Sormiharjoituksia

Tämä maanantai on tyyppiesimerkki niistä maanantaipäivistä, joita Karvinen (engl. Garfield) ja monet muut aikamme suuret ajattelijat tarkoittavat, kun he käyttävät sanaa “maanantai” vähemmän mairittelevassa, jopa suorastaan pejoratiivisessa merkityksessä.

Aamulla en ollut ollenkaan niin rivakkana kuin olisin halunnut, ja pääsimme liikkeelle myöhässä. Suunta oli kohti Seinäjokea, sillä tänään oli diabeetikon neljännesvuosikatsauksen aika. Taivaalta satoi jotain, mikä ei ollut vettä eikä ainakaan lunta, ja se jäätyi erittäin tehokkaasti auton tuulilasiin. Ensimmäisen viiden kilometrin matkalla pysähdyin kahdesti raappaamaan tuulilasista kimmeltävää jäistä pisarakerrostumaa pois.

Kun auto alkoi lopulta lämmetä, matkanteko sujui jo vähemmillä pysähdyksillä, mutta alkuperäisestä aikataulusta reippaasti myöhässä. Aamulle suunnitellun kolmen pysähdyksen taktiikan sijaan siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikkaan, ja osoitteeksi otettiin Eurokangas. Sieltä mukaan tarttui vain vähän niitä kankaita, mitä etsimään lähdettiin, mutta aimo kasa ihan minun värisiäni kankaita, joille varmasti löydän käyttöä…

D-polireissuun ei – vastoin päivän teemaa – sisältynyt hurjia vastoinkäymisiä ja ihmeellisiä sattumuksia. Lapsi pääsi labraan alta aikayksikön ja varsinaiset käynnitkin menivät säädetyn ohjelmakuvion mukaisesti. Ainoastaan lasku jäi saamatta, sillä laskutusohjelmaan tehdään vuoden vaihteen kunniaksi muutoksia eikä sillä tänään voinut kirjoittaa laskuja. (Ei se lasku kokonaan saamatta jää, tulee kuulemma postissa tuonnempana.)

***

Iltapäivällä jatkoimme kaupunkikierrosta pöllyävän lumen ja vienon tuiskun keskellä. Kävimme ostamassa välipalaa Anttilan alakerran kaupasta, joka oli käännetty päälaelleen. Ensimmäinen ongelma oli löytää putiikin sisäänkäynti, jonka paikka oli siirretty sitten viime näkemän toiselle puolelle kauppaa.

Evästettynä pääsimme metsästämään liikettä, jonne olin suunnitellut meneväni tutkailemaan elektronisia vempaimia. Kauppaa ei löytynyt sieltä, missä se vielä vuosi sitten oli. Soitto verkkoyhteyksien päässä olevalle taholle kertoi osoitteen, jota kohti lähdimme tarpomaan.

Siinä kävellessä löytyi sentään Epstori, jonne olin laskenut yhden pysähdyksen. Kauppakeskuksessa huomasin tekstin “Claes Ohlsson” ja mieleeni virtasivat lukuisat mielikuvat monien helmiystävien onnistuneista ostoksista samannimisissä kaupoissa. Sinne siis, tuloksena päivän onnistuneimmat heräteostokset: metallinen vasara, kumi-silikonivasara (koska entisestä on varsi irronnut) ja kuminuija ynnä kaarisaha ja liuta teriä (ei korumetallien työstämiseen, toim. huom., liian räyheitä teriä siihen tarkoitukseen).

Tarpominen kohti oletettua elektroniikkamyymälän osoitetta jatkui. Hyörii, pyörii, soittaa vielä, ihmettelee, kääntyy takaisin, katsoo vielä kaikki kyltit paluumatkalla takaisin ja toteaa, että antaa olla. Nettishoppailu ei sentään käy jalkojen päälle.

***

Kotimatka kulki kommelluksitta, mitä nyt yksi rekka oli päättänyt jämähtää yhteen liikenneympyrään ja lunta tuiversi siihen tahtiin, että kaasupoljinta sai säästellä. Kotona pikavaihto kaupunkivaatteista treenivaatteisiin, pikainen puurolautasellinen ja menoksi.

Ilta oli tämän maanantain epämaanantaimaisin osa: Saharan ja D’Orin treenit, tuloksena minuutti valmista, täsmennystä puolivalmiiseen osuuteen ja valmiiden koreografioiden hiomista esityskuntoon. Täyttä laatua!

***

Tämän maanantain maanantaimaisuuden kruunasi hypoglykemia.

Kun sokerit ovat illalla tähtitieteelliset, täytyy insuliinia antaa normaalia enemmän, mutta toisaalta insuliiniherkkyys on iltaisin sitä luokkaa, että sopivan korjausannoksen valinta on arpapeliä. Tällä kertaa annos meni yläkanttiin, joten nukkuvan lapsen sai herätellä nauttimaan hiilareita.

