Merkinnät teemasta ''

Vihertyvä peukalo

Helmikuun ensimmäinen oli varsin aurinkoinen päivä. Aamupäivällä havahduin siihen, että koko asunto kylpi keltaisessa valossa – tai siis kylpi siinä määrin kuin se tiukasti kiinni vedettyjen verhojen takaa mahdollista oli. Suora auringopaiste tuo tuomisinaan myös migreenin, joten mieluummin verhot kuin jomottavat ohimot.

Helmikuun ensimmäisen päivän kunniaksi kastelin kaikki viherkasvit, myös ne, jotka harvemmin vettä kaipaavat. Tuumasin, että näin muistan helpoiten, milloin palmuvehka, kirjotähti ja kaktukset ovat vettä saaneet. Ja orkideat, jotka saivat taas uppokastelun.

Olen aina ollut äärimmäisen huono pitämään viherkasveja hengissä, mutta nyt on uskomattoman moni kasvi pysynyt vihreänä uskomattoman pitkään. Niistä elämänilonsa menettäneistä kasveistahan ei puhuta, eihän…

***

Vain harva kasvi on meille tullut täydellä hinnalla. Useimmiten käyn tutkimassa paikallisen myymälän poistokasvien hyllyn ja ostan sieltä ei-niin-kauniita muutaman kolikon hintaisia kasveja.

Joitain olen osannut hoitaa, ja lopputuloksena on ollut elinvoimainen ja komea kasvi. Esimerkiksi kirjava rönsylilja on intoutunut rönsyilemään varsin aktiivisesti. Jotkut ovat vielä pahasti vaiheessa, kuten joulun alla hankittu pilkkahintainen saniainen, jonka erehdyin laittamaan keskelle olohuonetta talven pimeimmäksi ajaksi. Nyt lehtiä pudotellut saniainen saa valohoitoa keittiön ikkunalla.

***

Joulukukista uskomattoman moni on yhä elinvoimainen. Tänä vuonna en onnistunut löytämään lamosalalia, joka on punaisine marjoineen joulukasveista kaunein (ja hirveänä juoppona vaikea hengissäpidettävä tällaiselle tuurikastelijalle), mutta moni muu joulukasvi yrittää jatkaa elämäänsä ensi joulua kohti.

Sypressit koetan tänä vuonna pitää hengissä. Nehän eivät ole järin vaikeita hoidettavia, mutta eivät näimmä elä puolta vuotta ilman vettä. Olen aiempina vuosina sijoittanut sypressit paikkoihin, joissa niiden olemassaolo on kokonaan unohtunut, ja sitä myöten myös kastelu.

Joulutähti hävitti kaikki lehtensä ja ison osan kukastakin, mutta kun aprikoin, hävitänkö koko kasvin, huomasin, että pieniä lehdenalkuja oli ilmestynyt. Joulutähti siirtyi valohoitoon.

Tulilatva tuottaa uusia kukkia; tähtiananas on hengissä, vaikka kukan väri onkin hämärässä haalistunut; mähkää olen muistanut kastella tiheästi. Runsasnuppuisena ostettu joulukaktus tiputti nuput, mutta näyttää muuten varsin potentiaaliselta ensi joulun kukkijalta.

***

Nyt viherkasvi-inspiraationi on siirtynyt kohti suurempia kokoluokkia.

Palmuvehka, vaikkei mikään jättiläinen olekaan, on muuhun kasvivarantooni verrattuna varsin kookas yksilö. Yksi varsi (joka kuulemma on lehti, jossa on monta pientä lehdykkää, sanovat viisaammat) päätti irrota, mutta kaikkitietävä Google osasi johdattaa minut tiedon äärelle: pistokkaan istutus tuottaa noin puolen vuoden päästä tulosta. Kokeillaan siis tökätä ranka multaan.

Pieni banaani odottelee transformaatiota isoksi banaaniksi. Kehuvat lajiketta varsin nopeakasvuiseksi, joten odottelen metrin lisämittaa ennen joulua.

Muutenkin massiivisiksi kasvavat lajikkeet pysäyttävät minut viherkasviosastolla. Isoina niitä ei malta ostaa, koska hinta on myös iso. Ehkäpä kevätvalon lisääntymisen myötä kokeilen hamstrata muutaman pienen varrenvenyttäjän. Ja muutaman kohdevalaisimen.