Sormiharjoituksia

Vuoden mittainen koulutus on nyt lopussa. Tänään istuttiin viimeisellä luennolla, saatiin kurssitodistukset ja käytiin juomassa kakkukahvit. Tai minä siis join teetä ilman kakkua, koska en erityisesti pidä kakuista.

Nyt on sitten taas uudet paperit koulutuskansiooni. Meissä kurssilaisissa oli niin pitkän työuran tehneitä kuin monelle eri alalle kouluttautuneita ihmisiä. Tuskinpa kukaan tuli kurssille todistuksen ja tutkinnon vuoksi, vaan tavoitteenamme oli kehittää omaa ammattitaitoa.

Minulle tämä oli tarkkaan ottaen vasta kolmas koulutus lukion jälkeen. Ensimmäinen oli yliopisto, johon upposi kovin monta vuotta ja lukuisia työtunteja, toinen oli itämaisen tanssin opettajan koulutus, jota rakensin useamman vuoden.

***

Tässä kohti on hyvä kysyä: kannattiko? Vuoden mittainen koulutus – 16 luentopäivää, kolme näyttökoetta. Ei kotitehtäviä kotitehtävien vuoksi, mutta näyttökokeisiin valmistautuminen otti melkoisesti aikaa.

Kyllä kannatti. Kurssilla tuli paljon kertausta ja jotain uuttakin, uusia näkökulmia, verkostoitumista ja ennen kaikkea ideoita ja potkua omaan työhön.

Toisaalta tuntuu ihan kivalta sekin, että tästä eteenpäin koulutuspäivien ottama aika siirtyy omaan käyttöön. (Tässä kohti nostan isosti hattua niille, jotka opiskelevat täyspainoisesti työn ja perheen ohessa!)

Kurssitodistus on käpälissä, tutkintotodistusta vielä odotellaan. Kun se saapuu voisi juoda toiset kakkukahvit. Tai ainakin teetä, ilman kakkua.

hakusanoja koulutus, opinnot, tutkinto
Ei kommentteja »

Tänään sain kirjoitettua itsearvioinnin loppuun. Olin näyttökokeessa aiemmin syksyllä, ja kokeen viimeisenä osiona oli itsearviointi. Koska arviointi ei lopu ikinä, päätin tänään, että nyt se teksti saatetaan loppuun ja laitetaan eteenpäin.

Tehty. Ruksattu työlistalta. Hyvä mieli.

***

Aloitin tänään kiinnostavan neuleprojektin. Ensimmäiset sentit kudottu, ja tässä kohti hehkutan lankaa: Cascade 220 Wool on mukavaa neulottavaa ja jälki on kauniin tasaista.

Projekti on testineule Villapeikon neulemallista. Minä siis testaan neuleohjetta, ennen kuin se julkaistaan. Tästä projektista varmasti enemmän lähitulevaisuudessa käsityöblogin puolella. Sen verran innoissani olen urakasta, että ilman muuta raportoin neuleen etenemistä myös täällä.

***

Lopuksi rikosilmoitus: minulta on varastettu lokakuu. Vielä joku viikko sitten se olla köllötteli tyytyväisenä kalenterissani, suhteellisen tyhjänä, mahdollisuuksia täynnä. Nyt se on kateissa.

Enkä minä ole ehtinyt tekemään oikeastaan mitään. En edes muista, mihin kaikki päivät ovat hävinneet.

Jos joku löytää eksyneen, tyhjän ja aika tasapaksun lokakuun tai sen riepaleita jostain, olkaa muruja ja toimittakaa se takaisin. Viikkokin riittäisi – tai edes viikonloppu.

hakusanoja koulutus, neuletyöt, syksy, tutkinto
2 kommenttia »

Näyttökoe takana, yhä hengissä. Huh!

Pahinta tällaisissa arviotilaisuuksissa ei ole niinkään se arvio vaan se, ettei tiedä, mitä raati odottaa. Päädyin turvautumaan tavalliseen selviytymisstrategiaani: tein sen, mitä parhaaksi näin.

Tätä metodia olen noudattanut menestyksekkäästi jo vuosia. Ensin luetaan tehtävänanto, sitten tuumataan ja lopuksi tehdään ihan oman pään mukaan. Jos se kelpaa, niin hyvä; jos ei, niin palautteessa saa kuulla, mikä meni pieleen.

