Konsultaatiota
Wednesdayjakelun osoitteena tanssi
Tällä hetkellä suurimman osan aivokapasiteetistä nielee tanssi, kesäfestivaali ja eritoten oma sooloni. Onhan tässä ollut koko pitkä talvi aikaa sitä työstää, mutta vasta nyt alkavat palaset loksahdella kohdalleen.
Ensin oli ongelma, mitä esittäisin. Ei ollut valmiina mitään sellaista “mä haluun esittää tämän” -tanssia: Jyväskylässä esittämäni keppisoolon tein täydentämään Jyväskylän näytöksen kokonaisuutta, kun keppitansseista oli uupeloa. Yhtään elämää suurempaa baladibiisiä ei ole Shik shak shokin jälkeen vastaan tullut, vaikka yhtä kivaa tässä on kevään mittaan veivattukin. Yksi mieltä inspiroiva musiikki oli pistetty odotuslistalle, koska pidin sitä hyvin haasteellisena ja totesin, että se vaatisi todella paljon uppoutumista.
Sitten löytyi puku, upea, ihana Iman Zakin puku. Piti valita biisi, joka sopii pukuun. Siihen istui se inspiroiva, hyllytetty, hirveän vaikea musiikki. Täytyi ryhtyä rääpimään kasaan jonkinmoista tanssia, joka ei jäisi täysin häikäisevän puvun ja vaikuttavan musiikin varjoon.
***
Onnenvärinöiden esiintyminen meni impropohjalta, kaksi liikesarjaa olin jo saanut suunniteltua ja pistettyä kohdalleen, loppu meni tuntuman mukaan. Nyt on sen esiintymisen pohjalta tunnusteltu kuukauden päivät musiikkia ja musiikin tulkintaa, pohdittu sisältöä, liikekieltä ja ilmaisua. Tänään kirjoitin ensin juontajaa varten pitkät selvitykset tanssin taustoista, sisällöstä ja tulkinnasta, ja sitten koko tanssin rakenteen auki. Illalla väänsin salilla erityisesti koreografian liikkuvia osioita, olohuoneessa kun tahtoo käydä tila vähiin laukka-askelille.
***
Illan päätteeksi piti soittaa konsultaatiopuhelu tanssinopettajaystävälle: tarvitsin uskonvahvistusta ja toisen ihmisen näkemystä. Pohdimme suuria ongelmia (tanssin nimi, sillä biisin nimeä ei voi käyttää, sekä tanssin lopetus) sekä pieniä ongelmia (voiko käyttää rumia ilmeitä ja millaista liikekieltä laitan tanssin yhteen pätkään).
Täytyy sanoa, että liikkeiden opettelu puhelimessa tapahtuvan verbaalisen kuvauksen perusteella ei ole helpoimmasta päästä, mutta sain silti sen verran verbaalis-kinesteettistä opastusta, että pääsen luomaan sopivaa liikkeistöä ongelmakohtiin. Onneksi konsultaatioapua löytyy!
***
Pala palalta soolo rakentuu ja sisäistyy. Huikeaa, miten syvälle tanssiin voikaan upota, kun tekee omaa sooloa: toisille tehtävässä tanssissa joutuu aina miettimään, millaista liikekieltä voi käyttää, miten vaikeita ja hankalia liikeyhdistelmiä, miten monimuotoisesti voi tulkita musiikkia. Kun itselleen tekee, voi pistää ihan mitä tahansa kroppa tai pää suostuu tuottamaan.
En toki olisi ikimaailmassa valinnut tätä biisiä edes edistyneiden ryhmätanssiksi, mutta kyllä maar tähän sooloon (kesto neljä minuuttia) uponneessa ajassa olisin työstänyt jo vähintään neljä viisi “tavallista” koreografiaa.
Ja vielä on työtä jäljellä, ennen kuin tanssi on valmis päässä, kropassa ja sydämessä. Onneksi ne valmistuvat rinta rinnan – mitä nyt sydän tuntuu yrittävän edelle.