On kuin olisi maaliskuu
Thursdayjakelun osoitteena sitä ja tätä
Aurinko paistaa, kroppa yrittää väittää, että menossa on maaliskuu. Ei sentään, vaikka mieluusti jouluhäsyn välistä jättäisinkin.
Olen asunut 15 vuotta etelässä, mutta yhä vieläkin alitajunta luulee, että elän kaamoksen ja keskiyön auringon maassa. Auringonpaiste ja valkea hanki eivät muistikuvissani esiinny yhdessä ennen kevättalvea. Jyväskylän-aikoina olin aivan hukassa joulukuussa, kun aurinko paistoi. Kaamosta on ikävä.
Kesällä paikalliset yöt ovat hämäriä, mutta niihin olen tottunut paremmin. Ehkä paikallisen kesän tavaton vihreys on se syy, miksi auringottomat yöt eivät haittaa. Tai ehkä tätä nykyä käytän kesäöistäni enemmän aikaa nukkumiseen kuin nuorempana.
Ei ole maaliskuu, ollaan marraskuussa. Hain eilen kirjastosta pari elokuvaa lainaan. Ajattelin istua viikonloppuna helmi-paljettikirjonnan kanssa nautiskelemassa elokuvista, nyt kun pyhinä ei tarvitse lähteä mihinkään. Pakkasesta ja lumesta on mukava nautiskella neljän seinän sisällä.