Merkinnät teemasta 'tanssinopetus'

Aamukampa ja 30. biisi

Jokohan nyt olisi aika aloittaa aamukampa.

  • Lasten kesäloma alkaa lauantaina – enää viisi aamua, josko helatorstaina ei tarvitse muistaa mennä kouluun.
  • Itämaisen tanssin kesäfestivaalit ovat ensi viikon perjantaina, enää 11 yötä.
  • Noin kahden viikon päästä minä luulen pääseväni siirtymään loma-aikatauluihin. Oikeasti tuskin pääsen, mutta jo teoreettinen mahdollisuus keventää mieltä.

Mutta minkä mittaisen kamman tähän ottaisi? Pitäisikö ryhtyä suoraan laskemaan päiviä siihen, kun koulu syksyllä alkaa (keskiviikko 10.8.).

***

Kolmaskymmenes päivä: suosikkilaulusi vuosi sitten

Billy Joel: Pressure (YouTube-linkki)

Jäin joskus vuosi sitten pahaan Pressure-koukkuun – ei ehkä tarkalleen vuosi sitten, mutta sinä talvena kummiskin. Biisissä on jotain sellaista, mistä en saa tarpeekseni; joko se on painostavan ja kulkevan biitin vuorottelu tai sanoituksen koukut.

Valitsemani video on live-esitys Long Islandilta joskus 1980-luvulla, hiustyylistä päätellen. Koska eri versioita on kiva pyörittää ketjutoistona, tässä vielä muutama versio:

virallinen video (josta en järin paljon pidä), Live at Wembley 1984 sekä
live-veto vuodelta 1994.

You’ve only had to run so far
So good

But you will come to a place
Where the only thing you feel
Are loaded guns in your face
And you’ll have to deal with
Pressure

Virallinen 30 days of music -haaste päättyi tähän. Mutta minulla on tarjolla vielä yksi ekstravalinta, josta bloggaan huomenissa.

Hahmosta runkoon

Ihmisen voi huijata oppimaan vaikeitakin asioita, kun ne syöttää pieninä palasina. Harva pystyy oppimaan isoja kokonaisuuksia kerralla.

Tänään aloitettiin tanssituntien poikkeusviikko; helatorstain vuoksi torstain tunnit pidettiin jo tänään. Disco orientalin jatkoryhmässä on työn alla koreografia, joka muotoutuu ja selkiytyy ja rakentuu hiljoksiin. Kesäkuun alussa se on valmis, josko ei toki esityskunnossa.

***

Jatkoryhmässä hypättiin kevätkurssin alkajaisiksi suoraan asiaan, mutta ei rytinällä. Aloitimme hahmottamalla musiikkia yksinkertaisin liikkein ja tutustumalla musiikin hankaliin kohtiin.

Sitä myöten, kun musiikki on tullut tutuksi, on liikekieli tullut haasteellisemmaksi. Vaikeita kohtia – tässä tanssissa ne ovat myös nopeita – on treenattu hartaasti: ensin hahmotettu liikkeet, sitten tehty niistä sarjaa, pikkuhiljaa nopeutettu ja lopulta laitettu sarja tanssin keskelle.

***

Tanssin hämärä hahmo, josta aloitimme, on pikkuhiljaa muotoutunut rungoksi. Runkoon on jo lisätty kääntymisiä, pyörähdyksiä, aksentteja, pikkutarkkoja kohtia.

Ja sama jatkuu: lisätään yksityiskohtia, poimitaan musiikin elementtejä. Nyt se alkaa olla jo helppoa, sillä musiikki on tullut tutuksi, koreografian runko alkaa olla tanssijoillakin hallussa. On helpompi lisätä runkoon kuin yrittää tehdä koko pakettia kerralla.

Vielä lisätään käsiä, lisätään yksityiskohtia. Tästä on tulossa täysi koreografia. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, lopputulos on kuitenkin paljon yksinkertaisempi kuin se, mikä päässäni on alkujaan ollut.

Ehdinpäs!

Aamu: lapset koulukuntoon, kynsilakkojen poisto ja sormiin pikakynsilakka. Sopivan mukana kulkevan käsityöprojektin haalinta. Sähköpostit, foorumit ja Facebook. Maailmassa mukana.

