Äidin peilikuva

Äitiroolini toteutuksessa on selvästi jotain petrattavaa. Lapsi lueskeli tänään esimerkkejä äitityypeistä hyvin masentavin tuloksin.

Ensimmäinen tunnistushihkaisu (lapsen, ei äidin) kuului kohdassa burn out -äiti: “Äkäinen kuin ampiainen, jos kaikki ole sujunnut niin kuin hän suunnitteli.” Auts.

Mutta yhtä lailla kuulemma merkit osuvat kohdalleen touhoäiti-tyypissä. “Touhottaa ja vaatii, että muutkin touhottavat.” En kyllä tunnista tästä itseäni, en varsinkaan kohdasta “kodin pitää olla aina tip top”. Ehkä jälkikasvu ei vielä ymmärrä, mitä tip top tarkoittaa.

Ja kaiken kruunasi pomoäiti: “Pomottaa koko perhettä kanista lähtien.” Meiltä puuttuu kani, mutta muuten kuvaus kuulemma vastaa todellisuutta.

Muistutettakoon, että en kaikesta päätellen ole ylihuolehtijaäiti (josko tästä eniten itseni tunnistan): “Pitää huolta, että lapsella on aina villahousut jalassa ja pipo päässä viileällä säällä.” En myöskään saanut tyyppileimaa kaveriäiti (“on niin kaveria, että lasta nolottaa”). Ehkä sekin vaihe vielä tulee.

Äitityypit on listattu varteenotettavassa julkaisussa Kelvoton koululainen vaihtaa vapaalle, toim. Pirkko-Liisa Perttula, Otava 2003.

Haluaisin sanoa, että...