Merkinnät teemasta 'tanssiasut'

Sakset sanoo sik-sak-sak

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin värikkäät kankaat ja kangassilppu täyttävät talon ja puutarh… no, talon ainakin.

Edessä on urakointia pääasiassa sarjatyönä: tällä kertaa pääasiassa puseroita, mutta jonkin verran myös housuja. Unohtaa ei sovi myöskään kolmea solmiota, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua (ei täysvinoa leikkausta, ei kovikkeita, ei käsin ommeltuja viimeistelyjä), mutta menestyvät esiintymisrekvisiittana täydellisesti.

Aivan, loppukevään esiintymiset ovat ovella.

***

Kun yritän ommella jotain itselleni (tai lapsillekin), pyörittelen ideoita, kaavoja ja kankaita edestakaisin, ja ehkä joskus lopulta uskallan ryhtyä leikkaamaan. Siitä eteenpäin homma onkin helppoa (paitsi jos leikattu koko on täydelleen väärä tahi ompelu muuten takkuaa).

Kun ompelen esiintymisasuja – ja vieläpä sarjatyönä –, tahti on toisenmoinen. Ideaa ei jäädä enää aprikoimaan, kaavat joko on tai ei ole, ja kankaita ei enää arvota. Levitetään kankaat lattialle (mieluummin useamman asun kankaat päällekkäin, jos koot ja kankaan paksuudet sen antavat myöten), asemoidaan kaavat tai kaavantapaiset ja sitten sakset sanovat sik-sak-sak.

Saman henkilön vaatteen kappaleet laitetaan nuppineuloin kiinni toisiinsa, etteivät samanväristen asujen eri koot mene sekaisin. Kaikki samanvärisellä saumurilangalla ja tikkauslangalla saumattavat vaatteet otetaan käsittelyyn kerralla, ja saumoja ommellaan sarjatyönä.

***

Tämän prosessin ongelmana on se, että yksittäisen vaatteen valmistuminen vie kauan verrattuna siihen, että ompelisi vaatteen kerrallaan valmiiksi. Se, että on kahdeksan likivalmista toppia ja viidet viittävaillevalmiit housut, ei mieltä huojenna. Toisaalta se tuntuu hyvältä, kun ne kahdeksan toppia ja viidet housut valmistuvat lähes yhdessä rysäyksessä.

Sitä hetkeä odotellessa (vaatteiden ensiesiintyminen lauantaina).

Urakkaa paossa

Veroilmoitus, jokavuotinen iloni, on taas ajankohtainen. Sen tekeminen ottaa kohtuullisesti aivokapasiteettia ja kohtuuttomasti aikaa. Pätkissä tekeminen ei kannata, sillä jokaisen pätkän aluksi ajatusten kasaaminen sujuu surkean hitaasti. Pitäisi siis tehdä urakalla.

Siivoaminen ei ole koskaan niin innostavaa kuin silloin, kun pakoilee jotain urakkaa. Mieli tekisi siivota työhuone, mapittaa kaavat, lajitella kangasvarastot, järjestää vaatehuone ja tehdä suursiivous suurin piirtein jokaiselle talon nurkalle.

Toisaalta sama pätee myös päinvastaisessa tilanteessa. Kun olisi ihan pakko siivota, mikä tahansa urakka tuntuu kiinnostavammalta. Sitä paitsi siivoamisen laiminlyönnistä ei seuraa sakkoa eikä veronkorotusta. Urakat voittavat aina.

***

Siivousvimma ei ole saanut ylivaltaa, josko sen verran sentään eilettäin tein, että otin jouluisat koristeet lopultakin pois keittiön ikkunasta ja vaihdoin tilalle lasten pääsiäis- ja kevätkoristeita.

Sen sijaan veroilmoituksen rinnakkaisurakka, tanssivaatteiden ompelu, meinaa kiilata pahasti veroilmoituksen edelle. Tänään kannoin kotiin 15 metriä kankaita, joitka kaikki pitäisi muuttaa tanssivaatteiksi ensi lauantain esiintymiseen.

Veroilmoituksen takaraja on tiistaina. Priorisointi on taiteenlaji.

Käsillä on kiire

Lauantai lähestyy aivan liian nopeasti; tekemistä on paljon. Tanssiyhdistys Sahara ry:n tanssinäytös on ihanmelkeinjustheti, ja se tarkoittaa, että minä tiedän ihan tarkasti mihin tämän viikon tunnit ja minuutit käytän.

