Merkinnät teemasta ''

Kaakaota ja sympatiaa

Saisinko sympatiaa, jos sanoisin, että minulla on liian vähän helmiä? Tuskin ainakaan perheeltäni: helmiä on laatikkotolkulla.

Mutta kun niitä helmiä on liian vähän. Tai ainakaan minulla ei ole juuri niitä oikeita helmiä, juuri nyt.

Haluan rannekorun, sopivasti arkisen muttei olemattoman, helposti yhdisteltävän ja mukavan tuntuisen. Nopeatekoisen (nopea? minulta? melkein tukehdun kaakaooni); sellaisen, jonka voi unohtaa ranteeseen päiväkausiksi.

Mutta ei minulla sellaiseen ole helmiä!

Olen nyt illan pyöritellyt kaikenmoisia kiviä, ja vahvasti näyttää siltä, että rannekoruun päätyvät taannoin tilaamistani Botswanan akaateista valjuimmat ja raidattomimmat harmaat ja valkeat ovaalit, ja kaverikseen ne saavat mustaa sardonyxia. Jos olen oikein ripeä, koru on valmis vielä tänään. Jos en, niin… no, ehkä ei vielä ensi viikollakaan.

Arvioitu korun valmistamiseen käytetty aika: 8 minuuttia. Suunnitteluun, helmien valikointiin, vertailuun ja mallaamiseen käytetty aika: 82 minuuttia. Suunnittelun suunnitteluun käytetty aika: muutama viikko.

Otan kaakaokuppini ja palaan helmieni ääreen. Ei niitä nyt niin kovin paljon ole, olohuoneessa mahtuu vielä kävelemään.

Epilogi kello 23.51: Valmista tuli! Koru on ranteessa ja saa unohtua siihen yöksi ja päiväksi. Katsotaan, alkaako tuntua kotoisalta ja tuliko liian pitkä. Huomautus: kyllä korun valmistamiseen meni vähän pidempään kuin kahdeksan minuuttia, mutta joka tapauksessa murto-osa siitä ajasta, mikä on kulunut kiviä pyöritellessä.

V-tyylikäs

Edelliset sukseni ostettiin yläasteella, muistelen. Koska ne menivät taannoin kahteen palaan säilöntähäiriön vuoksi (siis parisen vuotta sitten), piti tänään marssia suksikauppaan. Täytyi päästä ladulle testaamaan, miten rutkasti hiihto laskee sokereita, että osaa sitten koululle antaa ohjeet, paljonko syödään ja pistetään hiihtopäivinä.

Suksien hankinta sujui sukkelasti, vaikkakin tarjouspaketista olivat sopivan mittaiset punaiset sukset lopussa ja jouduin tyytymään sini-harmaisiin. Valitettavasti pitoteippiä ei ehditty lätkäisemään pohjaan ennen koeajoa: luistoa riitti, molempiin suuntiin.

Ensimmäinen testihiihtolenkki oli lyhyt, mutta voimat meinasivat loppua. Tein töitä kirjaimellisesti hartiavoimin, sillä eteenpäin pääsin vain tasatyönnöillä; vuorotahtia kokeillessa huomasin keksineeni staattisen maiseman hiihtometodin. Koska lievään ylämäkeen ei jaksanut tasatahtia sauvoilla lykkiä, oli pakko siirtyä V-tyyliin.

Olen kokeillut luistelua joskus lukioaikoina ja todennut, että ylipitkillä suksilla ja surkealla liikunnallisella lahjakkuudella siitä ei tullut mitään. Nyt oli vähän pakko, ja kas: ei se nyt niin täysin mahdotonta ollutkaan (josko tyyli oli hirveä, tasapaino hukassa ja vauhtia en saanut juurikaan aikaiseksi). Vaan eteenpäin mentiin!

Ennustan, että aamulla olen kipeämpi kuin miesmuistiin, vaikka illan tanssitunnit toimivat loiventavana liikuntana ja vähän olen koettanut venytelläkin. Toivottavasti pitelee ilmoja, jotta suksille pääsee pian uudestaan – mutta ensin pitoa pohjaan.

