Opettamisen ilo

Tänä iltana alkoivat ensimmäiset opiston ryhmäni – maanantai on Ähtäri-ilta, siellä ohjelmassa on kirjoittajaryhmä ja itämaisen tanssin perusryhmä.

***

Kirjoittajaryhmän vetäminen on hurjan kivaa! (Niin on toki tanssiryhmienkin – mutta kun niitä on yli kymmenen viikossa, hehkutus jää vähemmälle.)

Ensimmäinen kerta kirjoittajien kanssa menee aina osallistujiin tutustuessa ja kysellessä, mitä kukin talven opetukselta odottaa ja haluaa. Jatkossa, kun ihmisten kirjoitustyyliin ja tavoitteisiin pääsee sisälle, pystyy antamaan rakentavaa palautetta ja rohkaisemaan ihmisiä toteuttamaan itseään.

Tarkemmin ajatellen samoista asioistahan on kyse myös tanssitunneilla: jokaisella tanssijalla on oma persoonallinen tyylinsä tuottaa liikkeitä. Kun tietyt perusasiat on opittu, voi ryhtyä etsimään sitä omaa tapaa tanssia. Opettajana minun urakkani on näyttää tanssijalle hänen vahvat puolensa ja opastaa häntä heikkojen osa-alueiden työstämisessä. Lopputuloksena, parhaimmillaan, harrastaja oppii tuntemaan omaa kehoaan ja hän saa rohkeutta ja itsevarmuutta.

Opettaminen on haasteellista ja vastuullista duunia, mutta hyvin antoisaa ja mielekästä. Ja mikä parasta, opetustilanteissa syntyy uusia oivalluksia ja opettaja itsekin kehittyy.

Haluaisin sanoa, että...