Sormiharjoituksia

Katsoin eilisiltana elokuvan The Front Page (1974), jota olen aiemminkin hehkuttanut erinomaiseksi leffaksi. Ja olihan se, yhä vieläkin.

Elokuvan on ohjannut Billy Wilder ja käsikirjoittajiksi mainitaan Ben Hecht, Charles MacArthur, Billy Wilder ja I. A. L. Diamond – kaksi ensimmäistä ovat kirjoittaneet alkuperäisen näytelmän, joten kaksi jälkimmäistä lienee vastuussa siitä, miten näytelmä muuttui elokuvaksi.

Olen nähnyt elokuvan arviolta parikymmentä kertaa – joka tapauksessa niin monta kertaa, että huomasin osaavani likimain kaikki repliikit ulkoa. Edellisestä kerrasta on hyvinkin reilut kymmenen vuotta. Kuluneet vuodet kirkastivat sitä havaintoa, miksi elokuva on niin loistava.

***

Käsikirjoitus on briljantti. Joukko kyynisiä, itsekeskeisiä ihmisiä ratkaisee tilanteita kyynisillä, itsekeskeisillä keinoilla. Ihmisten merkittävät luonteenpiirteet hahmottuvat muutamilla terävillä kohtauksilla. Repliikkeihin on jätetty vain se, mikä on olennaista; turhat löpinät ja asiat, jotka katsoja jo tietää, on editoitu pois (voi miten toivoisinkaan, että aina olisi näin!). Ihmiset ajetaan tilanteisiin, joista he joutuvat kiemurtelemaan pois miten parhaiten kykenevät. Tapahtumaketjulle on pakko nauraa, vielä kaikkien näiden katselukertojen jälkeenkin.

Näyttelijät ovat ykköskastia: Jack Lemmon, Walter Matthau, Susan Sarandon. Jokaisen tyyppi istuu rooliin – tai kenties tuo rooliin jotain persoonallista.

Mutta loppujen lopuksi se, mikä tekee elokuvasta loistavan, on ohjaus. Olen pitänyt suunnattomasti näkemistäni Billy Wilderin ohjaustöistä (Sunset Boulevard, The Seven Year Itch, Some Like It Hot, The Apartment, Irma La Douce). Niissä kaikissa näkyy taito hallita aikaa ja ajoitusta, nimenomaan taito hallita tekstin ja tekemisen ajoitusta ja näyttämistä.

Nykyisinhän viihde-elokuvien, jopa komedioiden, pääasiana tuntuu olevan visuaalisen ajoituksen hallinta: erikoistehosteet, räiske ja rytinä, vauhdikkaat takaa-ajot. Minua kiehtoo paljon enemmän verbaalinen komiikka, ja se toimii vain, jos rakenne ja ajoitus ovat kohdallaan. Se vaatii kunnon käsikirjoitusta, varsinkin näyttämöllä se vaatii taitavia näyttelijöitä, mutta eritoten se vaatii ohjaajaa, joka osaa antaa jokaiselle elementille oikean määrän aikaa.

***

Tajusin elokuvaa katsellessani, etten ole juuri katsonut elokuvia pyöreästi kymmeneen vuoteen. Muutaman elokuvan olen katsonut näinä vuosina alusta loppuun aivojen kera, mutta useimmiten näen elokuvista pätkiä ja nekin lähinnä muun, tärkeämmän toiminnan oheispuuhasteluna.

Joskus muinoin tapanani oli pyörittää suosikkifilmejäni videolta uudelleen ja uudelleen, kunnes osasin repliikit, näyttelijöiden ilmeet ja eleet, leikkaukset ja musiikin käytön. Opin elokuvista valtavasti, erityisesti kirjoittamisesta.

Kun joskus ehdin taas uppoutumaan elokuviin, pääsen katsomaan niitä kokonaan uudesta näkökulmasta: dvd-tallenteilla on usein dokumentteja ja haastatteluja sekä kommenttiraitoja. Siitä tulee luksusta.

hakusanoja elokuvat, klassikot
Ei kommentteja »

Tänään olemme polttaneet sinisiä kynttilöitä – emme tosin ikkunalla, mutta ikkunan ääressä keittiön pöydällä kuitenkin.

