Merkinnät teemasta 'koreografiat'

Seitsemästoista ja kahdeksastoista

Tämä taitaa tulla tavaksi: en jaksanut eilisiltana pysytellä hereillä niin pitkään, että olisin saanut edes musiikkilinkin postattua, saati kirjoitettua jotain sisällyksekästä. Otetaanpa siis tänäänkin kaksi musiikkikappaletta kerralla.

***

Seitsemästoista päivä: laulu, jonka kuulet usein

Sahhed dahhen bou (El sah el dah embo) (YouTube-linkki)

Useimmin soiva kappale on yleensä se, joka on työn alla – joko koreografioitavana tai harjoiteltavana. Juuri nyt se taitaa olla tämä kappale, milayabaladisooloni. Hyvänä kakkosena tulevat kevään disco orientalin jatkoryhmän ja Saharan uudet koreografiat, joita parhaillaan työstän.

Aiemmin keväällä stereoissa soi useimmiten Waka waka, jonka kaikki tanssioppilaani tekivät lämmittelytanssina kuluneena talvena. Talvikauden lämppäritansseille tulee muuten aika monta soittokertaa viikossa, saati koko lukuvuoden aikana. Eduksi on, jos minä vielä loppukeväästä jaksan sekä kuunnella että tanssia biisejä. Waka wakaa jaksoi, siitä tuli hauska.

***

Kahdeksastoista päivä: laulu, jonka haluaisit kuulla useammin

Juice Leskinen: Musta aurinko nousee (YouTube-linkki)

Juice oli yksi niistä sanoittajista, jonka lyriikoita analysoin gradussani. Riimillisen rocklyriikan saralla Juice oli varmaan se Nokkelin ja Taitavin Sanoittaja.

Minusta upeinta on, että Juice ei käyttänyt sanataituruuttaan pelkästään hupaisiin ja hauskoihin kappaleisiin (Napoleonin mopo, Pilvee, pilvee, Puhelinpylvään henkinen elämä, linkit YouTubeen), vaan myös sisällyksekkäämpiin lauluihin, joissa silti on upeat riimitykset, jotka kuljettavat laulua eteenpäin.

Juicen vakavahenkisemmästä tuotannosta minua eniten puhuttelee minua Musta aurinko nousee – ehkä juuri siksi, että se ei ole yhtä loppuunkaluttu kuin Syksyn sävel, Viidestoista yö tai Rakkauden ammattilainen, tai ehkä siksi, että laulun sanoitus on monitulkintainen.

Jonakin aamuna ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee

Hahmottuvaa

Tänään alkoi viimeinkin näyttää valmiilta. D’Orin talven ykkösprojekti on Shakiran musiikkiin tehty koreografia. Sen työstäminen aloitettiin jo toukokuussa, ja sittemmin tanssia on treenattu ja treenattu ja treenattu ja treen…

Tanssi on siis varsin työteliäs, ei millään mittapuulla helppo, ja pelkästään käsien työstämiseen on huvennut hirveästi aikaa. Mutta koreografia on kaiken sen väärti.

***

Olen koettanut tehdä D’Orille tämän koreografian ryhmäsovitusta jo pitkään. Harvoin rakennan tanssille kolme eri sovitusta ja silti vielä päädyn neljänteen. Nyt kävi niin.

Isolla ryhmällä olisi niin kiva tehdä huikeita kuvioita, mutta tämä koreografia ei anna siihen tilaa. Oli pakko yksinkertaistaa ja yksinkertaistaa. Siis minun (!).

Tänään se lopulta alkoi olla kasassa: koreografia on enää viilausta vaille, ja sovituskin toimii. Jokaisella on paikkansa ja jokainen ehtii paikalleen – tai ainakin tulee ehtimään, riittävän treenin jälkeen.

***

Tässä kohti vuotta on ilo todeta, että muutama tanssi on jo sovituksia myöten valmiina. D’Orin ykköstanssi on siis kasassa ja puvut mietinnässä. Saharan ykkösprojekti kaipaa enää treeniä, puvut on suunniteltu ja kankaat metsästyksessä. Alavuden disco oriental -ryhmällä niin ikään on talven ensimmäinen tanssi esityskunnossa.

Alhenan talven ainoa uusi tanssi on sovitettu, mutta itse koreografia ei ole vielä loppuun asti työstetty. Näin etenemme Alhenan kanssa nykyisin varsin usein.

