Sormiharjoituksia

Yksi vihollinen eliminoitu. Useamman yksittäisen vihollisen invaasiota epäillään, pienehkö pataljoona saattaa olla mahdollinen.

Aivan, talvi on taas tulossa. Pihalla mennään öisin jo pikkupakkaselle, ja sisällä on niin mukavan lämpöistä. Vihollisten tavoitteena näyttää olevan jälleen kerran valloittaa meidän kotimme.

Myönnän, että näinkin pienet eliöt noin teoriassa mahtuisivat meidän neliöihimme ilman merkittävää tilanahtautta. Mutku ei. Ei, ei, ei. Tänne ei ole asiaa.

***

Kuulohavaintoja on ollut jo pidempään, tänään oli ensimmäinen ns. visuaalinen havainto. Sitä säesti karmea kiljaisu ja tasajalkasteppaus, jotka kuulemma tein minä, vaikka mielestäni suhtauduin viholliseen ilman suurempaa panikointia.

Otus oli iso ja se tepasteli menemään siihen malliin, että töminä kuului. Pienet hiiret ovat suhteellisen äänettömiä, joten rohkenen väittää, että tämä on joku mutaatiolaji, joka on kehitetty nimenomaan valtaamaan ihmiskodit.

***

Kuten todettua, tämä vihollinen on nyt eliminoitu. (En tosin ollut todistamassa tapahtumaa itse, sillä todettuani asiantilan lähdin hyvillä mielin illaksi töihin ja jätin urhoollisen perheeni suorittamaan hiirenmetsästystä.)

Eliminoinnista huolimatta kieltäydyn toistaiseksi istumasta pöydän ääressä jalat lattialla. Voihan olla, että eliminoitiin vasta adjuntantti ja päällikön missio on vielä vauhdissa.

hakusanoja ongelmat, talvi
2 kommenttia »

Netti on täynnä vaarallisia paikkoja. Yksi vaarallisimmista lienee Wikiquotes, johon voi kadota joko suomenkielisen tai englanninkielisen sivuston kautta. Toki, jos kielipää piisaa, voi myös ihmetellä jotain yli 25 muusta kielestä, joista iso osa käyttää ihan toisenmoisia kirjainmerkkejä kuin meikäläiset kielet.

Olen vasta raapaissut pintaa, mutta nyt jo nauranut itseni tärviölle koneen ääressä. Toki Wikiquotes-sivuilta löytyy kaikenlaista ylevää, kuten sitaatteja ihmisiltä ja kirjallisuudesta sekä koko joukko sananlaskuja. Minä suunnistin elokuvien kautta tv-sarjoihin ja jämähdin sinne.

Varoitus: älä avaa näitä linkkejä työpaikallasi tai kirjastossa, jossa ääneen nauraminen ei ole suotavaa. Sitaateista voi löytyä myös spoilereita, joten tästä edetään vain omalla vastuulla.

3rd Rock from the Sun

Harry: By the second day I could hear my inner voice, too.

Tommy: What was it saying?

Harry: I have no idea, I don’t speak French.

~~~

Dick: “What’s the point of having a democracy, if everybody’s going to vote wrong?”

~~~

Strudwick: My daughter just ran off with your ragamuffin son!
Dick: “Ragamuffin”?! Harry, throw him out; Sally, bring me a dictionary.

Desperate Housewives

Bree: “I love to try out new recipes before the holidays. That way if the cookbook has it wrong, I can fix it.”

~~~

Susan: “Okay, next time I won’t bring my daughter to stalk my boyfriend. It was a slight error in judgement.”

Frasier

Frasier: Thanks, Niles. You are a good brother and a credit to the psychiatric profession.

Niles: You’re a good brother, too.

~~~

Niles: I really must go, I’m hosting a seminar on multiple personalities and it takes me forever to fill out the name tags.

~~~

Frasier: There’s nothing wrong with Maris that wouldn’t be cured by a little sun, some exercise and a personality.

Moonlighting

Maddie/Rita: We have to get back to the real world!

David/Zach: No, never. I’ll never give up my dreams. ‘Cause if you stop dreaming you’re just wasting eight hours a night.

