Synttärisokerit

Sain eilisiltana kirjoitettua otsikon, ja simahdin. Kohtsillään pitäisi suunnata petiin, jotta huomisaamuna herätään aikataulussa.

Tämä viikonloppu on tapeltu sokereiden kanssa. Syysloma jo sotki systeemit ja verensokerit ovat keikkuneet lisäinsuliinista huolimatta hirveän korkealla.

Eilen oli luokkakaverin syntymäpäiväjuhlat, ja tuttuun tapaan sieltä tultiin kotiin kahdenkympin sokereilla. Herkkujen hiilarimäärien arviointi on vaikeaa, ja järkevän insuliinimäärän arvioiminen vielä vaikeampaa.

Emme yleensä laita korjausinskaa (asiaan vihkiytymättömille suomennos: ylimääräinen pikainsuliiniannos aterioiden välillä), mutta eilen kokeiltiin synttäreiden jälkeen sitäkin. Ei vaikutusta. (Tai kai sillä jotain vaikutusta oli, mutta verensokerit olivat silti tähtitieteelliset. Mitä lie olisivatkaan olleet ilman korjausinskaa?)

Jokainen erikoispäivä pistää sokerit sekaisin, ja pahimmillaan niitä sitten tasapainotetaan pari kolme päivää. Onneksi synttäreitä, juhlapäiviä ja lomia ei ole useammin. Eläköön tylsä, ykstotisen ennakoitava arki! Voi kun jonain päivänä sokeritkin olisivat ykstotisen ennakoitavissa.

Haluaisin sanoa, että...