Melkein nollasaldo

Tarkoitukseni oli saada tänään monta asiaa pois päivälistaltani, mutta katinkontit. Ei mitään valmista koko päivänä.

Hinasin itseni aamusta omalle koneelle ja ryhdyin työstämään kesäfestivaaliasioita. Nyt minulla on kaikki mahdollinen puolivälissä: nettisivut (deadline kuun vaihteessa, joten varsin hyvässä jamassa), julisteet, liput…

Suurin osa päivästä on taas kerran mennyt Exceliä tuijotellessa: ilmoittautumistiedoston päivittäminen tähän vuoteen on ollut isompi urakka kuin olin kuvitellut. Tämäkään päivä ei tuonut ratkaisua muutamaan kaavaan – jouduin jo nöyrtymään ja toteamaan, etten saa yhden ruudun kaavaa tekemälläkään, ja nyt alkaa peljättää, etten saa mitenkään muokattua toimivia, moninkertaisia ehdollisia kaavoja, vaikka käytössä on useampi solu. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa laaja matematiikka lukiossa?

Korupöydällä sain illan ohjemaputken aikana yhden korusetin lukkoja vaille valmiiksi, sopivasti sovituskuntoon eräälle tanssijalle. Mutta ei siis mitään valmista silläkään saralla.

***

Kun mikään ei tule valmiiksi, on melkein kuin ei olisi tehnytkään mitään. Onneksi jonain kauniina päivänä saan nämä puolinaiset päätökseen, ja silloin siivoutuu tekemättömien töiden luettelosta koko joukko hommia pois.

Tammikuu oli helmikuu

Loppuvuonna tein vain vähän helmihankintoja, joten tammikuussa on tullut kosolti paketteja. Tätä tahtia ei valitettavasti voi koko vuotta jatkaa, ellei myös tuotantokäyrä osoita reipasta kasvua.

Firmalle tilasin korutarpeistoja neljältä kotimaiselta kauppiaalta, tarkoittaa siis neljää painavaa helmilähetystä: särmikkäitä lasihelmiä (olisitteko uskoneet?), delicoita ja swarovskeja, mookaiitteja, sardonyxia ja turmaliinikvartsia ynnä muuta koruiksi muuttuvaa tarpeistoa.

Henkilökohtainen koruntekijäpersoonani osallistui kahteen ulkomaiseen kimppatilaukseen. Taannoin sain kevyen mutta kilohinnaltaan reilun Balin hopea -kirjeen: helmihattuja, spacereita, korupohjia – pääasiassa sellaisia, joita ei Suomessa ole tarjolla. Jo aiemmin saapui kolmen varttikilon verran kivihelmiä.

GemMall-tilaus tammi2008

Aarteet koillisesta luoteeseen

  • new picasso jasper: ihastuttava, leopardijaspismainen kuviointi mutta vaaleampi, harmahtava väri
  • silvermist-ovaali: vihreämpi kuin odotin, mutta kuvioinniltaan erittäin kaunis kivi
  • musta tuliakaatti -ovaali: jännittävän muotoinen ja eläväkuvioinen kivi
  • black webbed jasper, kahta sorttia: harmahtavampaa kuin firman myyntikuvissa, mutta miellyttää minua kovasti
  • pari nauhaa granaatteja (yllätys, yllätys?): laatu ei ole kehuttava, vaikka ovat niitä tavallisimman kokoisia, siis 4- ja 5-millisiä – toisaalta hintakaan ei ole paha
  • punainen akaatti: hurmaava, komean punainen nauha (hankintapäätöksen taustalla Outin kokemukset)
  • larvikiittia viittä (!) sorttia: paria erikoisemman muotoista kiveä ynnä suuria, suuria möllyköitä – näistä syntyy vielä monta minunnäköistäni korua!

Lisäksi tuli hankittua muutama isokokoinen riipuskivi. Huh!