Mieli tekisi tartta vielä johonkin projektiin, mutta järki sanoo, että tällaisena maanantaina syntyy todennäköisesti vain maanantaikappaleita. Taidan lämmittää mukillisen glögiä, maastoutua sohvannurkkaan viltin kanssa ja viettää aivotonta laatuaikaa television kanssa. Huomenna on luvassa tehotiistai ja paljon valmista.

Ja hei, miten vastoinkäymiskylläiseltä minun maanantaini tuntuikaan, niin sentään en ole yrittänyt yhdistää junaa ja hotellia.

hakusanoja hypoglykemia, ongelmat, sattuu ja tapahtuu
Ei kommentteja »

Onnenvärinät 2008 esittää: Kulissien takana.

Hups nro 1

Olin iltapäivän Onnenkivessä tekemässä valmisteluja, mutta tulin puoli kuudelta vielä kotiin käväisemään suihkussa ja pistämään piilarit ja pakkelit. En ollut hommassa yhtä näppärä kuin luulen olevani (laitoin irtoripsetkin kolmeen kertaan – jos irtoripset eivät ole nätisti kaarella, ne eivät näimmä asetu luomellakaan silmänmuotoisesti kaarelle), joten palasin tapahtumapaikalle vasta puoli seitsemän jälkeen. Teoriassa riittävän ajoissa, mutta…

… pukuhuoneessa tajusin unohtaneeni yhden topin kotiin. En tokikaan omaani (niistä oli yksityiskohtainen lista) vaan erään toisen tanssijan asun. Tein pikaisen laskelman: juosten autolle, kaasua säännöstelemättä kotiin, topin kaappaus nojatuolin käsinojalta, lievää ylinopeutta takaisin läpi huutokaupan ennakkokatselmuksen tukkiman Tuurin, parkkipaikan metsästys, juosten yli parkkipaikan, portaat ylös ja singahdus kauimmaisessa kolossa olevaan pukuhuoneeseen = sekuntipeliä, mutta tosi hyvällä tuurilla riittävästi. Siis kengät jalkaan ja menoksi.

Olin takaisin pukuhuoneessa (hirveää ravia yli Keskisen parkkipaikan helmihapsuisessa lantiohuivissani, irtoripsissäni ja reiluissa silmänrajauksissani) kello 18.59. Ehdin vielä viskata takin pois päältäni, ennen kuin ensimmäinen tanssi alkoi. Enkä kovin monta kohtaa kämmännytkään, kun onneksi muu ryhmä hommansa hallitsi ja kyyläsin heistä mallia.

Muistiinmerkintä: vaikka kaikki listalle merkityt asiat on pakattu, se ei tarkoita, että kaikki olisi oikeasti mukana. Katso ensin ympärille, ennen kuin pistät laukun kiinni.

***

Hups nro 2

Ennen lavalle menoa pitäisi vilkaista peiliin ja katsoa, että kaikki olennainen on päällä ja toisaalta että mitään väärää ei ole. Olen kerran mennyt tanssimaan iso musta miesten urheilukello ranteessani. Se ei ihan natsannut herkkään baladitunnelmaan ja kimaltavaan astustukseeni.

Tällä kertaa meni puoli iltaa, ennen kuin tajusin ottaa ranteestani arkirannekoruni. Ei todennäköisesti häirinnyt yleisöä, mutta minua senkin edestä. Eihän tanssia esitetä arkirannekorussa, ei vaikka kuinka siinä on harmaita Botswanan akaatteja ja mustia sardonyxeja…

Muistiinmerkintä: jätä kaikki ne korut kotiin, jotka eivät kuulu lavalle. Koskaan ei voi olla varma, ehtiikö peiliin katsomaan (tai onko sitä peiliä ylipäänsä).

***

Hups nro 3

Minulla oli kahdet korut mukana kenraaleissa tiistaina. Muistan elävästi, miten laitoin korut pussiin ja pussin laukkuun – siis johonkin laukuistani, joita oli keskimäärin neljä tuona iltana.

Kun viimeistelin pakkausta ennen Onnenkiveen lähtöä, kyseiset korut olivat hukkateillä. Kotona olleet laukut pengoin perinpohjin, mutta kaksi oli jo Onnenkivessä. Tulin siihen tulokseen, että ne joko löytyvät jälkimmäisistä laukuista tai sitten tanssin ilman koruja.

Väliajalla ehdin käydä kääntämässä laukut ylösalaisin, ja siellähän se pussi olikin, yhden laukun sivutaskussa hyvässä tallessa.

Muistiinmerkintä: tyhjennä laukut, ennen kuin aloitat pakkaamisen. Älä sulje laukkua, ellet tiedä, mitä siellä on (ja mitä siellä ei ole, ks. kohta “Hups nro 1”).

***

Hups nro 4

Tanssijan pahin painajainen? Asu tipahtaa päältä kesken tanssin (varsinkin, kun itämainen tanssi ei pyri vaatteiden vähentämiseen). Vähältä piti.