***

Ainahan opinnot ovat elämää varten (eikös?), mutta toiset opinnot ovat enemmän kuin toiset. Edelleenkin muistoissani siintelee kirjallisuuden opintojen estetiikan perusteet, jonka oppeja en ole kyennyt elämässäni hyödyntämään – ei kai ihme, sillä kurssin asiat menivät tajunnantasostani korkealta yli.

Tällä kertaa oli ilo olla konkreettisten asioiden äärellä. Ei tarvinnut pohtia hypoteettisia asioita ja keksimällä keksiä esimerkkejä, vaan sai ottaa pohjaksi oman firman olemassaolevan tilanteen ja lähteä ruotimaan sitä ja kehittämään sen pohjalta asioita eteenpäin.

Näyttökokeiden myötä minulla on valmis toimialakaavio, liiketoimintasuunnitelma, kannattavuus- ja investointilaskelmat sekä puolivalmiina hinnasto ja pikkuista viilausta vaille kasassa laskuri, jonka avulla voin seurata tanssituntien kannattavuutta. Sitä paitsi olen istunut tunnin jos toisenkin pohdiskelemassa asioita ja selvittämässä itse itselleni tavoitteita ja päämääriä.

Ja sehän se opiskelun tärkein anti on: ymmärtää ja oivaltaa. Läpi menneet tentit ovat ansio sinällään, mutta jos niistä ei ole jäänyt mitään jälkiä aivotoimintaan, saman ajan olisi ehkä voinut käyttää hyödyllisemminkin.

hakusanoja koulutus, näyttökoe, opinnot
Ei kommentteja »

Totesin taas, että jos päätä särkee aamulla, se ei lähde yhtään mihinkään millään koko päivänä. Ilta meni siis aivottomassa hommassa – kudoin sunnuntaina mainostamani sukkien parin loppuun. Nyt tämäkin neuleprojekti on siinä kriittisessä vaiheessa, johon yleensä jämähdän: puuttuu enää kastelu, pingotus ja langanpäiden päättely. Kohtuuttoman moni neule tuolla odottaa yhä, että saisin katkaistua viimeisen langanpään.

Huomiseksi päänsärky täytyy loihtia pois, sillä istun iltapäivän koulutuksessa. Täytyy myös tehdä ennakkovalmisteluja: minulla ei ole yhtään sellaista keskeneräistä neletta, jonka viitsisin raahata mukanani.

Villatakkia jaksan hädin tuskin pitää sylissäni, siitä uupuu enää kaarrokkeen yläosa ja kaulus. Jälkikasvun jakkuun pitäisi kutoa hihat, ja oikea kavennustiheys vaatii jatkuvasti sovituksia. Yhdestä vanhasta projektista on lanka loppumaisillaan eli täytyy ensin purkaa epäonnistunut hihakokeilu, jotta saan langan riittämään. Yhteen neuleeseen hermostuin pahanpäiväisesti, kun se ei näytä yhtään siltä, mitä haluaisin. Muuten keskeneräisenä on vain niitä neuleita, joiden langanpäät pitäisi päätellä…

***

Työlistalla on kolme erilaista neulehuivia – tänä talvena niskani eivät jämähdä kylmän takia! – mutta niistä jokainen pitäisi saada ensin turvallisesti alkuun, ennen kuin niitä voi ryhtyä tekemään aivottomana luentoneuleena. Ei siis niitä.

Olen ajatellut kutoa taas palmikkopipot lapsille, mutta malli, jota ajattelin, vaatii tarkkaa ohjeen seuraamista. Ei siis niitä.

Ison neuleen aloitus ei tule kyseeseenkään, sillä se vaatii paljon laskemista, puikkojen vaihtamista ja säätämistä, ennen kuin alkaa sujua. Sitä paitsi valtaosaan langoista ei ole vielä juuri sitä oikeaa mallia, ja valtaosaan malleista ei ole varastossa lankaa.

***

Jotain helppoa, jotain nopeaa, jotain kevyesti mukana kulkevaa.

Päätin, että ryhdyn tekemään ranteenlämmittimiä. Niille minulla on oikeasti tarvettakin. Sopiva, simppeli ohje on jo valmiiksi printattuna, joten tarvitsee vain varmistaa, että lankaa on riittävästi ja oikean kokoiset puikot ovat mukana.

