en meinaa biisiä tunneillani käyttää (ellen sitten löydä instrumentaaliversiota).

***

Toisaalta valittujenkaan biisien sanoja ei parane mennä syvälukemaan. Esimerkiksi Kylie Minoguen Like a Drug (joka oli lässystä kertosäkeestään huolimatta ehdottomasti positiivinen yllätys): Damn right / I got my radar on you / So let’s get physical / I want to, want to.

No, onhan tämä vähän peitellympää kuin George Michael parikymmentä vuotta sitten (and for your reference: tämä biisi on minusta edelleen erinomainen): I want your sex / I want you / I want your sex / I want your… / sex. Jep, tuosta on hankala enää suorasukaisemmaksi mennä.

***

Nyt kun olen perehtynyt nykymusiikkiin enemmän viikossa kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen, todettakoon vielä, että onneksi hittilistoilla on muutakin kuin räppiä, housea, liukuhihnapoppia ja metallia. Tästä minä pidän: Sweet About Me by Gabriella Cilmi.

Törkeän nuorihan se aussinainen – tai siis tyttö – on, mutta tämän biisin voin kuvitella muistavani vielä kymmenen vuoden päästäkin: Tell you something that I’ve found / That the world’s a better place / When it’s upside down, boy. Good on ya!