Joulupaniikki (ensimmäinen luukku)
Ei enää tietoakaan edellisillan harmonisesta olotilasta. Tajusin juuri, että jouluun on enää 23 päivää, ajankulun tavallisimmalla yksiköllä mitattuna hilkun yli kolme viikkoa.
Vain kolme viikkoa!
Joskus pienenä tein itselleni joulukalenterin, jossa joka luukun takaa paljastui jokin tehtävä, joka pitäisi siis tehdä kyseisenä päivänä. Turha kai sanoakaan, että kyseisen joulukalenterin tekeminen oli paljon mukavampaa kuin tehtävien toteuttaminen.
Alkaneen kuukauden kalenteri näyttää sen verran deadlinepitoiselta, että pitäisi varmaan tehdä jälleen tehtäväjoulukalenteri.
Jaksan ihmetellä, miten päivätöissä käyvät ihmiset saavat siviilielämänsä hoidettua; minulla tekee tiukkaa, vaikka töissä ei tarvitse lorvia likikään joka päivä eikä edes kolmannespäivää kerralla. Toisaalta tietysti saatan tehdä yhtenä viikonloppuna töitä saman verran kuin keskiverto työntekijä koko työviikollaan. Menossa on juuri sellainen viikonloppu: vähän unta, paljon duunia.
Kokonaisuus on hallinnassa. Paitsi se joulu.
Sundayna 2.12.2007 kello 19.44
Tehtäväjoulukalenteri. Aika hyvä idea! Kiire kun tulee joka vuosi.
Minäkään en voisi kuvitella käyväni säännöllisessä päivätyössä ja saavani vielä jotain aikaan sen lisäksi. Tiukkaa tekee, vaikka olen tosi “laiskana” ollut jo kuukauden. Onhan tämä ollut ihanaakin, kun ei ole voinut tehdä niin paljon kuin olisi tekemistä
Sundayna 2.12.2007 kello 22.28
Tämä iltapainotteinen työ on siitä mukavaa, että päiväsaikaan ehtii tehdä monenmoista. Valitettavasti sitä luulee ehtivänsä päivällä enemmän kuin oikeasti ehtii, ottavathan ne iltaopetusten valmistelutkin aikamoisen siivun “vapaa-ajan” tunneista.
Stressikäyrä nousee taas joulukuun mittaan sellaisiin huippukorkeuksiin, että olisi varmaan paikallaan suunnitella lepäilyjoulukalenteri. Tänään vartti musiikin kuuntelua silmät kiinni, huomenna puoli tuntia hyvän kirjan parissa. Onnistuisikohan se? On yllättävän vaikea kääntää ajatukset lepovaihteelle.