Merkinnät teemasta 'ystävien kanssa'

Muuton varjolla

Kiireisen työputken katkaisi päivä, joka oli jo kauan sitten merkitty kalenteriin päiväksi, jolloin ei tehdä töitä. Olimme auttamassa muutossa – tai tarkkaan ottaen miesväki hoiti muuton, minulla ja lapsilla oli ilo viettää päivä ystävien seurassa keskustellen henkeviä.

Ystäville on nykyisin aivan liian vähän aikaa. Tätäkään tapaamista ei olisi tullut järjestettyä, ellei meitä olisi tarvittu muuttoavuksi. Jotenkin se suunnitteleminen, sopiminen ja lähteminen on niin työlästä – puhumattakaan siitä, että aikaa ei tunnu riittävän muulle kuin työlle ja perhe-elämän pyöritykselle.

Onneksi hyvien ystävien kanssa ei ole väliä, vaikka kilometrit erottavat ja yhteydenpito on välillä satunnaista. Ystävyys säilyy ja jatkuu.

Oikeastaan aikas hyvä päivä

Pientä pinnan kiristymistä on havaittavissa. Monta asiaa samanaikaisesti mietittävänä ja suunniteltavana, mutta tunteja turhan vähän.

Onneksi välillä on päiviä, joista tulee hyvä mieli. Tämän päivän kolme kohokohtaa:

Olen tänään pyrähdellyt töiden välissä Facebookissa (hyst, älkää nyt muistuttako, että kiireisempääkin tekemistä olisi ollut): olen kutsunut ystäviä, hyväksynyt ystäväpyyntöjä ja vaihtanut kuulumisia. Verkostoituminen on hauskaa.

Tapasin tänään yhden vanhan ystäväni pitkästä aikaa. Laskeskelin tuossa, että olisiko siitä seitsemän vuotta, kun viimeksi näimme kasvotusten. Kauan, yhtä kaikki. Niin ihania kuin verkkomaailma ja sähköpostit ja tekstiviestit ja blogit ovatkin, kyllä saman pöydän ääressä istumisellakin on puolensa. Oli kiva, kun kävitte!

Ja sitten tietysti päivän pallealihasten kiusaus, tanssitreenit. Meillä kerta kaikkiaan vain on niin kivaa. Tänäänkin juttu kulki aiheessa ja aiheen vierestä, ja parhaimmillaan nauroimme vedet silmissä. (Niin, ja tanssittiin me myöskin.)

Lisäksi päivän plussa: josko aina välillä olen sitä mieltä, että minulla on mainiot tenavat, niin erityisesti tänään olin sitä mieltä, että lapset olivat (ainakin osan päivästä) oikein ihania. Tämä tunne tuli siis poikkeuksellisesti jo ennen kuin jälkikasvu oli illalla nukkumassa.

Vedet silmissä

Yövyin viikonloppuna miehen siskon luona. Tarkoitus oli nukkua kunnon yöunet, mutta keittiön pöytä ja reilua isommat teekupit pitivät ääressään huomattavasti pidempään kuin olisi ollut väsymysasteeseen verrattuna järkevää.

Sopivan väsyneenä hauskat asiat muuttuvat aivan hervottomiksi. Muutamanakin iltana Alhenan tiistaitreeneissä on naurettu vedet silmissä, maha kippuralla. Viikonloppuna kälyn kanssa keskusteltiin elävästä elämästä. Todellisuus oli siinä määrin ihmeellinen, että tolkuton nauru alkoi kivistää vatsaa ja kyyneleet valua. Nauruterapia tuli tarpeeseen!

Seuraavana iltana väsymys oli paria pykälää suurempi ja jutut asteikon vakavammasta päästä. En muista, milloin olisin viimeksi vollottanut useamman talouspaperiarkin verran.

Keittiöpsykologiaa on hyvä harjoittaa aika ajoin. Harmillista, että nykyisessä elämäntilanteessa sitä on tarjolla suhteellisen harvoin ja puhelinpsykologia tulee tolkuttoman kalliiksi. Reissuviikonloput ovat rankkoja: päivät ennalta suunniteltua ohjelmaa ja yöt syvällisiä keskusteluja. Niiden jälkeen on toipumisloma tarpeen – niin minulle kuin emännällekin.