Panostin sellaisiin ja senkokoisiin nauhoihin, mitä kotomaassa ei ole tarjolla, joten näissä helmissä on kokoa, näköä – ja painoa. Mittasuhteita sopii hahmottaa vaikkapa sen perusteella, että pitkulaiset mustaverkkojaspikset ovat pituudeltaan 40-millisiä.

Ymmärrettävistä syistä olen asettanut itseni henkilökohtaiseen helmienostokieltoon siihen asti, että saan korkattua hankinnoista ainakin muutaman nauhan. Mistähän raaskisi aloittaa?

Eko pihisti ja blogeista

Minut haastettiin kertomaan, mikä on ekotekoni. Haaste lennähti Tanssivalta harmaalta pantterilta, jonka ekotekona oli jättää auto kotiin ja liikkua paikasta toiseen jalan, pyörällä tahi busseilla. Hyvä ekoteko kaupunkilaiselta!

En keksinyt ainoatakaan omaa ekotekoa, joten olen selaillut useammastakin blogista, millaisia ihmisten ekoteot ovat olleet. Lopulta eilen alkoi lamppu syttyä, kun lueskelin, millaisia ekotekoja Tilkkutäkin alla tehdään.

***

Niin, ikävä totuushan on, että minulta sujuu paremmin egoteko kuin ekoteko. Toisaalta oivalsin, että elämänmenoomme kuuluu monia itsestäänselvyyksiä, joissa on kohtuullisesti ekohenkeä.

Useimmiten syynä on pihiys. En osta muovipusseja, koska ne maksavat. Lajittelen kaikki jätteet, koska roskat maksavat. Hoidan yhdellä reissulla mahdollisimman monta asiaa, koska bensa maksaa ja aikakin on kallista. En juurikaan kierrätä, sillä pyrin käyttämään hankkimani tuotteet loppuun. Esimerkiksi lehdistä tilaan vain niitä, mitkä haluan säilyttää uutislehtiä lukuunottamatta, ja ne taas päätyvät pesänsytykkeeksi.

Täytyy myöntää, että vaikka rahaa olisi yhtäkkiä yltäkyllin, silti toimisin samoin. Sen verran syvällepiintyneitä tietyt tavat ovat.

***

Tavoitteeni ei ole toimia ekologisesti, haluan toimia järkevästi ja taloudellisesti. Useimmiten se tarkoittaa, että ostohetkellä vertaan tuotteen laatua, hintaa ja todennäköistä käyttöikää. Mitään en inhoa niin paljon kuin kertakäyttöistä rihkamaa, joka hajoaa hetimmiten. Mieluummin hyvää ja vähemmän kuin paljon olematonta.

Josko täällä talossa ympärilleen katsova voisi kyseenalaistaa sanan “vähemmän”. Uuden hankkiminen on niin terapeuttista.

***

Olen saanut myös You make my day -kunnianosoituksen, josta olen oikein otettu. Likimain jokainen lukemani blogi on saanut mainintoja jo enemmän tai vähemmän, joten näin jälkijunassa en enää viitsi erikseen blogeja kukkasilla palkita.

Blogimaailmaan sukeltaminen on yksi päivieni parhaista hetkistä. Tällä hetkellä RSS-lukijani listalla on pyöreästi sata blogia, näistä muutaman olen poiminut sivupalkkiin. Vilkaisen yleensä vähintään kerran päivässä blogien uudet postaukset. Kädentaitoblogien uudet luomukset ihastuttavat, tekstinikkareiden kirjoitukset antavat ajattelemisen aihetta, kuvablogit pysäyttävät.

Olen suurimmaksi osaksi kotosalla lasten kanssa ja suuren osan työstäkin teen omien seinien sisällä, joten kanssakäyminen ulkomaailman kanssa jää väkisinkin vähäiseksi. Blogosfääri ja keskustelupalstat ovat ikkunani tavalliseen maailmaan, ne estävät minua tulemasta aivan mökkihöperöksi. Onneksi on myös valokuituyhteys: sen ansiosta virtuaalimaailma on ulottuvillani jatkuvasti.