~~~

Zach/David: (in voiceover) And then she was gone. I couldn’t believe she’d walk out. But I knew she’d be back. She left her clothes behind.

~~~

David: I’ve been known to deliver my own flora, and on occasion my own fauna.

Ja vaikka mitä muuta. Happy hunting.

hakusanoja sitaatit
Ei kommentteja »

Tiedättehän, miksi tietokoneohjelman uuden version asentamista kutsutaan päivittämiseksi? Koska se kestää päivän. (Surkea puujalkavitsi, mutta tämänpäiväisen rupeaman jälkeen pelkkää faktaa.)

Olen tänään päivittänyt koneille uuden version virustentorjunnasta, eikä se toden totta hoitunut ilman ärräpäitä ja ongelmia. Miten nykymaailmassa jokin voi olla niin h-i-d-a-s-t-a?

Koneillani on ollut Nortonin virustorjunta hamasta muinaisuudesta. Nyt oli taas paketti katkolla, ja tarkoitus oli miettiä, olisiko jokin muu virustorjunta notkeampi. En ehtinyt tekemään perinpohjaista tutkimusta, joten päätin uudistaa Nortonin vielä vuodeksi. Ehkä ensi syksynä olen tarmokkaampi.

***

WordPress pitäisi myös päivittää. Viimeisimmältä päivityskierrokselta muistan, että automaattipäivitys takkusi ja käsinpävityksessä onnistuin hävittämään yhden blogin koko ulkoasun. Onneksi oli varmuuskopio.

hakusanoja tietokone
Ei kommentteja »

Toiseksi paras 1970-luvulla tehty elokuva oli The Sting (1973, suom. Puhallus), jossa pääosaa esittivät Robert Redford ja eilen menehtynyt Paul Newman.

David S. Wardin käsikirjoittama lennokas elokuva sijoittui syksyyn 1936, päähenkilöt olivat huijareita ja musiikkina soi Scott Joplin. Kukapa ei tunnistaisi kappaletta The Entertainer, josko likikään kaikki eivät tiedä, että kappaleen nimi on nimenomaan The Entertainer.

The Sting on yksi niistä elokuvista, joita katson mieluusti uudelleen ja uudelleen. Se on jossain virttyneellä vhs:llä. Olisikohan aika hankkia dvd?

***

Sting ei suinkaan tuo ensimmäisenä mieleeni elokuvaa vaan muusikon. The Police -aikojen ykköshitti oli tietysti Every Breath You Take (1983), Stingin soolohiteistä muistan parhaiten biisit Englishman in New York (1987) ja Desert Rose (1999, yhdessä Cheb Mamin kanssa).

Joukko artisteja levytti 1994 George ja Ira Gershwinin lauluja kokoelmalevylle The Glory of Gershwin. Sting teki hurmaavan version klassikosta Nice Work if You Can Get It (alkuperäinen 1937). Olen aina pitänyt Gershwinistä (mutta siitä enemmän toiste tai tämä ajatusverkko ei ole julkaisuvalmis vielä ensi viikollakaan).

Näyttelihän Sting toki elokuvissakin. Muistan elokuvan Dune (1984, Dyyni) lähinnä siitä, etten jaksanut katsoa sitä loppuun asti. En kyllä ole varma, jaksoinko innostua Frank Herbertin kirjastakaan.

***

Niin, se 1970-luvun paras elokuva: se oli Billy Wilderin uusiotulkinta The Front Page (1974, Etusivu uusiks’), jossa pääosaa esittivät Jack Lemmon, Walter Matthau ja Susan Sarandon.

Elokuva perustuu näytelmään vuodelta 1928, ja filmiversioista kuuluisin, ei huono sekään, oli vuodelta 1940, pääosassa Cary Grant. Cary Grant oli loistava jokaisessa roolissaan 1930-luvulta 1960-luvulle. Ja mikä häkellyttävintä, hän näytti likimain samalta jokaisella vuosikymmenellä.

hakusanoja elokuvat, Gershwin, Sting
Ei kommentteja »

Vapaapäivä, toisin sanoen päivä, jolloin ei tarvitse lähteä illalla töihin. Sehän ei tarkoita, ettei töitä ja tekemistä olisi tällekin päivää kertynyt yllin kyllin.