Mutta ensin täytyy hävittää tämä päänsärky. Auttaisikohan nukkuminen?

hakusanoja koulutus, neuletyöt, päänsärky
Ei kommentteja »

Keskenkasvuisena kävin musiikkiopistoa, tarkemmin ottaen musiikkikoulun puolta. Siellä suoritettiin tutkintoja: teoria, YMT, 1/3, 2/3…

Musiikin teoria ja säveltapailu oli kivaa ja tentit helppoja, kun teorian osasi. YMT eli yleinen musiikkitieto kävi jo työstä: siinä piti tunnistaa koko joukko klassisen musiikin tyylisuuntia ja kappaleita ääninäytteiden perusteella.

Musiikkikoulun soittotutkintoja oli kolme kappaletta. Jokaisessa piti soittaa ainakin raadin pyytämät asteikot, jokin ennalta harjoiteltu kappale (vai peräti yksi etydi ja yksi “oikea” kappale?) sekä prima vista (ital. ‘ensi näkemältä’) -tehtävä. Prima vistassa annettiin nuotit, joita sai hetken tutkia, ja sen jälkeen nuottinäyte piti soittaa tasaisessa tempossa mahdollisimman virheettömänä.

***

Koska minusta ei klassista muusikkoa – siihenhän 1980-luvun musiikkiopiston opetussuunnitelma tähtäsi – olisi saanut koulittua millään, en erityisesti loistanut musiikkitutkinnoissa. Soittotekniikkani oli yksinkertaisesti liian heikko, aktiivisesta harjoittelusta huolimatta. Skaalat sinänsä sujuivat, kun niitä olin aikani kotona tahkonnut, mutta se valmiiksi harjoitellun kappaleen soittaminen oli aina nyanssitonta läpisoittoa – siitäkin huolimatta, että minä kyllä harjoittelin, välillä tosi paljonkin.

Kieroutunutta kyllä, minun vahva lajini oli prima vista. Aktiiviisina soittovuosina (ja niiden jälkeenkin) soittelin omaehtoisesti läpi kasoittain nuotteja, ja siinä nuotinlukutaito kehittyi väistämättä. Soitonopettajani havaitsivat, että jos soitin prima vistana kappaleen hyvin, siitä saattoi harjoittelulla saada ihan siedettävän, mutta jos se prima vistana meni päin seiniä, sitä ei kannattanut ottaa harjoiteltavaksi ollenkaan.

Soittotutkinnoista sain säännöllisesti keskinkertaisia arvosanoja, mutta prima vista -osioiden arviot olivat poikkeuksetta kiitettävää ja erinomaista. 2/3-tutkintojen jälkeen totesin, että klassisen musiikin soittaminen ei ole minun leipälajini, ja siirryin niihin musiikin osa-alueisiin, jotka minulle paremmin soveltuivat – esimerkiksi nuottien läpisoitteluun.

***

Toistaiseksi viimeiset musiikin tentit tulivat vastaan yliopiston yleisen musiikkitieteen opinnoissa. Sielläkin teoria oli ihan kivaa, mutta musiikintuntemuksen tentteihin valmistautuminen kävi työstä.

Klassisen musiikin helmet olivat jollain tapaa tuttuja vanhastaan, mutta esimerkiksi jazzissa oli suuntauksia (vaikkapa free jazz), joista en saanut minkään valtakunnan tolkkua, siitä puhumattakaan, että olisin muistanut kappaleiden nimiä.

Ne tentit eivät olleet yliopistoaikojeni huippusuorituksia, mutta tulipahan tentittyä ja opiskeltua.

***

Tänään oli yrittäjäkoulutuksen näyttökoe 1/3. Sitä varten ei tarvinnut lurittaa skaaloja iltatolkulla, opetella vastauksia knoppikysymyksiin tai ylipäänsä päntätä päähän vieraita asioita. Valmistauduin pohtimalla, täyttämällä muutamia ajatuksia selventäviä kysymyslomakkeita sekä laatimalla mindmapin (jota myös miellekartaksi kutsutaan – oppisinkohan minäkin vielä luontevasti puhumaan miellekartoista?).

Ykkösosio oli sinällään helppo juttu, kaksi seuraavaa vaativat enemmän konkreettista puurtamista. Kakkososioon tarvitaan kirjallinen liiketoimintasuunnitelma lukuineen päivineen. Siinä on urakkaa kesän vapaahetkiin.

Näistä näyttökokeista, pahus vieköön, puuttuu prima vista.

hakusanoja koulutus, näyttökoe, prima vista, tutkinto, yrittäjä
Ei kommentteja »