Tekemättä jääneitä
Mondayjakelun osoitteena duunissa, käsityöt, sanat
Viime viikon olen paiskinut töitä minuuttitahtia. Tälle viikkoa on urakkaa ihan riittämiin: viikon normaalit duunit ja siihen päälle kaikki se, mikä jäi viime viikolla tekemättä.
Kummasti vain tuntuu likimain leppoisalta tämä elämä, kun jokaista minuuttia ei tarvitse venyttää äärimmilleen. Kiire on suhteellista.
***
Viime viikolla oli päiviä, jolloin en edes ehtinyt tietokoneelle asti. Useampana päivänä tein koneella sen, mikä oli ihan pakko, ja se ei ollut paljon.
Toki sitä pärjää ilman Facebookia ja Twitteriä, foorumeita ja sähköpostiakin (viimeksimainittua kyllä luin suhteellisen säntillisesti ihan loppuviikkoa lukuun ottamatta), niin kyllähän se outoa on. Kaikenmoiset nettiyhteisöt ovat tätä nykyä minulle työyhteisöjä ja kontaktipintoja, joiden kautta tehdään yhteisiä ja limittyviä projekteja. Esimerkiksi lauantaisen Mihrimahin näytöksen jälkitunnelmat on purettu pääosin Facebookissa.
***
Eniten viime viikon kiireessä harmittaa se, että tarkoitukseni oli Ishtar-blogissa ennakkohehkuttaa niin Mihrimahin näytöstä kuin muita lauantain tanssinäytöksiä. En ehtinyt.
Enkä sitten kerinnyt hehkuttamaan sen paremmin missään muuallakaan. Viipotin vain.
***
Tällä viikolla näyn blogirintamalla purkavan vähän viime viikolla valmistuneiden käsitöiden sumaa. Sattuneesta syystä viime viikko oli kädentaitorintamalla sangen tuottoisa.
Sillä saralla on myös tälle viikkoa viimeisteltävää: testineule jäi viime viikolla akuttien projektien jalkoihin. Tuolla se olisi, nappeja vaille kuvauskunnossa.