Perusryhmien ja jatkavan ryhmän tanssit ovat vasta raakaversiovaiheessa, mutta siitä mennään nyt lähiviikkoina pitkillä loikilla kohti valmista. Aikaa on reilusti, muttei kuitenkaan liikoja: kevään tähtäimessä ovat Onnenvärinät 15.4. ja itämainen ilta 16.4. Ei sinne enää ole kuin vajaat kolme kuukautta.

Mahdoton tehtävä = haaste

Mitä yhteistä on kirjoittamisryhmillä, tanssitunneilla ja korufoorumilla? Jokaiseen näistä eksyy ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan haasteita vastaan. Ei, korjaan: ihmisiä, jotka haluavat haasteita.

***

Aloitin kirjoittamisen opettamisen joskus reilut 15 vuotta sitten. Sittemmin olen käyttänyt paljon aikaa mitä mahdottomampien kirjoitusvirikkeiden keksimiseen. Todellakin: mitä mahdottomampi, sen parempi.

Ei siinä tarvitse paljon aivosoluja vaivata, jos tehtävänantona on kirjoittaa teksti, jossa on sanat talvi ja lumi. Mutta jos virikkeeksi antaa sanat teippirulla ja joulukuusi, alkaa jo syntyä paljon mielenkiintoisempaa jälkeä – siitä puhumattakaan, jos sanat ovat synonyymisanakirja ja feministi.

***

Tanssitunneilla filosofianani on opettaa ihmisille tansseja. Pelkkä tekniikka ja varsinkin yksittäiset liikkeet eivät vielä tee tanssijaa, vaan vasta se, kun liikkeitä yhdistetään toisiinsa ja musiikkiin, tekee tanssijan. Koreografioiden opetteleminen on työlästä, varsinkin sen ensimmäisen koreografian, mutta kun jo ensimmäisen talven mittaan tulee opeteltua kolme, neljä helppoa tanssia, tanssitaito ja koreografioidenoppimiskyky kehittyvät silmissä.

Kovin usein minulle on käynyt niin, että helpoksi suunniteltu koreografia on muuttunut vaikeaksi. Yhä vieläkin Alhena muistelee sitä helppoa baladia, jonka oppimiseen meni kaksi talvea. (Mutta se oli ihana tanssi ja kaikkien niiden tuntien väärti.)

Tänä talvena kaikki tanssijani ovat opetelleet fuusiolämppäriä Shakiran Waka waka -musiikkiin. Siitä piti tulla helppo koreografia, mutta kun askelsarjoja sorvasin, se helppo versio oli kovin tylsä. Päädyin siis muutamaa pykälää vaikeampaan askelkuviostoon. Lopputulos: hauska tanssi, jota on mukava tanssia, mutta joka on työteliäs opittava. Hups. Silti tanssijat, varsinkin vähän pitempään tanssineet, tuntuvat tykkäävän.

***

Helmetti on koruharrastajien ja ammattilaistenkin foorumi, jossa keskustellaan – niin, mistäpä muusta kuin koruista. Foorumilla on pitkään ollut Korujen vuosi -haaste. Siinä joka kuukausi on ollut erilainen teema, johon sopivia koruja harrastajat ovat kehitelleet.

Nyt tammikuussa aloitimme uudenlaisen haasteen, korubingon. Siinä tarjotaan koruilijoille yhdeksän ruudun verran haasteita, joista tekijä saa valita bingotyyliin minkä tahansa kolmen suoran – pystyyn, vaakaan tai vinottain.

Tähänkin pätee: mitä mahdottomampi, sen parempi. Juuri ne haasteet innostavat ihmiset kokeilemaan ja luomaan. Ensimmäinen haaste on jo pistänyt ihmisten aivosolut virkeään liikkeeseen.

***

Korurintamalla on tarjolla myös toisenlainen haaste, ÄHH. Älä Hilloa Helmiäsi -haasteen ideana on tehdä kuukauden ajan koru päivässä. Joskus taannoin otin kunnianhimoisen tavoitteen osallistua ÄHH-haasteeseen, mutta kovin runsaaseen korumäärään en silloin päässyt.

Nyt olisi uusi ÄHH helmikuussa. Joka päivä uutta korua tuskin syntyy, mutta ehkäpä kuukauden mittaan voisin saada aikaiseksi 28 korua. Jos vaikka joulukuulla iskenyt pakkoneuloosi vaihtuisi koruputkeksi.