Olen käyttänyt päivän teemaan sopivalla tavalla: olen työstänyt diabetessivuja, joika olen jo toista vuotta suunnitellut. Alkuun tarkoitukseni oli koota tietopaketti diabeteksesta opettajille, harrastusryhmien vetäjille, muille diabeetikkomme hoitoon osallistuville ja ylipäänsä aiheesta kiinnostuneille, mutta tietopaketti vain paisui ja paisui. Tulin siihen tulokseen, että kokonaisuus toimii paremmin nettisivuina kuin paperipinona ja on helpompi päivittää.

Sisältö on pääpiirteissään kasassa, josko täydennettävää vielä on. Ulkoasusta ei ole vielä tietoakaan, mutta onneksi sen työstäminen on pelkkää Photoshopia ja css:ää.

Kiinnostuneet, olkaa hyvä: Ykköstyyppi.

hakusanoja maailman diabetespäivä
Ei kommentteja »

Pääsin eilen hyvään vastustusvauhtiin, joten jatkan tänään vastustusrintamalla.

Joku haluaa, että sunnuntaisinkin voisi käydä kaupassa. Moni ei halua.

Minulle on jäänyt epäselväksi, kuka se puolestapuhuva joku on, paitsi Suomen kaupan liitto. Liittoon kuulunevat lähinnä suuret kauppaketjut ja muut isot kaupat.

Ei-äänensä ovat antaneet esimerkiksi Suomen Yrittäjät ja Erikoiskaupan liitto – sekä allekirjoittanut, vaikkei sitä missään valtakunnan mediassa ole erikseen kysytty.

***

Sunnuntaikaupan plussat: voin käydä ostamassa maitopurkin ja muuta pientä, jos kaapit uhkaavat tyhjentyä. Niin kyllä voin jo nykyäänkin, sillä pienet kaupat ovat sunnuntaisin auki. Ja niin olen voinut jo hamasta nuoruudestani, sillä sunnuntaisin on aina joku huoltoasema tai kioski auki.

Sunnuntaikaupan miinukset: (mikään) ei ole enää pyhää.

***

Jo nyt koko joukko ammattiryhmiä tekee töitä viikon jokaisena päivänä ja jokaisena tuntina. Poliisit, palokunta, lääkärit ja sairaanhoitajat eivät voi leimata kellokorttiaan perjantaina puoli viideltä ja todeta, että palataan asiaan maanantaiaamuna. Vapaa-ajan palveluiden tarjoajat ja viihdetaitelijat työskentelevät silloin, kun “tavallisilla ihmisillä” on vapaata. Toimittajat kulkevat uutisten perässä myös sunnuntaisin. Pappi ei voi pitää vapaata pyhäisin, ei edes jouluna tai pääsiäisenä.

Jos kerran aukioloaikoja ryhdytään vapauttamaan, niin vapautetaan sitten kunnolla. Aloitetaan vaikkapa kouluista. Onhan se ihan haaskuuta, että koulut ovat auki vain maanantaista perjantaihin ja opetusta tarjotaan korkeintaan kahdeksan tuntia päivässä. Ei ihme, että koulutukseen kuluu Suomessa niin monta vuotta.

Määrätään peruskoulut tekemään seitsenpäiväistä viikkoa ja työtä kahdessa vuorossa. Ajatelkaa, mikä säästö: samoissa tiloissa voi opiskella jopa kolminkertainen määrä koululaisia! Osa aamuvuoroon, osa iltavuoroon ja osa silleen sopivasti osa-aikaisena tekemään tunteja vähän joka päivä ja erityisesti viikonloppuina.

Ja onhan se ihan väärin, että koululaisille ei tarjota opetusta ympäri vuoden, vaan pidetään ihan turhia syys-, joulu- ja kevätlomia, tolkuttoman pitkästä kesälomasta puhumattakaan. Kyllä koululaisille täytyy riittää sama määrä vapaata kuin muillekin ihmisille, siis neljä viikkoa lomaa vuodessa ja kaksi vapaapäivää viikossa, mihin kohti viikkoa ne sitten osuvatkaan.

