Merkinnät teemasta 'akvaario'

C-oodi

Ei, tämä ei ole jatkoa eiliselle. Tämä on pelkkää kemiaa ja H2O:ta.

Loistobarbiallas on aivan erinäköinen kuin pari viikkoa sitten. Olen näiden neljäntoista vuorokauden aikana useimpina päivinä lorauttanut altaaseen viitisen milliä nestemäistä hiiltä, reilusti vedellä laimennettuna. Muistelisin tuon postauksen aikoihin tehneeni kasvistolle perusharvennuksen, kun kerran allasta urakalla jynssäsin.

Tänään harvensin altaasta arviolta sangollisen kasveja. Suurin osa oli surkean näköistä hentorotalan vartta, joka oli varjossa muuttunut ruokottoman näköiseksi (latvukset kyllä kukoistivat punaisina), sekä intianvesitähdikkiä, joka oli kasvattanut tolkuttomasti ilmajuuria ja haaronut uusia oksia ja levittäytynyt puolen akvaarion laajuudelle.

En ole loistobarbialtaaseen tyrkännyt vielä minkäänmoista lannoitetta, vaikka PMDD:tä on jo kaapissa odottamassa laskuinspiraatiota (täytyy taas viitata samaan aiemmin likitettyyn viestiin). En ole myöskään yhteenkään altaaseen saanut viritettyä hiilidioksidipulloa, vaikka sitäkin olen jo kovasti suunnitellut.

Kun lopetan EasyCarbo-kuurin, siirryn välittömästi lannoittamaan ja harkitsen kovasti hiilaripulloa. Kyllähän loistobarbialtaan kasvit ovat ennenkin venyneet mittaa kiitettävästi, mutta nyt ne ovat likimain upeita.

Ja ne tupsulevät – häviävät hyvää kyytiä. Suurimmat tupsut ovat kadonneet ja kasveista ainoastaan kongonkeihäslehti (Anubias heterophylla) on enää hitusen parrakas. Muutkin levät näyttävät häviävän taistelun, sen verran komeaa kasvia karsittuun altaaseen jäi. EasyCarbo-pullo oli tolkuttoman hintainen, mutta hintansa väärti.

Luulisi jo tähän ikään oppineen

Jos et ajattele, mitä olet tekemässä, älä tee.

Viikonloppuna jynssäsin levääntyneitä akvaarionlaseja urakalla, ja eilen päätin lopultakin ottaa järeät aseet käyttöön loistobarbialtaaseen kotiutuneen tupsulevän kanssa. Samainen levä aiheutti ensimmäisessä akvaariossamme ensin harmaita hiuksia ja lopulta täydellisen raivarin.

Olin hankkinut jo taannoin EasyCarboa, nestemäistä hiiltä, jonka kokeneemmat kertovat ottavan tupsulevän hengiltä. Hiili ei ole levämyrkkyä, vaan lannoitetta. Kun kasvit kukoistavat, leville jää vähemmän elämän eväitä. Tai jotain sinne päin.

Eilen päätin aloittaa EasyCarbo-kuurin. Otin purkin, luin huolellisesti ohjeet (1 ml 50 vesilitraa kohti), arvioin vesimäärän (koko allas 330 litraa, joten hiekat, lasit sun muut miinustettuna karkeasti 250 litraa, vähintään) ja tein päässälaskusuorituksen (no sehän on 25 ml). Mittasin annoksen, sekoitin sen veteen ja kaadoin ulkosuodattimen ulostuloputken liepeille hitaasti lirutellen, jotta hiili sekoittuisi mahdollisimman nopeasti ympäri akvaariota.

Sitten iski epäilys — onko tosiaan tarkoitus, että laitan tuollaisen määrän lannoitetta joka päivä? Googlailin keskusteluja aiheesta, ja lopulta nasahti: annostushan on päin havupuuta! Oikea määrä olisi ollut noin 5 ml.

Ryhdyimme sitten tenavien kanssa ankaraan vedenvaihtourakkaan: pois vähintään 150 litraa ja tilalle saman verran uutta vettä, jolloin pitoisuus olisi vielä sietorajojen sisällä, annostusta kun voisi varovaisen totuttelun jälkeen kasvattaa 2 millilitraan 50 vesilitraa kohti.

Luulisi tähän ikään jo oppineen, että laskutoimitukset on hyvä pohtia pariinkin otteeseen, ennen kuin lurauttaa suolaa soppaan, leikkaa metritolkulla kangasta tai laskee budjetteja. Illalla mies varmisteli minulta, että olihan se hypotenuusan laskentakaava kateetti toiseen + kateetti toiseen on hypotenuusa toiseen*. Siis minulta, joka en näimmä osaa laskea, paljonko nestettä laitetaan 250 litraan, jos suhde on 1:50!

*Se kaavahan menee juuri noin. Jotain sentään on jäänyt mieliin kouluaikojen matematiikasta.

Eka akvaario tyhjenee tänään

Jo aikoja sitten tämä päätettiin, mutta toteutus on venynyt ja vanunut. Ihan eka akvaariomme (124-litrainen, perustettu joulukuussa 2004) tyhjenee tänään.

Akvaario on kärsinyt lähes alusta asti touhukotiloista, mutta viimeisten kuukausien aikana ongelma on räjähtänyt käsiin. Kotiloita on koko akvaario täynnä, siitäkin huolimatta, että kesällä tyhjensin likimain koko akvaarion ja jynssäsin kotilonmunat pois kasveista, kannoista ja muista pinnoista ja nakkasin koko joukon kotiloiden kotikasveja roskiin. Ei auta: kotilot eivät häviä mihinkään.

