Merkinnät teemasta 'lumi'

Jäätä oksilla

Lunta satoi viime keskiviikkona eikä se ole mihinkään lähtenyt, meidän pihastamme ainakaan. Eilen satoi jäätävää tihkua, mikä ei olennaisesti muuttanut sääolosuhteita keväisemmäksi. Ei sillä, että se minua haittaisi: parempi lumi kuin loska.

Tänään illalla pakasti selvästi, kun lähdin töistä kotiin – kevään viimeinen opetus Ähtärissä. Oli kuin talvella ikään: katulamppujen valo hohti lumesta ja koivujen oksilta.

Vasta tarkempi vilkaisu osoitti, että koivut olivat jään peitossa. Jokaisesta oksasta roikkui pieni jääpuikko ja oksia peitti reilu jääkerros. Komean näköistä.

***

Taidan painua nyt suosista petiin keräämään voimia huomiseen hullunmyllyyn. Jos kaikki menee putkeen, huomisen jälkeen ei ole enää kuin omia valmisteluja tekemättä perjantaita varten. Ja jos ei mene putkeen, niin… No, murehditaan sitä sitten.

Talvi on tullut

Tällaista olisi joutanut olla jo kolme kuukautta sitten!

Lämpömittari turvallisesti miinuksella melkein seitsemän astetta. Lunta niin paljon, että kaikkialla on valkoista. Uutta lunta on sadellut päivän mittaan sen verran, että kohta joutaisi tarttua lapioon tahi kolaan. Katolle kertynyt lumikerros ei romahda  massoina alas suoraan oven eteen.

Mainio hiihtosää, latu kova muttei jäinen. Koululle lupailevat jopa kaukaloon jäätä. Kohtuullinen talvikeli maantiellä. Tenavat viihtyvät pihalla eivätkä ole läpimärkiä, kun tulevat sisälle. On kiva katsella ulos ikkunasta.

Ei tässä ole kuin yksi vika: koko ajan peljättää, että kohta se loppuu kummiskin. Ei ole minun puolestani kiirus, kyllä joutaa talvea pitää hyvinkin koko maaliskuun. Ei ole yhtään ikävä räpäskää.

Plussaa ja miinusta

Tänä talvena on moneen otteeseen saanut kokea kylmän kauden miinukset ilman talven plussia.

Olen useampaan otteeseen pitkin “talvea” kironnut sitä, että auton ikkunoihin saa olla nyhertämässä läpinäkyvää aukkoa, vaikkei sää edes osaa mennä miinukselle. Vettä on ollut tuhkatiheään auton tuulilasiin ohuen ohueksi kerrokseksi jämähtäneenä. Pihat ovat liukkaita, ja katolta tippuu jatkuvasti lunta suoraan portaiden eteen.

Onneksi nyt on päästy siihen, että lunta on ainakin sen verran, että maailma on huomattavasti valkoisempi kuin taannoin. Valitettavasti jokainen plussapäivä hävittää valkoisen loisteen ja tuo tilalle harmaan hämyn. Huomiselle on luvattu yhtä astetta plussaa ja kohtuumoista räntäsadetta. Plääh.

Talven plussaa ei ole lämpömittarin kipuaminen punaiselle. Minulle talven parasta antia ovat pakkaspäivät, lumen narske, tähtikirkas yö, huuruuntuva hengitys. Se, että pitää kaivaa kunnon päähineet ja rukkaset esille.

Muistaakseni minulla vielä sellaiset on.

Jouluisen korttikuvan metsästys

Lauantaina ajoimme hämärän tultua kotiin. Pikkupakkasessa lumi kimmelsi auton valoissa kuin Disneyn piirretyissä elokuvissa. Greipin kokoinen möllykkäkuu oli taas uudella kierroksella. Oli kova kiire, että ehti vielä ruokakauppaan.

Vaikka tänään lämpötila oli niukasti plussan puolella, metsässä oli aivan talvi. Lunta sateli eilen parisen senttiä, ja kaikkialla oli pehmoinen, valkoinen kerros. Mietin aamusta, kannattaako kameraa ottaa joukkoon, ja arvelin, että lämmin on sulattanut kaiken kuvaamisen arvoisen.

Kun illalla kannoin opetuksen jälkeen kasseja autoon, oli pakko pysähtyä katselemaan koivua pihavaloissa. Satoi kevyttä pakkaslunta, ja koivu oli kuin kiedottu pitsiin ja tylliin. Minun ja täydellisen joulukorttikuvan väliltä puuttui vain kamera.

Olen laiska ottamaan kameraa esiin. Sitä paitsi pakkasessa tulee kylmä. Lauantaiaamuna oli talven ensimmäinen kunnon pakkasaamu, miinus kymmenen kieppeillä, mutta vilua uhmaten lähdin kamera tanassa kuvaamaan häkellyttävän kokoista kuuta. Lopputulos: liian lyhyt putki, kuu ei näyttänyt kummoiselta. Lisäksi kameraan oli jäänyt valotuksen säädöksi puolentoista aukon alivalotus, joten aamukuvista tuli todellista hämärämpiä.

Onneksi kynttilöistä saa jouluisen kuvan – sisällä, kodin lämpimässä.