Merkinnät teemasta ''

Vanhoina, hyvinä aikoina

Vanhoina hyvinä aikoina toukokuun viimeinen oli koulun päättymispäivä. Nykyisin koulu loppuu aina viikon 22 lauantaina – tänä vuonna siis 5.6. Vielä on päiviä jaksettavana.

Tänä vuonna kalenteri on ollut kaikkea muuta kuin suosiollinen: vuosi vaihtui viikolla 53, joten paikallinen hiihtoloma (viikko 9) osui maaliskuun ensimmäiselle viikolle “normaalin” helmikuun lopun sijaan. Samalla tavalla kaikki viikkosidonnaiset asiat nitkahtavat joko vuodenkierrossa vähän myöhempään aikaan tahi (kuten toimittamani Ishtar-lehden ilmestyminen) siirtyvät viikkorytmissä viikkoa aiemmaksi.

Vaikken kovin montaa asiaa viikkonumeron perusteella ajattele, silti tällainen nitkahtava vuosi tuntuu sotkevan sisäisen kalenterin.

***

Jos kuluva vuosi tuntuu omalaatuiselta, niin vuoden 2011 kevät vie voiton.

Vuosi vaihtuu nätisti viikolla 52, vuoden ensimmäinen päivä on lauantai. So far so good. Loppiainen on torstaina, joten se viikko on vielä lomaa: arkeen palataan vasta maanantaina 10.1.

Pääsiäinen on ensi vuonna hyvin myöhään: pitkäperjantai on vasta 22.4. Pääsiäistä seuraavana viikonloppuna on vappu (sunnuntaina). Helatorstai puolestaan sattuu olemaan viikolla 22, kesäkuun toisena päivänä.

Hiihtoloman jälkeen ensimmäinen vapaa on siis pääsiäinen huhtikuun loppupuolella. Toukokuulle ei siis tule yhtään ylimääräistä vapaapäivää, eikä helatorstaiviikolle saa pitkää viikonloppua, sillä koulujen päättäjäiset ovat lauantaina 4.6. – sattuneesta syystä myös perjantaina 3.6. käydään koulussa siivoamassa pulpetteja.

Tulossa on raskas kevät.

***

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee kovasti, mutta sitähän ei sijoitetakaan kalenterivuoteen päivämäärän tai viikkonumeron perusteella, vaan kuun kierron mukaan.

Pääsiäisen ajankohta lasketaan kevätpäivän tasauksesta. Etsitään ensimmäinen kevätpäivän tasauksen jälkeinen täysikuu; pääsiäissunnuntai on tätä ajankohtaa seuraava sunnuntai, aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Ensi vuoden pääsiäinen on siis likimain myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana.

Helatorstai sijoittuu pääsiäisestä laskien viidennen ja kuudennen sunnuntain väliin. Helatorstaita vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.

Helluntaita puolestaan vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Helluntai on aina sunnuntaina, seitsemän viikkoa pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Se on se toinen hassu sunnuntai äitienpäivän lisäksi, jolloin kaupat ovat ennen kesää kiinni – paitsi tietysti ensi vuonna, jolloin helluntai on 12.6., kaksi viikkoa ennen juhannusta.

Lisätietoa kirkollisista juhlapyhistä: evankelisluterilaisen kirkon ohjeet Kirkkovuosikalenterin laatimista sekä kirkkovuosi Wikipediassa. Enemmän kiintoisia kalenteripäiviä: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, jossa muun muassa viimeisten kymmenen vuoden almanakat.

Luovutan

Taktikointi on taitolaji, jossa joko onnistuu tai ei. Nyt ei ihan onnistunut.

Näillä seuduin pääsee verta luovuttamaan muutaman kerran vuodessa, kun kiertävä Veripalvelun tiimi saapuu tienoille. Talviaikaan olen kaikki illat opettamassa, joten verenluovutus ei ole hyvä idea – luovutuksen jälkeen riehuminen ei ole suotavaa. Tänään luovutus osui vapaapäivälle.

Jos verenluovutus on kello 13–18, voi ennakoida isoimmat ryysikset: heti luovutuksen alkajaisiksi ja joskus puoli viiden jälkeen, kun päivätöissä käyvä kansanosa lähtee paikalle. Laskeskelin, että pahin ryysis olisi kahden maissa jo ohi.

Ja katinkontit. Saapuessani paikalle väkeä oli koko eteisaulan täydeltä. Ryhdyin täyttämään ilmoittautumislomaketta, hain jonotusnumeron ja ryhdyin tappamaan aikaa.

***

Yleensä varustaudun mahdollisiin odotushetkiin jollain sopivalla käsityöllä. Tällä kertaa mukana ei ollut mitään virikettä käsille.

Onneksi jokanaisen perusvarustuksiin kuuluu käsilaukku, jonne mahtuu paljon ihmeellisiä asioita – ja jonne kertyy paljon hyvin ihmeellisiä asioita. Siivosin aikani kuluksi käsilaukkuni sisällön, keräsin vanhat esitteet ja tyhjentyneet kurkkupastillirasiat roskikseen sekä kerin kännyköiden handsfreehihnat nätille kerälle.

