Lep(p)oisa kuukausi

Viime blogimerkinnässäni ennakoin pitkää, leppoisaa kesää. Katinkontit. Levon merkeissä tämä on mennyt, mutta vääristä syistä: olen kärsinyt kuukauden päivät vaihtelevista nielun tulehduksista.

Sen sanon, että paisetta kurkkuun ei kannata hankkia. Sen puhkaiseminen ei käy millään muotoa hauskasta ajanvietteestä, olkoonkin, että olo parani samantien valtavasti ja parissa päivässä kurkku tuntui jo likimain omalta. Mutta ei silti kannata.

Antibioottien syöminen on inhaa puuhaa. En edes muista, milloin olisin viimeksi syönyt antibiootteja. Poskiontelon tulehdus minulla oli joskus nuorimmaista imettäessäni, mutta sitäkään ei antibiooteilla lääkitty, että voisin imettää. Nyt on menossa toinen kuuri kuukauden sisään. Toki antibiootteihinkin liittyy hyvä puoli: saamani penisilliini pitää ottaa tyhjään vatsaan vähintään kaksi tuntia ennen ateriaa kolme kertaa päivässä. Jää napostelu pois, kun ensin otan antibiootin, sitten odottelen pari tuntia, syön lounasaikaan, syön antibiootin iltapäivällä, odottelen pari tuntia, syön illallisaikaan ja sitten vielä illan päälle heitän nassuun viimeisen päivän antibiooteista.

Mieli tekisi lähteä liikkeelle ja ryhtyä treenaamaan jotain, kun olen vain ollut viikkotolkulla. Mutta mitä uskaltaa, ettei tauti pitkity? Eihän tässä kuitenkaan ole kuin pari kuukautta siihen, kun opetus alkaa, ja silloin kroppa on taas kovilla.

Yksi vastaus merkintään “Lep(p)oisa kuukausi”

  1. Take it easy now. Let your body heal.

Haluaisin sanoa, että...