Merkinnät teemasta 'kesäfestivaali'

Aamukampa ja 30. biisi

Jokohan nyt olisi aika aloittaa aamukampa.

  • Lasten kesäloma alkaa lauantaina – enää viisi aamua, josko helatorstaina ei tarvitse muistaa mennä kouluun.
  • Itämaisen tanssin kesäfestivaalit ovat ensi viikon perjantaina, enää 11 yötä.
  • Noin kahden viikon päästä minä luulen pääseväni siirtymään loma-aikatauluihin. Oikeasti tuskin pääsen, mutta jo teoreettinen mahdollisuus keventää mieltä.

Mutta minkä mittaisen kamman tähän ottaisi? Pitäisikö ryhtyä suoraan laskemaan päiviä siihen, kun koulu syksyllä alkaa (keskiviikko 10.8.).

***

Kolmaskymmenes päivä: suosikkilaulusi vuosi sitten

Billy Joel: Pressure (YouTube-linkki)

Jäin joskus vuosi sitten pahaan Pressure-koukkuun – ei ehkä tarkalleen vuosi sitten, mutta sinä talvena kummiskin. Biisissä on jotain sellaista, mistä en saa tarpeekseni; joko se on painostavan ja kulkevan biitin vuorottelu tai sanoituksen koukut.

Valitsemani video on live-esitys Long Islandilta joskus 1980-luvulla, hiustyylistä päätellen. Koska eri versioita on kiva pyörittää ketjutoistona, tässä vielä muutama versio:

virallinen video (josta en järin paljon pidä), Live at Wembley 1984 sekä
live-veto vuodelta 1994.

You’ve only had to run so far
So good

But you will come to a place
Where the only thing you feel
Are loaded guns in your face
And you’ll have to deal with
Pressure

Virallinen 30 days of music -haaste päättyi tähän. Mutta minulla on tarjolla vielä yksi ekstravalinta, josta bloggaan huomenissa.

Festarifiiliksistä arkeen

Itämaisen tanssin kansainvälinen Yalla!-festivaali on takana. Viisi päivää Helsinkiä ei ihan tehnyt minusta kaupunkilaista, mutta metrolla ja ratikalla kulkeminen alkoi jo sujua likimain luontevasti, ja liukuportaistakin selvisin jo loppuvaiheessa lähes sulavasti.

Masrah-yhdistys oli urakoinut hienot festarit. Upeita – joskin pitkänpuoleisia – näytöksiä, erinomaisia kursseja. Kivaa oli! (Tarkemmat tuoreanalyysit Ishtar-blogissa.)

***

Sitä jaksan yhä ihmetellä, miten jotkut onnistuvat matkustamana niin kevyesti, ja kuinka jotkut (= allekirjoittanut) tarvitsevat niin valtavasti matkatavaroita.

Minulla ei edes olevinansa ollut paljon tavaraa: ainoastaan treenivaatetta viideksi päiväksi ynnä vähän jotain iltavaatetta. Tänä vuonna ei ollut esiintymisvaatteita, ei meikkejä eikä muuta tilpehööriä. Silti minulla oli pakaaseja enemmän kuin omiksi tarpeksi, ja ne pahalaiset painoivat hirveästi.

***

Kesäfestareiden jälkeen tanssi-into on palavimmillaan. Minulla alkaa, kieroutunutta kyllä, kolmen viikon opetustauko. Tarkoitus olisi pitää tanssilomaa, mutta tuskin se onnistuu – päässä pyörivät jo tulevan talven opetukset ja projektit.

Ystävät: Yallan aika

Tanssivuoden kohokohta? Kesäfestivaali, epäilemättä. Tänä vuonna suunnataan Helsinkiin, jossa Masrah-yhdistys järjestää kansainvälisen Yalla!-festivaalin.

Kesäfestivaalin ylivertaisuus on siinä, että se kokoaa tanssijat eri puolilta Suomea samaan tapahtumaan. Mikä tahansa paikallinen pienempi tanssitapahtuma kerää oman seudun tanssijat ja ehkä kourallisen sieltä ja täältä, mutta kesäfestivaaliin lähdetään isolla joukolla eri puolilta Suomea.

Sen jo tiedän, että kaikkia tanssiystäviäni en tällä kertaa näe, mutta koko joukon kuitenkin. Aikatauluni on – niin kuin festareilla aina – tiivis, mutta toivottavasti ei niin tiivis, etten ehtisi rupattelemaan vanhojen tuttujen kanssa ja tutustumaan uusiin tanssituttavuuksiin.

(Pakkaaminen, mitä se on?)

Kesän loppu

Koulun alku on kesän loppu.