Myös tupsulevää on ollut riesaksi asti — sitä on tänä kesänä kehittynyt pikkuhiljaa myös loistobarbialtaaseen, kun luonnonvaloa on tullut ikkunasta. Loistobarbialtaaseen on tarkoitus kokeilla ensi tilassa hiililisäystä, jos se vaikka poistaisi inhottavat tupsukat. Sen sijaan ensimmäisestä akvaariosta tupsulevä poistunee täystyhjennyksellä. Jos ongelma vielä uusii, kokeillaan sitten rukata lannoitusta ja valoa.

Ongelmia on ollut myös kaloissa. Altaassa asustaneet intiaaninsulat ja rubiinitetrat ovat tipahtaneet yksi kerrallaan. Ongelma ilmeni pari kuukautta sen jälkeen, kun vuoden alussa toimme parveen täydennystä. Ensin kaikki meni hyvin, sitten alkoi kato.

Otamme nyt tietoisen riskin ja nakkaamme ensimmäisen partamonnimme karanteeniin. Toiveena on, että partisrouva voisi muuttaa takaisin uudelleenperustettuun 124-litraiseen kuukauden päästä. Jos partiksessakin on jotain tautia ja se leviää altaan uusiin asukkeihin, niin… no, sitten niin käy ja asiasta otetaan opiksi. Partiksessa ei ole mitään näkyvää ongelmaa ikinä ollut, eikä siksi tee mieli komeaa yksilöä toimittaa autuaammille uiskenteluvesille.

Ensimmäinen akvaariomme siis tyhjenee tänään. Partista lukuunottamatta viimeiset parvien jäänteet saavat armokuoleman, kaikki kotilot otetaan hengiltä, kasvit, kannot ja sisustukset nakataan mäkeen ja pohjasora pistetään tienpohjaksi pihaamme.

Koko akvaario pestään, desinfioidaan ja samaan syssyyn silikonit uusitaan. Sitten vaihdetaan pohjamateriaaliksi hiekka ja pistetään allas kypsymään SafeStartilla. Altaaseen vaihdetaan uusi suodatin, istutetaan uudet kasvit (osin pistokkaita muista akvaarioista, osin hankin myös uusia kasveja) ja hankitaan uudet fisut. Tämänhetkisissä suunnitelmissa on laittaa vanhan partiksen kaveriksi parvi pieniä monnisia sekä uiviksi kaloiksi joitain pienehköjä tetroja — kenties punatetroja. Joukon jatkoksi voisi nakata myös vaikkapa kirsikkasukarapuja, joita rapulassa taapertelee enemmän kuin yhden tankin tarpeiksi.

Kasvipolitiikkaa olen pohdiskellut ja pari asiaa on varmaa: Ei karttulehteä, ei missään nimessä, koska sitä joutuu jatkuvasti trimmaamaan. Jotain nopeakasvuista ainakin nyt alkuun (muttei liuskavesitähdikkiä, koska se roihahtaa salamana liian korkeaksi pieneen altaaseen), mutta pääasiassa kohtuukasvuista ja matalaakin kasvia, koska allas ei kuitenkaan ole kovin korkea. Todennäköisesti altaaseen tulee ainakin hapsuruohoa, siihen olen mieltynyt, jotain melalehteä ja keihäslehteä, toisin sanoen anubiaita. Joka tapauksessa sellaisia kasveja, jotka eivät heti kasva pintaa täyttämään.

Aika hyvin tuo ensimmäinen akvaariomme toimi nämä vajaat kolme vuotta, ainakin ensimmäiseksi akvaarioksi, jonka kanssa mokiakin tuli tehtyä. Uudistettu versio toivon mukaan on ilonamme vielä pitempään.

Vielä yksi

Akvaarioita ei voi olla koskaan liikaa, eihän?

Sovin tänään vielä yhden akvaarion ostamisesta. Meillähän on niitä (vasta) neljä: 124 litraa inkkareita ja rubiineja, 330 litraa loistobarbeja ja mustatetroja, 189 litraa kypsymässä kasveille ja sukaravuille sekä 413 litraa odottamassa hiekkoja, vesiä ja kypsytystä.

Ei nyt enää mitään massiivista, mutta ystäväni joutuu myymään altaansa, ja hänellä olisi tyrkyllä noin 50-litrainen purkki. Meillä onkin ollut karanteenialtaasta pulaa…

189-litraista on kypsytelty nyt reilun viikon verran, ja nitriittiä on mukavasti. Kun se siitä laskee, voi olettaa akvaarion olevan kypsä. Kasviallasta on tarkoitus kansoittaa sukaravuilla, mutta voi olla, että niitä saadaan taloon vasta kevään korvalla. Mutta sentään kohta pääsee suunnittelemaan kasvivalikoimaa!

Nokiset evät

Piti oikein katsoa kahdesti aamulla loistobarbeja. Osalle oli ilmaantunut sitten viime näkemän nokea eviin.

No eihän se tietysti nokea ole, mutta mustaa kaikki tyynni. Pientä tummuutta evissä oli ollut jo aiemmin, mutta nyt musta väri oli muuttunut huomiotaherättäväksi. Pieni seikkailu internetissä kertoi, että musta evissä on hyvinvoivan koiraskalan merkki. Meillä on siis nähtävästi ainakin kuusi hyvinvoivaa, oranssikylkistä loistobarbikoirasta altaassamme.

Jäljellejäävistä kahdeksasta valtaosa on selvästi kalpeampia eli naaraita, pari on melko oranssinhohtoisia, potentiaalisia koiraita. Mitään takeita ei tosin ole siitä, etteikö mustaeväisiä olisi seitsemän; laskennassa on haasteensa, kun fisut viipottavat allasta päästä päähän. Alan ymmärtää, miksi näiden kalojen sanotaan tarvitsevan runsaasti vapaata uimatilaa.