Merkinnät teemasta 'itsenäisyyspäivä'

Juhlallista (kuudes luukku)

En ole ollut kertaakaan aiemmin nykyisen kotikuntani itsenäisyysjuhlassa, tunnustan. Itsenäisyysjuhla ei ylipäänsä ole lapsiperheiden suosikkikohde; yleisö on pääasiassa omat lapsensa maailmalle lähettänyttä ikäpolvea.

Tänään olin lukemassa tekstejä itsenäisyysjuhlassa. Pari omaani, muutama muiden kirjoittajien. Lyhyitä tekstejä, vaihtelevaa rytmiikkaa, poljentoa ja tyylilajia. Oikein onnistunut tilaisuus, josko näin järjestäjänä taidan olla jäävi sitä arvioimaan.

Tarkoitukseni oli lukea juhlassa katkelma yli viidentoista vuoden takaa – olin vaihto-oppilasvuoteni jälkeen itsenäisyysjuhlassa puhujana. Yleensä talletan tekstit huolellisesti, mutta juuri tätä puhetta en onnistunut löytämään. Kirjoitin siis uuden, samalla teemalla: suomalaisuus vieraalla maalla. Tässä juhlan kunniaksi siitä katkelma.

“Kun kotimaa on kaukana, koti on kielessä. Ulkomailla ventovieraskin on paras ystävä, kun kieli on yhteinen. Pitkän matkan jälkeen tuntee jo lentokentällä olevansa kotona, kun aikataulut ja iltapäivälehtien lööpit ovat suomea. Kieli on identiteetti, meidän ominta sisintämme. Mitä olisi suomalainen, jos häneltä olisi viety suomen kieli?”

Akuutteja audiovisuaalisia ongelmia (viides luukku)

Huomenna juhlitaan 90-vuotiasta Suomea. Minäkin kannan korteni kekoon paikallisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa: olen koonnut tilaisuuteen itsenäisiä tekstejä, osa ihan tuoretta tavaraa tarinatorstai-ryhmäni kirjoittajilta, ja juhlassa olen niitä lukemassa.

Siis luen, jos minusta lähtee ääntä. Viime viikolla iskenyt flunssa imaisi ääneni mukaansa, ja olen vetänyt iltaopetukset normaalia hiljaisemmalla volyymilla, osin “viittomakielisinä”. Hyvin on pärjätty, mutta ääneni on yhä hukkateillä. Yritän pitää tämänkin päivän mykkäkoulua, jotta huomenna olisi, millä tekstit lukea.

***

Toistaiseksi olen vain murehtinut juhlan tekstejä, mutta nyt, kun juhlahetkeen on enää reilu vuorokausi, paniikkia lietsoo asukokonaisuus. Tilaisuushan on juhlava, joten pikkuisen parempaa pitäisi panna päälle. Kansallispuku olisi “se oikea” asu, mutta sitä ei löydy vaatekaapistani. Pitkä iltapuku (= yksi musta, yksinkertainen tanssimekko) on vähän liikaa päiväjuhlaan.

Ajattelin sonnustautua tummaan, pitkään hameeseen, mutta yläosa on iso ongelma. Juhlavaatteille – varsinkin talvikäyttöön sopiville – on tarvista niin harvoin, ettei valikoimaa ole kertynyt. Kaikki on enemmän tai vähemmän arkista.

Arkeahan tämä elämä enimmäkseen on, ja vaatekaapistani suurin osa treenivaatetta ja tanssiasua. Täytyy varmaan jossain käänteessä ommella pari juhlakelpoista talviasua, mutta huomisesta on selvittävä nykyisellä vaatevarastolla.