Sitten kävin lompakon kimppuun. Siivosin kuitit, lompakkoon kertyneet käyntikortit ja otinpa pois pinon myyntilippuja taannoisin Onnenvärinöihin, jotka siis olivat ohi jo reilu kuukausi sitten.

Olin siirtymässä kännykän tekstarivaraston siivoamiseen, kun paikalle saapui tuttu ihminen. Päätin vaihtaa siivoamisen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

***

Matkoineen päivineen verenluovutusreissulla vierähti pari tuntia. Jos olisin tullut tuntia myöhemmin, en olisi ehtinyt odotellessani siivoamaan käsilaukkua enkä lompakkoa. Tulipahan hyötykäyttöön sekin odotusaika.

Vihreää!

Ulkona on tapahtunut jotain kummallista. Kun edellisen kerran ajoin kotitietä pitkin, naapurin koivuissa oli häivähdys jotain vihertävää. Tänään samojen koivujen läpi ei nähnyt enää taivasta. Niissä oli lehdet.

Pihanurmikko on enemmän vihreä kuin harmaankeltainen. Kylillä tienvierustat pukkaavat leskenlehtien seuraksi ruohoa. Luultavasti muutama puu ja pensas virittelee kukintoja, vaikken niitä vielä ehtinytkään rekisteröimään.

Siitepölytiedotteen mukaan koivu kukkii urakalla. Kiitettyjä olkoot allergialääkkeet.

***

Minulta meni tänä vuonna kesän herääminen ihan kokonaan ohi. Toisaalta se tapahtui niin nopeasti, että eipä tarkkaavaisempikaan ihminen näin vauhdikasta kesäntuloa ehdi pysähtyä pohdiskelemaan.

Ensi viikolla kuulemma palataan takaisin normaaleihin lämpötiloihin. Mutta vihreys pysyy. Se on kesä.

Sairaspäivän riemuja

Tänään on vietetty sairaspäivää. Jälkikasvu osoittautui koulukunnottomaksi, joten aamusta raahasin läppärin olohuoneeseen. Puolityhjällä olohuoneen pöydällä on etunsa: ei tarvinnut edes isommin raivata, jotta pääsin levittäytymään uudelle reviirille.

***

Olen roikkunut päivän Facebookissa, Twitterissä ja foorumeissa, katsellut tv-sarjoja, jatkanut eilistä ompelulehtien selailua. Kutonut muutaman kerroksen villatakkia, purkanut ja korjannut yhtä palmikkoa 15 senttiä. Mittaillut kuumeita ja sokereita ja arponut insuliineja.

Pari työluonteistakin hommaa olen saanut tehtyä, mutta siinä se, päivän saldo.

Iltaa kohti omakin olo on muuttunut surkeammaksi, minkä myös kuumemittari vahvistaa. Jalat eivät kanna, ja aivotoimintakin osoittaa hyytymisen merkkejä. Taidan suosista viettää loppuillan sohvalla.

***

Mitä tästä opimme? Ei kannata pitää vapaapäiviä. Tulee kipeäksi.

Vapaapäivän riemuja

Piti oleman neljä (!) päivää vapaata (!). Ei ollut. Työmaat eivät edenneet toivottua tahtia, joten ankara puurtaminen nielaisi kaksi ensimmäistä potentiaalista vapaapäivää.

Mutta oli sentään vapaa viikonloppu (!). Sitäkään ihmettä ei ole hetkeen koettu.

***

Vapaa sunnuntai kului hyvin vapaamuotoisesti. Päivä vietetiin hellettä paossa sisätiloissa, pääasiassa television ääressä. Katsottiin pois monen monta tv-sarjan jaksoa, yksi elokuva ja American Idolin tulosjakso. Mielenkiintoista seurata tulosjaksoa tietämättä, millainen itse kisajakso oli ja keitä kilpailijat ovat (kun ei ole ollut niitä vapaita viikonloppuja, että olisin sarjaa livenä seurannut). Kummasti American Idoliin pääsee kyllä kiinni näin loppukaudestakin.

Kohtuuttoman ison osan päivää lohkaisi kynsien lakkaus. Hehkuvaa punaista varpaisiin, tummaa viiniä sormiin. Seuraava lakkaus on varmaan jo kesäisempiä sävyjä.

***

Kaivelin esille pari viime syksynä hylkäämääni neuletta. Helteestä huolimatta kudoin paksua villatakkiani ja pohdiskelin konttineuleen miljoonan langanpätkän päättelyä. Välillä virkkailin paljettihuiveja.

Kaivoin myös esille koko joukon Ottobre Design– ja Ottobre Design Woman -lehtiä. Olisi inspiraatiota ommella, mutta ensin pitäisi valita kaavat, piirtää ja leikata ne, valita kankaat, leikata ne… Juuh, ei vielä tänä vapaapävänä.

Mikä parasta, seuraavat vapaapäivät ovat ensi viikonloppuna. Tämähän on suorastaan ylellisyyttä!