Sormiharjoituksia

Perjantai-ilta, siis Onnenvärinät, onnistui oivallisesti. Yleisö tykkäsi, tanssijat tykkäsivät, minä tykkäsin.

Hurja tunne, kun ilta rullaa ja koko talven harjoitellut tanssit seuraavat toinen toistaan sulavana jatkumona. Olin miestä, kaikista tansseista ja tanssijoistani.

***

Kiitos, kaikki tanssijani ja ihana yleisö! Kiitos onnistuneesta ja tunnelmallisesta illasta, hyvästä hengestä, tanssin ilosta ja hymyistä.

Nyt on taas intoa ryhtyä suunnittelemaan ensi talven tansseja ja ensi kevään päätösjuhlaa. Se suunnittelu nimittäin alkoi suurinpiirtein sunnuntai-iltapäivänä (lauantai meni ihan puoliunessa).

hakusanoja Onnenvärinät
Ei kommentteja »

Kirjoitin juuri työlistaa viimeiselle 20 tunnille. Se oli pitkä, mutta sehän ei ole yllätys. Aina hommat kasaantuvat viimeiselle vuorokaudelle.

Huomenna tähän aikaan olen rättiväsynyt mutta toivottavasti hyvin tyytyväinen. Odottelen sellaista “antoi kaikkensa” -fiilistä.

***

Tänään oli viimeiset kenraalit, ja hiottiin muutama tanssi valmiiksi. Kun on koko talven katsellut treenivaatteita, tanssit näyttävät esiintymisasuissa tosi hohdokkailta.

Kun omaa iltaa tekee, täytyy tietysti olla julkisesti sitä mieltä, että illan ohjelmisto on onnistunut. Mutta minä olen kyllä ihan oikeasti sitä mieltä, että meillä on koko joukko hienoja tansseja. Tulee komea ilta.

***

Vielä kiinnostuneille tiedoksi: Onnenvärinät perjantai-iltana kello 19. Lippuja ei myydä enää ovelta ja minä en enää sähköpostin ääressä taida huomenna joutaa olemaan, joten luuri käteen, jos mieli halajaa tanssi-illasta nauttimaan!

hakusanoja Onnenvärinät
Ei kommentteja »

Tänään olivat kevään viimeiset opiston tanssitunnit. En olisi edes muistanut, ellen olisi pysähtynyt oikein ajattelemaan. Toiminimeni järjestämien ryhmien kevätlukukauden viimeiset tunnit ovat huomenna, mutta se ei tarkoita, ettäkö tässä peukaloita pääsisi pyörittämään, sillä…

… ensi viikolla on kenraalit joka ilta, kunnes perjantaina on Onnenvärinöiden aika. Sinne asti ompelen pukuja ja viilaan esityksiä ja treenaan sooloja ja säädän puvustuksia ja hion ohjelmaa ja väsään käsiohjelmaa ja myyn lippuja ja… Sanotaan, että pidän itseni kiireisenä.

Onnenvärinöiden jälkeisellä viikolla alkavat loppukevään teematunnit ja disco orientalin kevätkoreografian tunnit ja tanssibalanssi ja Saharan uuden koreografian treenit, joita jatketaan hamaan kesälomaan saakka.

Lauantaita 25.4. kohti mennään täyttä höyryä, sillä silloin on Etelä-Pohjanmaan itämainen ilta, jota Sahara on järjestänyt koko kevään.

Ryhmieni itämaisen illan esitykset eivät enää tuo lisätyöllistystä, sillä siellä nähdään samat tanssit kuin Onnenvärinöissäkin, mutta osaan silti kuvitella, että ihan toimettomaksi ei tarvitse silläkään viikolla heittäytyä.

Muutama lisätunti vuorokauteen ei tekisi pahaa, mutta muuten on kivaa. Valmistumassa on joukko komeita tansseja!

hakusanoja itämainen ilta, koreografiat, Onnenvärinät, tanssiasut, tanssiesitykset, tanssinopetus
Ei kommentteja »

Huomenna se sitten alkaa, kevään keikkakimara. Maalis–huhtikuussa on kaikkiaan viisi tapahtumaa, joissa esiinnyn yksin tai ryhmieni kanssa (lista löytyy tuosta oikealta puolelta).

Huomenna aloitetaan yksityistilaisuudesta, jossa kaksi tämän talven tanssia saa ensi-iltansa. Lisäksi tanssimme vanhaa ja lämpiminä pidettyjä – tulossa on hieno kooste. Ainoa asia, joka minua jännittää, on kuntoni: kröhää pukkaa, ja jos vauhdikkaammissa tansseissa suu pääsee kuivamaan, voi pian aikaa ollen iskeä akuutti yskänpuuska. Täytyy varustautua kurkkupastillein.

