Juhlallista (kuudes luukku)
Thursdayjakelun osoitteena sanat
En ole ollut kertaakaan aiemmin nykyisen kotikuntani itsenäisyysjuhlassa, tunnustan. Itsenäisyysjuhla ei ylipäänsä ole lapsiperheiden suosikkikohde; yleisö on pääasiassa omat lapsensa maailmalle lähettänyttä ikäpolvea.
Tänään olin lukemassa tekstejä itsenäisyysjuhlassa. Pari omaani, muutama muiden kirjoittajien. Lyhyitä tekstejä, vaihtelevaa rytmiikkaa, poljentoa ja tyylilajia. Oikein onnistunut tilaisuus, josko näin järjestäjänä taidan olla jäävi sitä arvioimaan.
Tarkoitukseni oli lukea juhlassa katkelma yli viidentoista vuoden takaa – olin vaihto-oppilasvuoteni jälkeen itsenäisyysjuhlassa puhujana. Yleensä talletan tekstit huolellisesti, mutta juuri tätä puhetta en onnistunut löytämään. Kirjoitin siis uuden, samalla teemalla: suomalaisuus vieraalla maalla. Tässä juhlan kunniaksi siitä katkelma.
“Kun kotimaa on kaukana, koti on kielessä. Ulkomailla ventovieraskin on paras ystävä, kun kieli on yhteinen. Pitkän matkan jälkeen tuntee jo lentokentällä olevansa kotona, kun aikataulut ja iltapäivälehtien lööpit ovat suomea. Kieli on identiteetti, meidän ominta sisintämme. Mitä olisi suomalainen, jos häneltä olisi viety suomen kieli?”