Yhdestä liiviyläosasta irtosi hakasen vastakappale biisin intron aikana. Onneksi intro oli pitkä, ja onneksi olin ollut niin laiska, etten ollut jaksanut harsia kiinni yhtä oman yläosani vuorin irtonaista kohtaa (koska minun olisi pitänyt kuitenkin nyt viikonloppuna raksia se taas irti), vaan siinä oli hakaneula. Nappasin hakaneulan liiveistäni, kiinnitin sen vastakappaleen paikalle ja sitten lavalle. Viritys kesti koko tanssin ajan.

Muistiinmerkintä: laita jokaisen esiintymiskoltun sisäsaumoihin pari jykevää hakaneulaa varmuuden välttämiseksi. Aina ei ole aikaa juosta hakemaan pelastustarpeistoa pukuhuoneesta.

***

Hups nro 5

Andalusialaisen liivini oli pahanpäiväisesti kesken. Kaikki muut pystysaumat oli ommeltu, mutta keskitaka oli vain harsittu, sillä siihen pitää upottaa paremmalla aikaa piilovetoketju.

Luonnollisesti harsintikki lähti purkamaan ylhäältä niskasta. Arvelin, että lanka-ja-neula-operaatio saattaisi nielaista liikaa aikaa (tikin ompeleminen pussiin ommellun vaatteen sisälle ei ole yksinkertaista, ei varsinkaan, kun kello tikittää vieressä normaalia vauhdikkaammin), joten turvauduin ystäviimme hakaneuloihin. Onneksi nyt oltiin pukuhuoneessa ja hakaneulavarastot olivat käden ulottuvilla.

Muistiinmerkintä: pidä meikkipussissa, ompelutarvikemassissa ja vaatekasseissa hakaneuloja. Esiintymispäiviksi niistä voi koota myös näppärän ja näyttävän kännykkäkorun tahi avaimenperän. Myös tilaisuudessa tarvittavat liput on kätevä seivästää hakaneularimpsun päähän. Ripsua ei tuolloin kuitenkaan kannata kiinnittää sellaisenaan esiintymisasuun.

Muistiinmerkintä 2: pitkät hiukset peittävät mahdolliset asusteongelmat yläselässä. Pidä hiukset pitkinä.

***

Hups nro 6

Kun lavalle tullaan ja sieltä poistutaan illan mittaan epälukuinen määrä kertoja, ei aina voi olla aivan varma, miten missäkin tanssissa kuului tulla sisälle ja miten poistua.   Andalusialaisen alkua odotellessa pohdimme, miten lavalle olikaan tarkoitus saapua.

“Mennäänkö juonnon aikana?” minulta kysyttiin.

“Joo, mennään vaan, hyvä idea”, vastasin.

“Mutta tulikos tässä juontoa ennen tanssia?”

“Uups, eipäs tullutkaan. Ei sitten mennäkään juonnon aikana.”

Pääsimme lavalle, tanssimme tanssin ja poistuimme. Tässä tanssissa poistuminen meni sulavasti, mutta parin muun tanssin kohdalla poistumiskuviot eivät olleetkaan itsestäänselviä. On mielenkiintoinen tunne, kun on selvinnyt kunnialla tanssin loppuun ja tajuaa yhtäkkiä, ettei ole aavistustakaan, miten oli sovittu, että lavalta kämmerretään pois.

Muistiinmerkintä: sisääntulon ja poistumisen harjoittelu on syytä aloittaa riittävän varhain. Kaksi minuuttia ennen lavallemenoa ei ole riittävästi. (Puolustus huomauttaa: yleensä sisääntulot ja poismenot on harjoiteltu samana pakettina tanssin kanssa. Tänä vuonna tuli lipsuttua, mutta jo Speleihin joka tanssi harjoitellaan aina sisääntulon ja poistumisen kanssa. Varmasti.)

***

Jotain muutakin pientä illan mittaan sattui ja tapahtui, mutta tuossa ne mieleenpainuneimmat hetket. Tänään jo naurattaa, mutta eilen ei vielä ihan, ei ainakaan vielä alkuillasta.

Älytön adrenaliinipurskaus on siinä mielessä hyvä juttu, että sen voimalla minäkin jaksoin juosta parkkipaikat ja portaat, vaikka vähän aiemmin laukkujen raahaaminen portaat ylös kävelyvauhdissa tuntui raskaalta urakalta. Ja tulihan siinä suoritettua kohtuullisen hyvä alkulämmittely ja sykkeen nostatus samalla…

Vielä viimeinen muistiinpano: muista pyytää ensi vuonna jo etukäteen anteeksi kaikilta, etten ole sosiaalisesti suopea ihminen ennen esiintymisiä. Perheeni todistaa.

hakusanoja Onnenvärinät, sattuu ja tapahtuu, tanssiesitykset
2 kommenttia »