Vaikka eihän se mikään kesän loppu ole vaan loman loppu. Niin vain on syvään iskostunut se ajatus, että kesä alkaa koulun loputtua ja syksy on tullut, kun koulureppu kaivetaan taas esiin.

Meillä vietetiin viimeistä lomapäivää kesäsin menoin: kävimme uimassa uimahallissa, söimme jäätelöä, olimme ja köllöttelimme. Asennoiduimme alkaviin rutiineihin.

***

Alkuviikkoni on ylipäätään mennyt festivaalista toipumiseen. Hehkutin festivaalitunnelmia urakalla Ishtar-blogissa, joten jätän tässä toistamatta hehkutukseni.

Tyydyn tässä toteamaan, että oma festivaalini oli onnistunut niin esiintymisen, kurssien kuin epävirallisen ohjelman puolesta. Saharan perjantain tanssiesitys onnistui kaikin puolin asiallisesti – tai ehkä “asiallinen” ei ole kabareetunnelmassa se oikea sana –, vaikka minä kaduinkin helteisessä ja hapettomassa tapahtumapaikassa katkerasti asuvalintaani. Hiki virtasi koko illan.

Toisaalta koskapa sitä olisi vietetty kesäfestareita, jolloin ei olisi ollut aurinkoa ja hellettä. (Tarkemmin ajatellen taisi olla vuonna 2003, silloin tanssijoille tarjoiltiin myös vettä.)

Hurmio

Olen kotiutunut kesäfestivaalista hitusen aivottomassa mutta kaikkinensa hyvin hurmioituneessa mielentilassa.

Kaikki, mitä oli pakko saada tehtyä, tuli tehtyä. Ei hyvissä ajoin, mutta siihen ehdottomasti viimeiseen määrähetkeen mennessä kuitenkin. Ei tarvinnut kävellä lavalle ilman hihoja (harsintaa takahuoneessa), ei tarvinnut mennä esiintymään ilman koruja (aamutuokio Swarovskien parissa), ei tarvinnut mennä lavalle ilman juontoa – tai no, pari juontoa piti vetää improna, josko jonkinmoinen ajatusrunko oli sentään jossain aivojeni sopukassa, kun sitä juontovuoroa odotellessa pöydässä hiljaa sommittelin.

Neljä päivää loistavia kursseja (vähän jouduin lintsaamaan, järjestelykiireet ja uhkaava kurkkukipu vaativat veronsa), kolmena iltana esiintymiset. Paljon tuttuja, ihania ihmisiä, ja paljon myös sellaisia, joista tuli tuttuja. Ihan liian vähän aikaa keskustella syvällisiä, mutta sentään kuulumisia ehdittiin vaihtaa kurssisaleissa, takahuoneissa ja festaritoimistossa kohdatessa.

Poikkeuksena normaaliin festarikuvioon kassit eivät karttuneet merkittävästi: ostin vain neljät tanssijalkineet, sillä aikaa basaareissa pyörimiseen ei ollut. Ja meikkivoiteen, kun meikkipussista löytynyt iskemätön puteli osoittautui kalmankalpeaksi. Ja pussillisen apteekkitavaraa, jotta pahin kurkkukipu saatiin taltutettua.

***

Näistä festareista jäi tolkuttoman hyvä mieli (muutamat vastoinkäymiset olen päättänyt aktiivisesti unohtaa), sillä hyvää palautetta sateli koko viikonlopun ajan.

Torstaina Kameliklubissa esiintyivät tanssiryhmäni Sahara (andalusialaista) ja Alhena (nuubialaista), jotka palautteesta päätellen miellyttivät yleisöä suuresti.

Perjantaina Kairon yön juonnot onnistuivat muutoksenmuutoksista huolimatta melkoisen hyvin, ja ymmärtääkseni sekä ranska että arabia kuulostivat tunnistettavilta. Käännöksistä lähetän lämpimät kiitokset ja lentosuukot ystävilleni Maisalle, Zahralle ja Anulle.

Ja Tähtigaalan soolostani olivat ilmeisesti nauttineet myös muut kuin omat oppilaani. Sooloa kuvattiin sanoilla “vaikuttava”, “dramaattinen” ja “ihan skitso”. Varsinkin viimeksimainittu oli juuri sitä, mitä toivoinkin: käsiohjelmassa luki tanssin nimenä Khimaira.

***

Minulla oli aivan vietävän hyvät festarit. Olin valinnut aivan ihania kursseja, ja tietysti se, että onnistuu esiintymisissä, on kruununa kaikelle.

Yksi parhaimmista uutisista oli se, että ensi kesänä päästään Savonlinnaan, jossa Farah ry. järjestää ensi kesän festarit. Kun kuulin suunnitelmahahmotelmista, ilmoittauduin saman tien ensimmäiselle kurssille.