Sormiharjoituksia

Tv-kanavilla on ikävä tapa poistaa nettisivuiltaan linkit sellaisiin ohjelmiin, jotka ovat tauolla. Tietoa siitä, milloin ohjelma jatkuu vai jatkuuko ollenkaan, on ylettömän hankala löytää.

Tänään yritin löytää tietoa Greyn anatomiasta. Sivu on kyllä Nelosen palvelimella yhä tallessa, mutta onko sinne linkin linkkiä? Ei. Löytyykö sitä Nelosen ohjelmalistauksista? Ei. Löytyykö sivuilta tietoa siitä, milloin ohjelma jatkuu? No eihän toki.

Jos kerran tauolla olevan ohjelman sivu on edelleen palvelimella ja googlella löydettävissä, miksei kanavan sivuilla voi olla luetteloa näistä ohjelmista ja ohjelman sivuilla edes jonkinsorttista mainintaa tyyliin “ohjelma palaa ruutuun sitten, kun meistä siltä tuntuu”.

***

Joku vuosi takaperin Konnankoukkuja kahdelle (Moonlighting) näkyi joltakin tv-kanavalta. Sitten se katosi, kesken uusintojen. Ei tietoa siitä, jatkuuko vai eikö jatku.

Jossain vaiheessa huomasin ohjelman siirtyneen TV Viisi -kanavalle. Kanavalla on ohjelmaesittelyjä muutamista ohjelmistaan, mutta – aivan oikein – ei mitään esittelyä kyseisestä sarjasta. Kun esitysaika vaihtui, huomasin sen jossain vaiheessa puolivahingossa. Kun sarjaa ryhdyttiin esittämään joka arki-ilta, huomasin senkin puolivahingossa.

Ihan puolivahingossa tekee mieleni suunnata dvd-bokseja myyvän nettikaupan sivuille ja tilata koko sarja sieltä. Sittenpähän tiedän, mistä ja milloin ohjelman näen.

***

Huomautettavaa olisi jokaiselta tv-kanavalta, mutta päivä on ollut pitkä. Mennään siis näiden esimerkkien voimin kohti loppukaneettia:

Asiakaspalvelun puutetta! Sillä asiakashan minä olen, tv:n katsojana. Ohjelmien esitysaikatauluissa ja suunnitelluissa jatkoissa ei liene sen luokan valtiosalaisuuksia, että asiaa kannattaisi pantata yleisöltä.

Useimmiten jo tieto siitä, että ei ole vielä tietoa, on tietämisen arvoista.

hakusanoja asiakaspalvelu, tv-ohjelmat
Ei kommentteja »

Toisinaan sitä tuntee itsensä hyvin, hyvin idioottimaiseksi.

Avasin aamulla digiboksin ja totesin, että se ei näytä minulle lastenohjelmia vaan vihreää, välkkyvää ruutua. Kaukosäädin ei pelannut ja masiinan omat näppäimet olivat kuolleita. Nyppäsin virtajohdon irti, odottelin hetken ja laitoin virrat uudestaan päälle.

Ja mitä tapahtuu? Boksi herää asiallisesti eloon, muttei löydä ykköstä, kakkosta, kolmosta, nelosta, FST:tä, Subia, Teemaa eikä ylipäänsä mitään muutakaan kanavaa – paitsi Voicen. Kaikista hirvittävän monesta kanavasta, joita digiaikana voi katsoa, boksi suostuu näyttämän vain Voicea. Pistän boksin kiinni, vedän johdon seinästä, odottelen muutaman minuutin ja yritän uudestaan. Voi voi, vain Voicea. Nappaan boksista virrat pois.

