Merkinnät teemasta ''

Elämme merkittäviä aikoja

Viime viikko on ollut täynnä erittäin merkittäviä tapahtumia.

Perjantaina kellon oppinut sai itse valita mieleisensä kellon, jota on sittemmin tuijoteltu mennen ja tullen. Kellonajat raportoidaan vartin välein, mikä johtuu siitä, että tuore kellollinen tietää tasatunnit, puolet tunnit sekä vartit.

Lauantaina käytiin hankkimassa korvareiät. Vuosi sitten minulle sanottiin, ettei ikinä ikinä ikinä reikiä, mutta viime talven mittaan halu saada korvakorut kasvoi ja päätös kypsyi. Niinpä reiät laitettiin — ei tokikaan ilman kyyneliä, mutta omasta halusta kuitenkin. Nyt korvissa sädehtivät ensikorvakorujen kristallit (tai mitä sitten ovatkaan).

Jotkut sanovat yhä muistavansa, miten oppivat ensimmäistä kertaa ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Viikonloppuna saimme ihailla, miten tasapaino löytyy ja pyörän hallinta paranee. Parin viikon apupyörätön treeni tuotti tulosta.

Karvanpoisto

Vielä hetken näytän sellaiselta, miltä olisi kiva pystyä näyttämään toistekin. No, muutamalle kropan kohdalle tekisin vähän sitä ja vähän tätä, mutta kasvot ovat nyt aika lailla esittelykuntoiset.

Olimme illalla esiintyvien tanssiryhmieni kanssa meikkikurssilla, jossa opimme lavameikin salat. Kyllä syntyikin komeannäköisiä naisia, kun loihdimme värikkäitä silmämeikkejä. Uskomatonta, miten paljon väriä saa naamaan läntätä, kun esiintymisasut ovat kirkasvärisiä ja näyttäviä ja lavavalot kirkkaita!

Illan parasta antia oli se, että huomasin jo tehneeni monta asiaa ihan oikein. Ei siis aivan toivotonta! Olin visuaalisen hahmotuslogiikkani perusteella päätynyt moniin oikeisiin ratkaisuihin, josko meikkaustekniikassa ja välineiden käytössä (sekä tietysti omissa välineissäni) on toki toivomisen varaa.

Parasta kurssilla oli se, että sain apua kulmakarvojeni muotoiluun. Kulmakarvani ovat luontaisesti kulmikkaat, eivätkä viralliset ohjeet (älä nypi kulmakarvojen yläpuolelta) ole tuottaneet hyviä tuloksia. Teimme minulle hyvänmalliset kulmakarvat, ja nyt kotona olen nyppinyt piirretyn kulmakarvan ulkopuolelle jääneet karvaläjät pois, myös yläpuolelta. Nyt minulla on lopultakin toivomani kulmakarvat!

Tähän asti ongelmana on ollut se, etten ole uskaltanut nyppiä tarpeeksi. Nyppimistä on myös vaikeuttanut se, että ilman laseja lopputulos jää hämärän peittoon ja lasit päässä taas kulmakarvat jäävät sankojen peittoon. Pelkät piilarit päässä ei vielä kunnollista jälkeä synny, vaan kulmakarvat piti ensin piirtää, jotta hahmottaisin paikoitellen harvoista kulmakarvoistani, mitkä yksilöt saa nyppiä, mitkä kannattaa jättää.

Nyt se on tehty. Aamulla voi vielä viimeistellä operaation, mutta nyt näyttää hyvältä — näyttää minulta.

Eri asia sitten on, milloin maltan ottaa irtoripset pois ja putsata meikit naamasta. Tätä naamaa tekisi mieli tuijotella pitempäänkin.