Hahmosta runkoon

Ihmisen voi huijata oppimaan vaikeitakin asioita, kun ne syöttää pieninä palasina. Harva pystyy oppimaan isoja kokonaisuuksia kerralla.

Tänään aloitettiin tanssituntien poikkeusviikko; helatorstain vuoksi torstain tunnit pidettiin jo tänään. Disco orientalin jatkoryhmässä on työn alla koreografia, joka muotoutuu ja selkiytyy ja rakentuu hiljoksiin. Kesäkuun alussa se on valmis, josko ei toki esityskunnossa.

***

Jatkoryhmässä hypättiin kevätkurssin alkajaisiksi suoraan asiaan, mutta ei rytinällä. Aloitimme hahmottamalla musiikkia yksinkertaisin liikkein ja tutustumalla musiikin hankaliin kohtiin.

Sitä myöten, kun musiikki on tullut tutuksi, on liikekieli tullut haasteellisemmaksi. Vaikeita kohtia – tässä tanssissa ne ovat myös nopeita – on treenattu hartaasti: ensin hahmotettu liikkeet, sitten tehty niistä sarjaa, pikkuhiljaa nopeutettu ja lopulta laitettu sarja tanssin keskelle.

***

Tanssin hämärä hahmo, josta aloitimme, on pikkuhiljaa muotoutunut rungoksi. Runkoon on jo lisätty kääntymisiä, pyörähdyksiä, aksentteja, pikkutarkkoja kohtia.

Ja sama jatkuu: lisätään yksityiskohtia, poimitaan musiikin elementtejä. Nyt se alkaa olla jo helppoa, sillä musiikki on tullut tutuksi, koreografian runko alkaa olla tanssijoillakin hallussa. On helpompi lisätä runkoon kuin yrittää tehdä koko pakettia kerralla.

Vielä lisätään käsiä, lisätään yksityiskohtia. Tästä on tulossa täysi koreografia. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, lopputulos on kuitenkin paljon yksinkertaisempi kuin se, mikä päässäni on alkujaan ollut.

Käsillä on kiire

Lauantai lähestyy aivan liian nopeasti; tekemistä on paljon. Tanssiyhdistys Sahara ry:n tanssinäytös on ihanmelkeinjustheti, ja se tarkoittaa, että minä tiedän ihan tarkasti mihin tämän viikon tunnit ja minuutit käytän.

Kangassilppua on pitkin lattioita, mutten ole vaivautunut sitä siivoamaan, sillä lisää tulee koko ajan. On punaista, vihreää, oranssia, turkoosia, violettia, ruskeaa, sinistä, mustaakin, kimallusta ja hohdetta. Värit inspiroivat ompelemaan, vaikka sarjatyönä valmistuukin 14 pussihousut ja kymmenkunta toppia. Ynnä oma hame. Ja teinhän minä taannoin muutaman alusmekon ja kaksi khaligimekkoakin. Ainakin. Olen jo aikaa sitten seonnut laskuissa.

Korupöydällä on röykkiöittäin puolivalmiita korvakoruja. Saa nähdä, antaako aika myöten vai jääkö osa koruista pelkän suunnittelun asteelle. Omaan soolopukuun sopivia korvakoruja en ole vieläkään tehnyt, vaikka puku onkin ollut käytössä jo vuosia. Ehtisiköhän sitä inspiroitua ennen lauantaita…

Näytöksen rutiinihommia on pinoittain. Lippujen leikkausta ja numerointia, käsiohjelman työstämistä, musiikkien koostamista, lippujen laskutusta, tiedotusta, yhteydenottoja ja yhteydenpitoa, suunnittelua ja ajattelua.

Ja tanssimista. Ylimääräisiä harjoituksia, treenausta, hiomista, viilausta, nipotusta, soolon työstämistä, ongelmanratkaisuja, tekniikan tarkennusta, stilisointia. Valmistautumista. Tanssimista.

Tästä tulee hyvä näytös*.

*Halawa 2010 Seinäjoella lauantaina 30.1. kello 16.30 ja 19.00 Nuorisokeskuksessa. Tanssiyhdistys Sahara ry:n näytös ja savonlinnalaisen Farah ry:n tanssiteatteriteos Pyörteessä, kokonaiskesto väliaikoineen 1 h 45 min.