***

Ensi viikolla astun lavalle Jyväskylässä Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n juhlanäytöksessä. Huhtikuulla on aika paikallisen Kevätkirmaisun, ja pääsiäisen jälkeen on sitten tanssitalven päättäjäisten aika: ensin Onnenvärinät ja viikkoa myöhemmin Etelä-Pohjanmaan itämainen ilta.

Odotettavissa on vielä – kunhan flunssa alkaa helpottaa – paljon treeniä, paljon ompelua, paljon järjestelyjä ja lukemattomia öitä, jotka venyvät pikkutunneille. Ihanaa!

hakusanoja esiintyminen, Onnenvärinät, tanssikeikat, tanssinäytös
Ei kommentteja »

Onnenvärinät 2008 esittää: Kulissien takana.

Hups nro 1

Olin iltapäivän Onnenkivessä tekemässä valmisteluja, mutta tulin puoli kuudelta vielä kotiin käväisemään suihkussa ja pistämään piilarit ja pakkelit. En ollut hommassa yhtä näppärä kuin luulen olevani (laitoin irtoripsetkin kolmeen kertaan – jos irtoripset eivät ole nätisti kaarella, ne eivät näimmä asetu luomellakaan silmänmuotoisesti kaarelle), joten palasin tapahtumapaikalle vasta puoli seitsemän jälkeen. Teoriassa riittävän ajoissa, mutta…

… pukuhuoneessa tajusin unohtaneeni yhden topin kotiin. En tokikaan omaani (niistä oli yksityiskohtainen lista) vaan erään toisen tanssijan asun. Tein pikaisen laskelman: juosten autolle, kaasua säännöstelemättä kotiin, topin kaappaus nojatuolin käsinojalta, lievää ylinopeutta takaisin läpi huutokaupan ennakkokatselmuksen tukkiman Tuurin, parkkipaikan metsästys, juosten yli parkkipaikan, portaat ylös ja singahdus kauimmaisessa kolossa olevaan pukuhuoneeseen = sekuntipeliä, mutta tosi hyvällä tuurilla riittävästi. Siis kengät jalkaan ja menoksi.

Olin takaisin pukuhuoneessa (hirveää ravia yli Keskisen parkkipaikan helmihapsuisessa lantiohuivissani, irtoripsissäni ja reiluissa silmänrajauksissani) kello 18.59. Ehdin vielä viskata takin pois päältäni, ennen kuin ensimmäinen tanssi alkoi. Enkä kovin monta kohtaa kämmännytkään, kun onneksi muu ryhmä hommansa hallitsi ja kyyläsin heistä mallia.

Muistiinmerkintä: vaikka kaikki listalle merkityt asiat on pakattu, se ei tarkoita, että kaikki olisi oikeasti mukana. Katso ensin ympärille, ennen kuin pistät laukun kiinni.

***

Hups nro 2

Ennen lavalle menoa pitäisi vilkaista peiliin ja katsoa, että kaikki olennainen on päällä ja toisaalta että mitään väärää ei ole. Olen kerran mennyt tanssimaan iso musta miesten urheilukello ranteessani. Se ei ihan natsannut herkkään baladitunnelmaan ja kimaltavaan astustukseeni.

Tällä kertaa meni puoli iltaa, ennen kuin tajusin ottaa ranteestani arkirannekoruni. Ei todennäköisesti häirinnyt yleisöä, mutta minua senkin edestä. Eihän tanssia esitetä arkirannekorussa, ei vaikka kuinka siinä on harmaita Botswanan akaatteja ja mustia sardonyxeja…

Muistiinmerkintä: jätä kaikki ne korut kotiin, jotka eivät kuulu lavalle. Koskaan ei voi olla varma, ehtiikö peiliin katsomaan (tai onko sitä peiliä ylipäänsä).

***

Hups nro 3

Minulla oli kahdet korut mukana kenraaleissa tiistaina. Muistan elävästi, miten laitoin korut pussiin ja pussin laukkuun – siis johonkin laukuistani, joita oli keskimäärin neljä tuona iltana.

Kun viimeistelin pakkausta ennen Onnenkiveen lähtöä, kyseiset korut olivat hukkateillä. Kotona olleet laukut pengoin perinpohjin, mutta kaksi oli jo Onnenkivessä. Tulin siihen tulokseen, että ne joko löytyvät jälkimmäisistä laukuista tai sitten tanssin ilman koruja.

Väliajalla ehdin käydä kääntämässä laukut ylösalaisin, ja siellähän se pussi olikin, yhden laukun sivutaskussa hyvässä tallessa.

Muistiinmerkintä: tyhjennä laukut, ennen kuin aloitat pakkaamisen. Älä sulje laukkua, ellet tiedä, mitä siellä on (ja mitä siellä ei ole, ks. kohta “Hups nro 1”).

***

Hups nro 4

Tanssijan pahin painajainen? Asu tipahtaa päältä kesken tanssin (varsinkin, kun itämainen tanssi ei pyri vaatteiden vähentämiseen). Vähältä piti.

