Hetkinen
Kalenterin mukaan tänään on tammikuun kolmastoista. Tammikuu on talvea. Talvella on kylmä, lunta ja pakkasta.
Mikä hiton vuodenaika tuolla pihalla on?
Kalenterin mukaan tänään on tammikuun kolmastoista. Tammikuu on talvea. Talvella on kylmä, lunta ja pakkasta.
Mikä hiton vuodenaika tuolla pihalla on?
Heräsin aamulla ennen kuutta. Tähän tarkentava huomautus: heräsin aamulla ennen kuutta omia aikojani, ilman ulkoisia ärsykkeitä tai sisäisiä tekijöitä. Kunhan heräsin.
Luin vähän aikaa (Ken Folletin Piraatti, vanha kirja, jota en ole ennen tullut lukeneeksi), ja lopulta ennen seitsemää totesin, että nukkumisesta ei tule mitään – siis ylös.
Ehdin aamuhämärissä kastella joulun alla meille kotiutuneet kukat (ja puoli keittiön aputasoa), keittää teeveden, takuta tietokoneen kanssa ja lukea vielä lisää Folletia, ennen kuin oli aika saada kotoa poistuvat jalkeille.
***
Touhusin pitkin päivää sitä, tätä ja tuota, ja muutama homma etenikin, ainakin tiedonmetsästys ja päätöksenteko. Kävin kaupassa ostamassa luistimet lapselle ja koepalan kangasta tanssiasua varten sekä hankkimassa sapuskaa hurskaasti ajatellen loppuviikoksi eli oikeasti kahdeksi päiväksi.
Nyt ajattelin mennä kutomaan pipoa ja katsomaan televisiosarjoja vielä pariksi tunniksi.
***
Rivien välistä olen ollut ymmärtävinäni, että aamun aikaiset ovat työteliäämpiä ja muutenkin parempia kansalaisia kuin kaltaiseni iltavirkut ja yönkukkujat. Kui?
En ole saanut yhtään sen enempää aikaiseksi, vaikka olenkin ollut 16 tuntia valveilla ja herännyt ennen kukonlaulua ja auringonnousua. En myöskään saa itseäni nukahtamaan iltakymmeneltä ja elämään säädyllisemmässä elämänrytmissä. En ole tehnyt päivän hommiani yhtään sen paremmin, vaikka olen ollut jalkeilla jo silloin, kun liikkeellä ovat vain lehdenjakajat ja lumiaurat (joista kumpaistakaan ei ole meidän nurkillamme tänä aamuna ollut).
Aikainen lintu saattaa nähdä madon, mutta tajuaa sen vasta pari tuntia myöhemmin, kun on herännyt.
Nyt se sitten on tehty.
Olen tänään urakalla siirtänyt bittejä vanhalta palvelimelta uudelle ja koneelle talteen. Olen päivittänyt nimipalvelimet. Olen perehtynyt uuteen sähköpostiin. No hyvä on, olen vilkaissut uutta webmeilia ja miettinyt, josko siirtyisin kokonaan Thunderbirdiin.
Webmeiliä tyhjentäessä tuli suorastaan harras olo. Siinä oli puolitoista, kaksikin vuotta elämää muutamassa kansiossa. Muutama tuhat viestiä, osin asiaa, osin asian vierestä – ei niitä raaskinut deletellä tuhota. Ja olihan siellä ihan tarpeellistakin joukossa.
Ei nyt sillä, että kukaan niistä suurinta osaa enää koskaan lukisi.
Minä pidän pakkasesta. Pidän kirpeistä päivistä, kuulaan sinisestä ilmasta, lumen rouskeesta jalkojen alla. Pidän punaisena hehkuvasta auringosta, tähtikirkkaista öistä ja ikkunoiden lumitähdistä.
Pakkasella keskitytään siihen, mikä elämässä on oikeasti olennaista. Turha kiire loppuu siinä kohti, kun auton moottori mouraisee ja vaikenee. Olemattomista ei jaksa meuhkata, kun sisälämpö alkaa laskea: silloin keskitytään talon lämmittämiseen.
Pakkasella on lupa hidastaa tahtia.
***
Nyt se ilo näyttäisi olevan takana päin. Aamulla vielä liikuttiin –25 lukemissa, illalla oltiin jo alle kymmenessä. Ensi viikon alkuun on luvattu punaisia mittarinlukemia ja vesipisaroita.
Minä en koskaan valita, että ulkona on liikaa pakkasta.
Vuoden ensimmäinen ihan oikea arkipäivä: koulut alkoivat, illalla töihin ja päiväkin on kulunut erilaisten työliitännäisten tehtävien parissa.
Nyt on muutama kauaskantoinen asia reilassa:
1) Selvittelin Ficoralta, mitä toimenpiteitä minulta vaatiikaan fi-päätteisen domainini hallinta, muun muassa nimipalvelimien muutos.
2) Firmalle on hankittu uusi webhotelli.
3) Sain Sedun aikuiskoulutuskeskuksesta kirjeen; vaihteeksi aika mennä koulun penkille.
***
Vauhdikas on vuoden alku! Loppuviikon aikana siirrän fi-domainin sivut uudelle palvelimelle ja opettelen käyttämään uutta webmailia.
Viikon päästä alkaa yrittäjävalmennus, joka kestää vuoden päivät. Lähiopetusta on pari päivää kuukaudessa, kotiurakoinnin määrä on vielä mysteeri.
Jännä nähdä, onko tämä sellainen koulutus, josta on oikeasti iloa, vai käykö kurssi lähinnä kertauksesta. Haittaa koulutuksesta harvoin on, ellei sitten siitä näkökulmasta, että tieto tuppaa lisäämään tuskaa.