Merkinnät teemasta 'Onnenvärinät'

Esiintymiskuumetta

Rankka päivä on illassa. Eteinen on täynnä kasseja, laukkuja, reppuja, pusseja ja sen sellaista. Nestehukasta kärsin, vaikka yritin vissyä pitkin iltaa kitata. Joka lihas huutaa, vilunväreitä vastaan käyn paksuimman villapaitani ja kuuman kaakaon voimin. Kaakaota, kokista, sitruunavissyä vuoronperään, ja ehkä vielä jotain saisi oikein syötyäkin.

Viime yönä lopetin hommat siinä kohti, kun olo oli kuin aspiriinimainoksessa (“jalkoja särkee”). Oli pahalainen noussut vähän lämmön puolelle. Koska saan kuumeen vain äärimmäisen harvoin (38 asteen kuume vie jo tolkun ja toimintakyvyn), totesin, että nyt nukkumaan, oli hommat tehty tai ei. Tämä päivä meni hyvin, mutta nyt on taas pikkuisen lämpöä. Ei ihme, kaiken remuamisen jälkeen.

***

Onnenvärinät on takanapäin ja ilta meni hienosti. Esiintyjät tykkäsivät (ensikertalaisetkin), yleisö tykkäsi, henkilökuntakin tykkäsi. Mitä muuta voi enää vaatia?

Minä kahlasin illan repertuaarini läpi enemmän tai vähemmän sooloillen, ja loppuiltaa kohti alkoi jo tuntua siltä, että kyllä kunto kestää pienen revittelynkin. Nyt jalat muistuttavat, että “pieni” ei ole sama asia kuin “hullun lailla heiluminen vielä varsinaisten tanssien jälkeenkin”.

***

Fysiikan pettämisestä huolimatta* on hyvä mieli. Oli ihana nähdä hymyileviä tanssijoita, jotka olivat skarpanneet ja tehneet isosti töitä tanssiensa eteen, ja oli mukavaa, että moni innokas tuleva tanssija tuli juttelemaan ja kyseli tunneista.

Ja mikä ihaninta, minulla on kauniita ruusuja!

*Joko tämä on sitä pahanmaineista flunssaa, jota on liikkeellä ja joka on kolunnut koko meidänkin perheemme minua lukuunottamatta läpi, tai sitten lämpö on yksinkertaisesti kropan protesti superkiivaaseen työtahtiin. Tiistaina alkavat uudet tunnit, lauantaina on seuraavat esiintymiset, mutta suurin stressi** jäi ensimmäisen tanssin aikana tanssilattialle. Nyt löhöän lasten kanssa viikonlopun ja lepään urakalla. Toivottavasti kroppa toipuu ensi viikkoon mennessä.

** Ei iltaa ilman kommelluksia. Raportti seuraa, kun esiintymisen jälkeinen kuume on laskenut ja jalkasärky helpottanut. Enkä meinaa ottaa aspiriinia.

Ei kaukaa hae

Kenraaliharjoitukset takana, hyvä mieli. Hienolta näytti.

Nyt on tietysti jo korkea aika, että alkaa tuntua siltä, että tanssit ovat kasassa. Pari pukuongelmaa jäi hävyttömän myöhään ratkottavaksi (ratkottu) ja pari asusteongelmaa on vielä pohdiskeltavana. Onhan tässä vielä aikaa (krhm, minkähän kalenterin mukaan?)…

Huomenna on kenraaliharjoitusten osa kaksi, kahden ryhmän viimeistelytreenit. Samalla pääsen vähän viilailemaan omia sooloja isossa salissa.

Tähän asti on laskettu päiviä, nyt alkaa kohta tuntilaskenta. 70 tunnin kuluttua urakka on ohi. Hävyttömän monta tuntia siitäkin ajasta on käytettävä nukkumiseen.

Pieniä iloja

Kun tästä päästään pari viikkoa eteenpäin, lupaan muistaa taas pitkän aikaa, millaista on tehdä ihan oikeasti urakalla töitä. Elämää näkyy eteenpäin tasan Onnenvärinöihin asti, ja luonnollisesti koko maailma pitää saada sitä varten valmiiksi.

Tekemistä on enemmän kuin runsaasti, mutta siitä huolimatta huomasin opetuspäivän päätteeksi lupaavani ommella vielä yhden narutopin esiintymiskäyttöön. Tähän on tosin hyvä selitys: olin oikein iloinen, kun kaksi tanssijaa lupautui esittämään rumpusoolon, joka uhkasi jäädä ohjelmistosta pois, ja totta kai olisi mukavaa saada tanssiin jotain värikästä päälle.

***

Huomenna lähtee painoon kasa kesäfestivaalin julisteita ja flyereita ynnä näytösliput. Sitten ei olekaan enää ennen tapahtumaa muita painotuotteita tehtävänä kuin käsiohjelmat, ja ne työstetään vasta ihan viime metreillä.

Julisteiden kantava voima ovat valokuvat, ja niiden metsästämiseen ja valitsemiseen upposi aikaa suurin piirtein yhtä paljon kuin kuvankäsittelyynkin. Varsinainen luova osuus ja suunnittelu vie siinä määrin vähän aikaa, että tuollaista taittotyötä voi hyvällä syyllä pitää aivojenlepuutushommana. Samalla lailla ompeleminen tai käsityöt ylipäänsä antavat aivoille sallitun lepotauon.

Jottako ei menisi aivan levoksi koko työnteko, soittelin taustalla uusia musiikkeja. Uudelta poppislevyltä löytyi ihanan äklömakea biisi, johon on pakko päästä tekemään disco oriental -koreografia. Päätin sitten lennosta, että jos kysyntää löytyy, pidän keväällä kuuden kerran disco oriental -kurssin. Näin kesää odotellessa on kiva saada vähän bailata.