Yhdestä liiviyläosasta irtosi hakasen vastakappale biisin intron aikana. Onneksi intro oli pitkä, ja onneksi olin ollut niin laiska, etten ollut jaksanut harsia kiinni yhtä oman yläosani vuorin irtonaista kohtaa (koska minun olisi pitänyt kuitenkin nyt viikonloppuna raksia se taas irti), vaan siinä oli hakaneula. Nappasin hakaneulan liiveistäni, kiinnitin sen vastakappaleen paikalle ja sitten lavalle. Viritys kesti koko tanssin ajan.

Muistiinmerkintä: laita jokaisen esiintymiskoltun sisäsaumoihin pari jykevää hakaneulaa varmuuden välttämiseksi. Aina ei ole aikaa juosta hakemaan pelastustarpeistoa pukuhuoneesta.

***

Hups nro 5

Andalusialaisen liivini oli pahanpäiväisesti kesken. Kaikki muut pystysaumat oli ommeltu, mutta keskitaka oli vain harsittu, sillä siihen pitää upottaa paremmalla aikaa piilovetoketju.

Luonnollisesti harsintikki lähti purkamaan ylhäältä niskasta. Arvelin, että lanka-ja-neula-operaatio saattaisi nielaista liikaa aikaa (tikin ompeleminen pussiin ommellun vaatteen sisälle ei ole yksinkertaista, ei varsinkaan, kun kello tikittää vieressä normaalia vauhdikkaammin), joten turvauduin ystäviimme hakaneuloihin. Onneksi nyt oltiin pukuhuoneessa ja hakaneulavarastot olivat käden ulottuvilla.

Muistiinmerkintä: pidä meikkipussissa, ompelutarvikemassissa ja vaatekasseissa hakaneuloja. Esiintymispäiviksi niistä voi koota myös näppärän ja näyttävän kännykkäkorun tahi avaimenperän. Myös tilaisuudessa tarvittavat liput on kätevä seivästää hakaneularimpsun päähän. Ripsua ei tuolloin kuitenkaan kannata kiinnittää sellaisenaan esiintymisasuun.

Muistiinmerkintä 2: pitkät hiukset peittävät mahdolliset asusteongelmat yläselässä. Pidä hiukset pitkinä.

***

Hups nro 6

Kun lavalle tullaan ja sieltä poistutaan illan mittaan epälukuinen määrä kertoja, ei aina voi olla aivan varma, miten missäkin tanssissa kuului tulla sisälle ja miten poistua.   Andalusialaisen alkua odotellessa pohdimme, miten lavalle olikaan tarkoitus saapua.

“Mennäänkö juonnon aikana?” minulta kysyttiin.

“Joo, mennään vaan, hyvä idea”, vastasin.

“Mutta tulikos tässä juontoa ennen tanssia?”

“Uups, eipäs tullutkaan. Ei sitten mennäkään juonnon aikana.”

Pääsimme lavalle, tanssimme tanssin ja poistuimme. Tässä tanssissa poistuminen meni sulavasti, mutta parin muun tanssin kohdalla poistumiskuviot eivät olleetkaan itsestäänselviä. On mielenkiintoinen tunne, kun on selvinnyt kunnialla tanssin loppuun ja tajuaa yhtäkkiä, ettei ole aavistustakaan, miten oli sovittu, että lavalta kämmerretään pois.

Muistiinmerkintä: sisääntulon ja poistumisen harjoittelu on syytä aloittaa riittävän varhain. Kaksi minuuttia ennen lavallemenoa ei ole riittävästi. (Puolustus huomauttaa: yleensä sisääntulot ja poismenot on harjoiteltu samana pakettina tanssin kanssa. Tänä vuonna tuli lipsuttua, mutta jo Speleihin joka tanssi harjoitellaan aina sisääntulon ja poistumisen kanssa. Varmasti.)

***

Jotain muutakin pientä illan mittaan sattui ja tapahtui, mutta tuossa ne mieleenpainuneimmat hetket. Tänään jo naurattaa, mutta eilen ei vielä ihan, ei ainakaan vielä alkuillasta.

Älytön adrenaliinipurskaus on siinä mielessä hyvä juttu, että sen voimalla minäkin jaksoin juosta parkkipaikat ja portaat, vaikka vähän aiemmin laukkujen raahaaminen portaat ylös kävelyvauhdissa tuntui raskaalta urakalta. Ja tulihan siinä suoritettua kohtuullisen hyvä alkulämmittely ja sykkeen nostatus samalla…

Vielä viimeinen muistiinpano: muista pyytää ensi vuonna jo etukäteen anteeksi kaikilta, etten ole sosiaalisesti suopea ihminen ennen esiintymisiä. Perheeni todistaa.

hakusanoja Onnenvärinät, sattuu ja tapahtuu, tanssiesitykset
2 kommenttia »