***

Toivottavasti vapaat aukioloajat tuottavat niin paljon verotuloja, että kunnilla on vara maksaa, kun aina avoimen yhteiskunnan laskut erääntyvät. Aivan niin kuin nyt jo ei olisi riittävästi väsymystä, stressiä ja loppuunpalamista, yksinäisiä ihmisiä ja perheellisiä, joilla on puute yhteisestä ajasta, lapsia, jotka viettävät päivänsä ilman aikuista, ja perheitä, jotka kohtaavat kunnolla vain satunnaisesti jouluna ja pääsiäisenä (paitsi jos perheeseen kuuluu kirkollisen uran valinneita).

hakusanoja aukioloajat
Ei kommentteja »

Vastustan joulunavauksia lokakuussa. Vastustan sitä, että joululaulut alkavat soida kauppojen taustameluna jo siinä vaiheessa, kun vielä haravoidaan lehtiä nurmikolta. Vastustan sitäkin, että jouluhärpäkkeet istuvat kauppojen hyllyillä yhtä aikaa halloween-romppeiden kanssa (joita muuten vastustan myös).

Vastustuksestani huolimatta jouluun on enää kuusi viikkoa, toisin sanoen 42 päivää. Luvassa viikon verran asian kieltämistä, toinen viikko ajatuksen välttelyä ja viimeiset 28 päivää turhanaikaista painikointia.

hakusanoja joulu
Ei kommentteja »

Eilen oli diabeetikon varttivuositarkastus sairaalassa. Saimme jälleen ihmetellä, mitä tehdä toistuvien hypojen ja toisaalta käsittämättömän sitkeiden korkeiden sokereiden kanssa.

Olemme olleet sormi suussa ja ihmetelleet, miksi korkeat sokerit eivät joskus laske, vaikka insuliinia pistäisi kuinka paljon. Toisinaan taas insuliiniherkkyys on huipussaan ja puoli yksikköä ylimääräistä tipauttaa verensokerit liian alhaisiksi.

Lääkäri osasi onneksi taas nähdä numeroiden vuoristoradan taakse ja löytää kokeilemisen arvoisia keinoja tielle tasaisempaan sokeriin. Todennäköisin syy lienee siinä, että insuliinimäärä on yksinkertaisesti vain jäämässä liian pieneksi. Pituuskäyrässäkin oli pieni, aavistuksenomainen nousu ylöspäin.

Sitä myöten pääsin tutustumaan taas uuteen, ihmeelliseen verensokereiden sotkijaan: kasvuhormoniin.

***

Olen näiden d-vuosien aikana omaksunut diabeteksen perusteet ja pyhän kolminaisuuden (insuliini, hiilihydraatit ja liikunta), jossa kaikki elementit vaikuttavat toisiinsa. Olen myös oivaltanut, että stressi ja jännitys nostavat veren sokeritasoa, ja kiukku voi olla yhtä lailla korkeiden sokerien syy kuin seurauskin.

Nyt oivalsin, että myös erilaisilla hormoneilla on vaikutusta verensokeritasoon. Insuliinin vastavaikuttajahormoneja ovat esimerkiksi kasvuhormoni ja adrenaliini (se stressi ja jännitys), mutta myös kortisoli, noradrenaliini ja kilpirauhashormoni sekä glukagoni. Ai mitäkö nämä ovat? Ei aavistustakaan. Täytyy taas viettää pari iltaa opiskellen.

***

Kasvuhormoni erittyy erityisesti yöllä. Mitä enemmän kasvuhormonia, sitä enemmän tarvitaan insuliinia. Vaikka insuliinimäärä osuisi nätisti kohdalleen hiilihydraattimäärän kanssa, verensokeri nousee, jos kasvuhormonin määrä kasvaa.

Insuliinia tarvitaan siis paitsi hajottamaan hiilihydraatit elimistön kasvun raaka-aineeksi myös kasvuhormonin vastineeksi. Silloin insuliinilla olisi kahtalainen tehtävä kasvun turvaajana: toisaalta pilkkoa elimistölle hiilihydraateista energiaa, toisaalta vastata kasvuhormonin tarpeisiin. Vai ovatkohan nämä itse asiassa sama asia?

Joka tapauksessa: jos elimistössä ei ole riittävästi insuliinia, kasvu häiriintyy. Toisaalta liikaa insuliinia ei saa olla, koska silloin verensokerit laskevat liikaa.

Aika kapea tämä naru on tasapainoilla.

hakusanoja insuliini, kasvuhormoni
Ei kommentteja »