Merkinnät teemasta ''

Spelihurmaa

Viikonloppu meni Ähtärin Speleissä. Kävin esiintymässä perjantaina ja lauantaina, perjantaina olin soolojen yössä ja lauantaina Saharan kanssa.

Esiintyminen oli taas oikein mukavaa, vaikka etukäteen hirvittikin: kiitos jatkuvien antibioottikuurien ja pitkällisen sairastelun en ollut pystynyt treenaamaan kunnolla. Yli kymmenen minuutin yhtäjaksoinen tanssi esitysintensiteetillä on surkeassa kunnossa aikamoinen fyysinen urakka. Pelkäsin, että tuuperrun kesken kaiken lavalle.

Kummasti kuitenkin tanssiessa ja esiintyessä virtaa löytyy, ja pysyinkin ihmisiksi kahdella jalalla alusta loppuun.

Esiintymisen ohessa ehdin nautiskelemaan myös spelitarjonnasta. Perjantaina kävin katsomassa Hehkumoa, ja keikka oli oikein mainio. Tutun biisivalikoiman lomassa kuultiin Perunateatterin biisi Hopealuoti ja pari uutta kappaletta.

Lauantaina vietin loistavan musiikki-illan ystäväni kanssa. Iltamme aloitti Hyperborea, jolla oli hyvä meno päällä. Viimeksi “näin” poppoon viime kesänä Kaustisilla, josko sali oli silloin niin tupaten täynnä, että osa keikasta meni pelkän kuuloaistin varassa.

Pallealihaksia koetteli kehuttu Puhti-duo. Välillä joitain muusikoita ja tanssijoita kehutaan ihan kehumisen vuoksi, mutta tästä kaksikosta yksikään ylistävä kommentti ei ollut ylisanoja. Loistava dramaturgian taju, erinomainen kokonaisuus, erilaisia tunnelmia, oivallisia koreografisia musiikin kuvituksia… Nauroin meikit tärviölle ja nautin suunnattomasti. Tämä pitää nähdä uudestaan!

Illan päätteeksi esiintyi Värttinä. Olen viimeksi nähnyt Värttinän yli kymmenen vuotta sitten Alavudella Puustellissa, ja sen illan syvempi sisältö löytyi jostain ihan muualta kuin musiikista. Spelien keikalla nähtiin täysverinen maailmanluokan nykymusiikkikokoonpano, jonka show oli niin valtaisa, etten ihmetellyt lainkaan, että kysyntää ulkomailla piisaa. Valot ja äänentoisto oli suunniteltu viimeisen päälle (josko volyymi oli loppuviimeksi yllättävän kova), kokonaisuus jyräsi ja musiikki tempaisi mukaansa. Laulajien lavashow oli tarkkaan harkittu ja varman oloinen. Laulujen sanoista en saanut kovin hyvin selvää, mikä jäi välillä vaivaamaan. Kaikkinensa loistava ja upea keikka!

Onneksi tässä synttärikakkua leipoessa ja neuvolassa käydessä on palannut jo maan pinnalle. Arki alkaa ja koulutkin ensi viikolla. Ei ole enää paljon kesää jäljellä.

Lep(p)oisa kuukausi

Viime blogimerkinnässäni ennakoin pitkää, leppoisaa kesää. Katinkontit. Levon merkeissä tämä on mennyt, mutta vääristä syistä: olen kärsinyt kuukauden päivät vaihtelevista nielun tulehduksista.

Sen sanon, että paisetta kurkkuun ei kannata hankkia. Sen puhkaiseminen ei käy millään muotoa hauskasta ajanvietteestä, olkoonkin, että olo parani samantien valtavasti ja parissa päivässä kurkku tuntui jo likimain omalta. Mutta ei silti kannata.

Antibioottien syöminen on inhaa puuhaa. En edes muista, milloin olisin viimeksi syönyt antibiootteja. Poskiontelon tulehdus minulla oli joskus nuorimmaista imettäessäni, mutta sitäkään ei antibiooteilla lääkitty, että voisin imettää. Nyt on menossa toinen kuuri kuukauden sisään. Toki antibiootteihinkin liittyy hyvä puoli: saamani penisilliini pitää ottaa tyhjään vatsaan vähintään kaksi tuntia ennen ateriaa kolme kertaa päivässä. Jää napostelu pois, kun ensin otan antibiootin, sitten odottelen pari tuntia, syön lounasaikaan, syön antibiootin iltapäivällä, odottelen pari tuntia, syön illallisaikaan ja sitten vielä illan päälle heitän nassuun viimeisen päivän antibiooteista.

Mieli tekisi lähteä liikkeelle ja ryhtyä treenaamaan jotain, kun olen vain ollut viikkotolkulla. Mutta mitä uskaltaa, ettei tauti pitkity? Eihän tässä kuitenkaan ole kuin pari kuukautta siihen, kun opetus alkaa, ja silloin kroppa on taas kovilla.