Draamaa, realismista viis
Sundayjakelun osoitteena sanat
Katselin Fitz ratkaisee -sarjan illan jakson ja totesin, että on hetkiä, jolloin draama ei tosiaankaan vastaa elävää elämää (ja ehkä hyvä niin).
Illan jaksossa nähtiin synnytys. Synnytykset ovat televisiossa aina nopeita, ja äiti on sankari – paitsi tietysti lääkärisarjoissa, jolloin lääkäri on sankari. Niin ja joskus se sankari on isä, joka selviää pyörtymättä homman alusta loppuun.
***
Fitzissä synnytys oli varsin verbaalinen: synnyttävä äiti ehti keskustella sitä ja tätä varsinaisen urakan ohessa. Hän sai muun muassa pitkillä, huolellisesti artikuloiduilla lauseilla ja monipolvisilla perusteluilla Fitzin lupaamaan, että tämä lopettaisi pelaamisen. Supistuksetkin osuivat sopivasti pisteiden kohtaan.
En väitä, etteikö tosimaailman synnytyksissäkin käytäisi keskusteluja. Minäkin muistan todenneeni kätilölle valtaosin nonverbaalisen ja onomatopoieettisen viestinnän ohella: “Pidettäisiinkö kahvitauko.”
Ei pidetty.
Haluaisin sanoa, että...