Kello kymmeneksi jalkahoitajalle. Toisille se on ilo, minulle pakollista paikoillaan istumista. Tanssijan jalat – jopa itämaisessa tanssissakin – ovat kovilla, joten käyn säännöllisesti hoidattamassa jalkani. Tällä kertaa vietin ajan pujotellen paljetteja lankaan virkkuutyötä varten. Vähän tutkailin ensi vuoden kalenteriakin.

Kotiin. Juoksevia asioita, lapsille välipalaa. Opetuksen suunnittelua, kelloon vilkuilua.

Kolmen jälkeen hurautus lähikaupunkiin optikkoliikkeeseen. Onneksi siellä aikataulut eivät olleet myöhässä, jäi jopa tovi ylimääräistä aikaa keskustella muuttuneista kanta-asiakassysteemeistä. Piilolinsseistä olisi tässä kuussa tarjous.

Puoli viideksi opettamaan. Neljä erilaista itämaisen tanssituntia: ala-asteikäisille perusteita, perustekniikassa täsmäviilausta, jatkotekniikassa imua ja vääntöä, ja sen jatkoksi Alhenan omia treenejä, jotka tällä viikolla mentiin tekniikan viilauspohjalta ilman koreografiaa. Päätteeksi venyttelyä.

Kotiin yhdeksän jälkeen, sopivasti lukemaan lapsille pari lukua iltalukemiseksi. Yksi hajonnut linna ja määrättömästi klooneja.

Kymmenen jälkeen taloon laskeutuu rauha ja hiljaisuus.

***

Jotkut päivät ovat tapahtumamagneetteja, aikatauluhirviöitä. Tänään ehdittiin joka paikkaan, mutta tuottavuus jäi heikoksi. Melkein rohkenisin väittää: mitä tyhjempi kalenteri, sen parempi tulos.

Tällä viikolla kalenteri ei ole tyhjä.

Täpinäpaniikki

Viikonloppuna suuntaan Vantaalle Tanssitalo Juuliaan. Perjantaina ja lauantaina opetan koreografiakurssit, lauantai-iltana esiinnyn Baila Juulia! -tapahtumassa.

Olen koko alkuviikon siirtänyt ajatuksiani viime viikonlopusta tulevaan, näytöskoreografioista opetettaviin ja esitettäviin, menneiden esitysten puvuista tänä viikonloppuna tarvittaviin asusteisiin. Tänään alkoi tuntua siltä, että ajatukset alkavat olla kasassa, tarvittavat koreografiat alkavat imeytyä taas selkärankaan ja fiilis alkaa olla kohdallaan.

Mutta apua: vuorokauden kuluttua pitäisi olla jo likimain kaikki valmiina, kasattuna ja ainakin puoliksi pakattuna. Mihin nämä päivät ja tunnit taas katoavat?

Ratkaiseva käänne

Lopultakin! Mieli keveänä voin kertoa, että talven viimeisetkin kaksi tanssikappaletta on nyt valittu.

Eilen pohdiskelin Ishtar-blogissa, miten haasteellista on löytää koreografioitavat kappaleet. Joskus tuntuu siltä, että niiden oikeiden, sopivien kappaleiden löytäminen on työläämpää kuin itse koreografioiden tekeminen.

***

Minulta uupui kaksi biisiä. Toisen niistä valitsi tanssiryhmä itse – antamani vaihtoehdot eivät tanssijoita hehkuttaneet, mutta jumalaisen ihana kappale, jonka olin rankannut pois liian vaikeana, hurmasi tanssijat. Porukalla todettiin, että mieluummin ihana kappale ja vaikea koreografia, kun helppo tanssi ja tylsä biisi.

Viimeisen biisin valitsin ihan itse, tosin toisen saharalaisen siunauksella. Klassikkosaidin uusi versio oli inspiroiva, mutta pitkänpuoleinen. En yleensä pidä siitä, että musiikki leikellään – melodiaan, rakenteeseen ja sovitukseen on kuitenkin rakennettu kaaria ja nousuja, jotka pilkkoessa menettävät tehonsa. Tässä tapauksessa remix-versio on yksinkertaisesti ylimittainen meidän tarpeisiimme, eikä loppuosa tuo mitään maininnan arvoista kappaleeseen. Pistän siis kylmästi biisin poikki sopivasta kohdasta, ja kas – koko syksyn metsästämäni keppisaidibiisi on siinä.

***

Töitä riittää, deadlineja pukkaa ja uni jää vähiin. Mutta silti: kovasti on kevyt olo, kun kappaleet ovat kasassa.