Sormiharjoituksia

Lauantaina vietettiin ystäväpariskunnan hääjuhlaa. Muistin jälleen, että parhaat juhlat vaativat paljon suunnittelua ja satsausta. Näitä häitä oli suunniteltu hartaasti ja huolellisesti, ja näissä häissä oli satsattu niin isoihin kuin pieniin asioihin. Ja lopputulos? Oikein onnistuneet juhlat!

Oma lauantaini oli hyvin pitkä: aloitin hävyttömän aikaisin kirjoittamalla tervetuliaispuheen, joka oli muhinut alitajunnassa koko viikon. Jatkoin printaamalla ja mapittamalla koko liudan papereita, niin taustatietoa, ohjeita kuin juontojakin. Rullasin hiukset pehmeille patukoille. Viimeistelin ja silitin juhla-asuni. Löysin koruja, joiden olemassaolon olin unohtanut. Pakkasin matkalaukullisen esiintymisasuja, meikkejä, koruja ja muuta tarpeistoa ja matkasin tukahduttavalla autolla tapatumapaikalle – en hyvissä ajoin, mutta riittävän ajoissa.

Häiden jälkeen jäin vielä suustani kiinni illan mittaan tutuksi tulleiden ihmisten kanssa. En varmaan olisi malttanut niin aikaisin (siis puolen yön jälkeen) kotiin päin lähteä, jollei tänään olisi odottanut toinen pitkä päivä.

***

Yösydännä pyöräytin täytekakkupohjan. Aineita kootessani muistin, että viimeiset leivinjauheen hituset oli käytetty taannoin mustikka-puolukkapiirakkaan. Jouduin siis turvautumaan soodaan ja Googleen. Kakkupohja ei noussut aivan toivotulla tavalla, mutta kyllä siitä täytekakku saatiin.

Aamusta ohjelmassa oli talon julkisten tilojen raivausta, jotta joukko keskenkasvuisia mahtuisi mellastamaan. Suomeksi: työhuoneeni on väliaikainen esterata. Täytekakun täyttämistä, kuorruttamista ja koristelua. Porkkanoiden, kurkun ja kukkakaalin pilkkomista vihanneslautasta varten. Siinä sivussa pakastettiin vielä lukuisia purkkeja viinimarjamehua.

Kun viimeinen nuori vieras oli haettu kotiinsa, totesin, että adrenaliinin vaikutus alkoi hiipua. Kahden vuorokauden juhlaputki ylittää jo tässä iässä kestävyyden rajat.

***

Koulunkäyntiä ehdittiin harjoitella tällä viikolla jo kaksi päivää. Huomenna alkaa ensimmäinen oikea arkiviikko pitkään aikaan. Ei haittaa – tervetuloa, arki!

hakusanoja arki, häät, juhlat, kakku
Ei kommentteja »

Viikko sitten, heinäkuun viimeisenä päivänä tarkkaan ottaen, olimme vieraana sukuhäissä.

Tällaisissa bileissä hauskaa on kaikenikäisillä: lapset telmuavat keskenään (juhlavaatteet olivat onneksi illan päätteeksikin ehjät ja siistit), nuorisolla on ikäistään seuraa, aikuiset (missä välissä minä olen tähän ryhmään ikääntynyt?) päivittävät kuulumiset ajan tasalle ja iäkkäämpi polvi – jaa, näyttivät hekin hyvin häissä viihtyvän.

Kunnostauduin erityisesti kuka kukin on -osastolla. Taas sain monelle tutulle nimelle kasvot, monille kasvoille nimet ja lisäksi tutustuin moniin aivan uusiin ihmisiin.

***

Ensi viikonloppuna hääputki jatkuu. Tällä kertaa olen työhäissä: toimin seremoniamestarina ja esitän pari tanssia.

Ensi viikonlopun häät ovat olleet kalenterissa jo vuoden päivät. Kun on mukana valmistelujoukoissa, häihin tulee ihan erilainen suhde kuin vieraana. Olen taittanut kaikki painotuotteet, kirjonut hääpukua ja tehnyt morsiamen korut (viimeiset korustukset valmistuivat tänään!). Sillä saralla ei siis yllätyksiä ole luvassa.

Nyt työn alla on juontojen kirjoittaminen ja muut viime hetken operaatiot. Sitten pitää vielä pohtia omat vaatteet ja korut sekä esiintymiskuteet.

***

Vierashäissä hauskinta on muiden vieraiden kanssa seurustelu ja erityisesti tuttujen tapaaminen. Vaikka morsiuspari olisi kuinka läheinen, heidän kanssaan ei paljon aikaa ehdi viettämään.

Häissä, joiden taustajoukkoihin kuuluu, jo valmistelu, suunnittelu ja puurtaminen on hauskaa. On palkitsevaa olla mukana tekemässä ystäväpariskunnan päivästä ikimuistoista – heille, häävieraille ja myös minulle itselleni.

hakusanoja häät, juhlat
1 kommentti »