Olen käyttänyt suurimman osan päivää ajankäytön pohtimiseen (saahan sitä aikansa silläkin tavalla kulumaan). Tällä hetkellä ajankäyttö ja varsinkin aikataulutus on iso ongelma: monet ideat ja suunnitelmat ovat epävarmalla pohjalla, joten kohtuuttoman suuri osa aikaa menee erilaisten vaihtoehtojen pohdiskelussa.

On kaksi tapaa toimia:

1) Päätän, että hoitelen asiat tietyllä aikataulutuksella, ja sitten loput ilmaantuvat asiat sovitan niihin rakosiin, mihin mahtuvat (jos mahtuvat).

2) Yritän selvitellä, mitä kaikkea olisi mahdollista saada toteutettua, ja sitten sovitan vapaasti aikataulutettavat asiat vakioaikaisten ympärille niin, että kokonaisuudesta tulee mahdollisimman jouheva ja taloudellinen.

***

Olen taipuvainen toimimaan kakkostavalla. Inhoan aikatauluja, jotka pakottavat odottelemaan. Esimerkiksi iltaopetukseni pyrin järjestämään niin, että tunnit seuraavat toisiaan sopivasti rytmitettyinä. Jos tuntien välille jää hukka-aikaa, se menee todellakin hukkaan: en voi tehdä mitään hyödyllistä, lihakset ehtivät kylmetä ja ilta venyy.

Teen mieluiten työtä intensiivisinä ryppäinä. Kun teen nettisivuja tai koruja tai taittotyötä, teen kyseistä hommaa urakalla, jolloin työnteko sujuu jouhevammin kuin tekemällä tunnin yhtä, toisen toista. Pyrin keskittämään hommat niin, että esimerkiksi yksi viikko on varattu nettisivujen koodaamiselle tai taittotyölle. Valmista syntyy paljon nopeammin, kun aivot ovat valmiiksi oikealla vaihteella.

Valitettavasti aina ei ole mahdollista urakoida. Monen deadline-on-joskus-hamassa-tulevaisuudessa-projektin aikataulutus on yllättävän hankalaa, etenkin kun väliin pukkaa aina joitakuita akuutinkiireisiä hommia.

***

En ole koskaan kirjannut kalenteriini muuta kuin deadlinet; menetelmänäni on ollut joustava priorisointi. Olen aina tehnyt sitä, mikä kulloinkin on ollut kiireisintä, tärkeintä tai mielenkiintoisinta, ja hommat ovat valmistuneet deadineen mennessä.

Joustava priorisointi on toiminut loistavasti viime aikoihin asti. Tätä nykyä käpälissäni on aikaisempaa enemmän asioita: firma, muut työt, lapsiperheen arki ja siinä sivussa vielä muutaman yhdistyksen hommia, kuten näytösjärjestelyjä.

Olen viime aikoina pohdiskellut uusia toimintamalleja. Luulen, että paras
tapa olisi tehdä pitkille projekteille työsuunnitelmat ja täyttää
kalenteri etukäteen. Kalenterissani toki näkyvät määräpäivien lisäksi opetukset, pakolliset menot, tapahtumat ja perheen yhteiset vapaat, mutta en ole
tavannut kirjata näkyville niitä aikoja, jotka aion jotain tiettyä
työtä tehdä. Ulkopuolisen silmiin kalenterini näyttää häkellyttävän
tyhjältä, kun muistiinpanoja on vain muutama siellä täällä.

***

Jos ryhdyn varaamaan päivittäin työskentelyajan kalenteriini, kuinka käy: Brakaako pääni, kun kalenteri on täynnä merkintöjä? Sekoaako elämäni, jos joudun kääntämään huolellisesti suunnitellut aikataulut uusiksi esimerkiksi sairaalakontrollin vuoksi? Meneekö pelkkään aikataulutukseen kohtuuttomasti aikaa, jonka voisi käyttää töiden tekemiseen? Muistanko jättää aikatauluihin hengitysvaraa?

Vai saisinko lopultakin jonkinsorttisen mielenrauhan? Oppisinko sanomaan “ei”, jos aikataulu käy tiukaksi? Tekisikö aikataulutus elämästäni onnellisempaa?

hakusanoja aikataulut, priorisointi
Ei kommentteja »