Lost and found

Huijaan vähän: kirjoitan tätä sunnuntai-iltana, mutta päivään merkinnän lauantaille, koska tämä on reissulauantain sattumuksia.

Laitoin aamulla korviini Swarovskin sydämistä tekemäni korvakorut, tämänhetkiset lempparini. Kannoin treenikassit autoon, istuin ratin taa ja ajoin 7HT:n salille. Parkkeerasin auton, otin kassini ja kävelin pihan poikki ja ylös portaita toiseen kerrokseen. Riisuin päällimmäiset vaatteet treenikamppeiden päältä. Silloin huomasin, että toinen korvakoru on kateissa.

Tarkistin vaatteeni, kaulahuivini, päähineeni, kenkäni ja laukkuni. Ei havaintoja. Kävelin portaat alas ja autolle. Ei jälkeäkään. Auton sisäpuolellakaan ei korvakorua näkynyt. Oletin, että se oli tipahtanut jo alkumetreillä yöpaikkani pihamaalle. Päivän mittaan satoi lunta, joten arvelin, että korvakorusta saadaan seuraava näköhavainto joskus kevään korvalla.

Kun illasta päin kuoriuduin vaatekerroksistani, kuului hentoinen raps. Korvakoru tipahti matolle. Koru oli ollut koko päivän lähellä sydäntäni – se oli tipahtanut kohtuullisen kokoisesta kaula-aukosta hyvään talteen. Liivit olivat toden totta ainoa paikka, mistä en tullut korua etsineeksi.

Kun jotain on seuraavan kerran kateissa, tiedän, mistä aloitan.

Haluaisin sanoa, että...