Kangassilppua on pitkin lattioita, mutten ole vaivautunut sitä siivoamaan, sillä lisää tulee koko ajan. On punaista, vihreää, oranssia, turkoosia, violettia, ruskeaa, sinistä, mustaakin, kimallusta ja hohdetta. Värit inspiroivat ompelemaan, vaikka sarjatyönä valmistuukin 14 pussihousut ja kymmenkunta toppia. Ynnä oma hame. Ja teinhän minä taannoin muutaman alusmekon ja kaksi khaligimekkoakin. Ainakin. Olen jo aikaa sitten seonnut laskuissa.

Korupöydällä on röykkiöittäin puolivalmiita korvakoruja. Saa nähdä, antaako aika myöten vai jääkö osa koruista pelkän suunnittelun asteelle. Omaan soolopukuun sopivia korvakoruja en ole vieläkään tehnyt, vaikka puku onkin ollut käytössä jo vuosia. Ehtisiköhän sitä inspiroitua ennen lauantaita…

Näytöksen rutiinihommia on pinoittain. Lippujen leikkausta ja numerointia, käsiohjelman työstämistä, musiikkien koostamista, lippujen laskutusta, tiedotusta, yhteydenottoja ja yhteydenpitoa, suunnittelua ja ajattelua.

Ja tanssimista. Ylimääräisiä harjoituksia, treenausta, hiomista, viilausta, nipotusta, soolon työstämistä, ongelmanratkaisuja, tekniikan tarkennusta, stilisointia. Valmistautumista. Tanssimista.

Tästä tulee hyvä näytös*.

*Halawa 2010 Seinäjoella lauantaina 30.1. kello 16.30 ja 19.00 Nuorisokeskuksessa. Tanssiyhdistys Sahara ry:n näytös ja savonlinnalaisen Farah ry:n tanssiteatteriteos Pyörteessä, kokonaiskesto väliaikoineen 1 h 45 min.

Tuottavuus huipussaan

Tavallisesti joulupäivän tai tapaninpäivän paikkeilla elämä rauhoittuu, välipäivät ja uuden vuoden pyhät voi käyttää lokoisaan olemiseen ja Olennaisten Asioiden tekemiseen, loppiaisena saa tuumata, että kai se arki joskus koittaa, ja joskus tammikuulla ryhtyä hitaasti keräämään arkiminää, viikkorytmiä ja työvauhtia.

Tavallisesti.

Tänä talvena on menty täyttä höyryä läpi joulun ja uuden vuoden, ja ilman jarruja jatketaan loppiaisenkin läpi. Tuottavuus on huipussaan, mutta silti aika tuppaa käymään liian niukaksi.

***

Tänään vietin päivän ompelukoneella. Kun tuli aika lähteä vetämään illan tunteja, minulla oli kaksi melkein valmista khaligimekkoa käpälissäni.

Paha kyllä, niistä puuttuivat pääntiet, joten käytännössä tanssiasut olivat vielä ihan käyttökelvottomia.

Huomenna loihdin reiät kaulan kohdalle ja käännän helmat, ja sen jälkeen koltut siirtyvät tanssijoiden hoteisiin kera muutaman paljettiputkilon.

Illan tanssitunneilla työstettiin vanhaa ja tuotettiin uutta. Alhenan khaligi sai kauan kaivattuja täsmennyksiä, joiden myötä tanssi sai lisää lihaa luiden ympärille. Odotan jo ihan täpinöissäni ensi viikkoa, jolloin saadaan viimeisetkin khaligikoltut mukaan tanssiin ja päästään nauttimaan värien kirjosta.

***

Päässä jyllää noin tuhat ja yksi loistavaa ideaa. Totta kai: kun tuotantotahti on kiristetty äärimmilleen, ideoita alkaa löytyä joka lähtöön ja vähän niiden väliinkin.

Ja erityisesti öisin, silloin ideakäyrä singahtaa piikkinä korkeuksiin.

Vielä virtaa?

Alkamassa on viimeinen rauhallinen viikonloppu ennen joulua, eikä tätäkään viikonloppua parane kutsua rauhalliseksi kuin erittäin suhteellisten mittapuiden mukaan. Tämä viikonloppu on siis rauhallisempi kuin muut viikonloput ennen joulua.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on tanssiasujen laittoa esiintymiskuntoon, koruvuoren rakentamista ynnä muutamia epälukuisia työhommia. Ja siivoamista, pyykinpesua, kaupassakäyntiä ja muuta kotitaloustointa.

Vielä kun löytyisi jostain virtaa noiden rutiinihommien tekemiseen…