Selaan käyttöohjeet, googlaan nettikeskustelut ja lopulta totean, ettei kenellekään muulle ole käynyt niin, että boksi sensuroi kaikki muut kanavat paitsi Voicen. Soitan valmistajan asiakaspalveluun, jossa ystävällinen nuori mies kysyy, olenko palauttanut tehdasasetukset. Ei, en ole, sillä missään ei kehotettu palauttamaan tehdasasetuksia, jos boksi suostuu näyttämään vain Voicea. Avaan boksin, jotta voisin toimia asiakaspalvelijan ohjeiden mukaan…

… ja huomaan, että ykköskanava näkyy ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kakkonen, ja kolmonen ja nelonen ja FST ja Sub ja…

Pahoittelen asiakaspalvelijalle boksin ihmeparantumista, ja kysyn varmuuden vuoksi toimintaohjeet, mikäli boksi päättää toistekin harrastaa itsesensuuria. Epäilen vahvasti, että puhelun päätyttyä asiakaspalvelija tikahtuu nauruunsa, mutta hänen kunniakseen on sanottava, että palvelu pelasi koko puhelun ajan moitteetta.

Onni (?) onnettomuudessa: puolisen tuntia myöhemmin boksi alkaa takuta uudemman kerran. Palautan tehdasasetukset ja voilà, meillä näkyy taas ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, FST…

Asiaan löyhästi liittyvä lisäys
Kohta alkaa Dexterin toisen kauden viimeinen jakso. Mitä minä teen ensi torstaina?

hakusanoja asiakaspalvelu, digiboksi
3 kommenttia »

Olen hankala asiakas. Esimerkiksi kangaskaupassa minulla on yleensä suhteellisen tarkka mielikuva siitä, mitä olen etsimässä, mutta sellaista ei tavallisesti ole tarjolla. Henkilökunnan palvelualttiudesta riippuu, miten hyvillä mielin kaupasta poistun.

Kävin eilen lasten kanssa Alavuden Infossa (ei kangaskauppa, toim. huom.), ja suunnistin samaan paikkaan uudemman kerran tänään, nyt ihan yksinäni. Eilen halusin kahta tietynlaista kalenteria. Kumpikin oli lopussa, mutta joulun jälkeen haluamanilaiset kalenterit saapuvat. Eikä turhaa reissua tarvitse tehdä: minulle soitetaan, kun tuotteet ovat noudettavissa. Täydensin eilisellä reissulla sitten kopiopaperivarastojani, viimeinen riisi aukesi pari viikkoa sitten.

Tänään kävin hankkimassa joulupaketteja ynnä ammattikirjallisuutta. Kaksi tuotetta löysin ihan itse, olin molempien sijainnin kytistänyt jo eilen. Hukkateillä oli kaksi kirjaa, toinen uusi nuortenromaani, toinen kielenhuolto-opas. Niitä metsästettiin useamman hengen voimin (juuri silloin liikkeessä oli suhteellisen rauhallinen hetki), ja eipä aikaakaan, kun molemmat kirjat olivat käsissäni.

Sitten pohdiskeltiin vielä lastenkirjahyllyn äärellä, mikä teos täyttäisi pitkän kriteerilistani: suurinpiirtein satasivuinen, suhteellisen helppoa kieltä, mukaansatempaava ja koukuttava, sopii ensimmäiseksi oikeaksi itse luettavaksi kirjaksi. Pohdiskeluun upposi tovi jos toinenkin, mutta hyllystä myös löytyi aivan mainio kirja, ja vieläpä sellainen, mitä en itse olisi osannut valita.

En ole marketti-ihminen; minä haluan palvelua. En käy Infossa kovin usein, mutta haen sieltä kaikki tietyt tuotteet, kuten kynät, kopiopaperit, kalenterit ja vastaavat. Saan aina hyvää palvelua, ja jos hyllystä ei löydy, tarvitsemani tuotteet tilataan. Olen ollut tyytyväinen asiakas jo monta vuotta, ja tämän päivän shoppailureissun jälkeen olen taas entistä tyytyväisempi. Joululahjatkin sain kaupasta konttivalmiiksi paketoituina.

hakusanoja asiakaspalvelu, kirjat, ostoksilla
Ei kommentteja »