Merkinnät teemasta 'loma'

Aamukampa ja 30. biisi

Jokohan nyt olisi aika aloittaa aamukampa.

  • Lasten kesäloma alkaa lauantaina – enää viisi aamua, josko helatorstaina ei tarvitse muistaa mennä kouluun.
  • Itämaisen tanssin kesäfestivaalit ovat ensi viikon perjantaina, enää 11 yötä.
  • Noin kahden viikon päästä minä luulen pääseväni siirtymään loma-aikatauluihin. Oikeasti tuskin pääsen, mutta jo teoreettinen mahdollisuus keventää mieltä.

Mutta minkä mittaisen kamman tähän ottaisi? Pitäisikö ryhtyä suoraan laskemaan päiviä siihen, kun koulu syksyllä alkaa (keskiviikko 10.8.).

***

Kolmaskymmenes päivä: suosikkilaulusi vuosi sitten

Billy Joel: Pressure (YouTube-linkki)

Jäin joskus vuosi sitten pahaan Pressure-koukkuun – ei ehkä tarkalleen vuosi sitten, mutta sinä talvena kummiskin. Biisissä on jotain sellaista, mistä en saa tarpeekseni; joko se on painostavan ja kulkevan biitin vuorottelu tai sanoituksen koukut.

Valitsemani video on live-esitys Long Islandilta joskus 1980-luvulla, hiustyylistä päätellen. Koska eri versioita on kiva pyörittää ketjutoistona, tässä vielä muutama versio:

virallinen video (josta en järin paljon pidä), Live at Wembley 1984 sekä
live-veto vuodelta 1994.

You’ve only had to run so far
So good

But you will come to a place
Where the only thing you feel
Are loaded guns in your face
And you’ll have to deal with
Pressure

Virallinen 30 days of music -haaste päättyi tähän. Mutta minulla on tarjolla vielä yksi ekstravalinta, josta bloggaan huomenissa.

Tauon jälkeen + 30 musiikkikappaletta

Kevätkausi. Jotain ihan järjettömän kiireistä. Muutama viikko, jolloin jokainen minuutti oli ohjelmoitu. Vielä useampi viikko, jolloin tekemistä oli enemmän kuin aikaa. Kaikki kriittinen tuli tehtyä, tanssinäytökset pidettyä, kaikki puvut pysyivät päällä.

Oli, loppujen lopuksi, ihan hyvä kevät, vaikka omaa elämää ei ollutkaan yhtään. Mutta oli hienot tanssinäytökset.

***

Toukokuu näyttää edelleen kiireiseltä. (Kuka näitä minun aikataulujani oikein suunnittelee? Ai niin, sehän olen minä. Hups.)

Tahti on onneksi toukokuussa paljon rauhallisempi, deadlinet eivät ole yhtä tiukkoja ja projektit ovat pienempiä. Eikä lomaankaan ole enää aikaa kuin pikkuisen reilu kuusi viikkoa. Tällä kertaa “loma” tarkoittaa ihan oikeaa lomaa – ei kalenterimerkintöjä, ei töitä, ei sopimuksia. Vain polkupyöräilyä, lenkkeilyä ja venyttelyä, iso pino kirjoja, muutama omaehtoinen käsityö. Siis sitten kesäkuussa.

***

Paljon optimismistani kertoo se, että kuvittelen toukokuussa ehtiväni bloggamaan. Toivottavasti syntyy ihan oikeita blogimerkintöjäkin, mutta jos ei muuta, niin ainakin yhden meemin verran musiikkipoimintoja.

30 days of music on haaste, jossa nimetään musiikkikappaleita. Ideana on valita teeman mukaisia musiikkikappaleita ja esitellä ne mulle. Minä päätin tehdä aiheesta triplapostaukset: tänne blogiin, Facebookiin ja Twitteriin. Aivan orjallisesti en tehtävänantoa tule noudattamaan, mutta homman runko löytyy tuolta linkin takaa.

Ensimmäinen päivä: suosikkikappaleesi. Pitkään pohdin, millaisen kappaleen valitsisin, koska rakastan niin monentyylistä musiikkia. Päädyin valitsemaan kappaleen, joka koskettaa minua joka kerta:

Andrew Lloyd Webber: Music of the Night musikaalista Phantom of the Opera (YouTube-linkki)

Osa kunniasta menee ehdottomasti Charles Hartille, joka kirjoitti laulun sanat.

Close your eyes, let your spirit start to soar
And you’ll live as you’ve never lived before

Työt – anteeksi, mitä ne on?

Joululomaa on pidellyt. Tai no, lomaa ja lomaa – kaikki se on tekemättä, mitä olin suunnitellut ja kuvitellut tekeväni, mutta silti pää ei ole päässyt työajatuksista irti ennen kuin ihan nyt muutamana viime päivänä. Tietysti, sillä loma vetelee viimeisiään ja maanantai aloittaa vuoden ensimmäisen työviikon.

Enhän minä toki ihan täyttä lomaa ole pitänyt, pari iltaa viikossa on läpi opiston joulutauon treenattu tanssia, mutta muuten joulun jälkeinen aika on mennyt voittopuolisesti tekemättä mitään.

Tässä kohti täytyy tietysti huomauttaa, että minun “tekemättä mitään” tarkoittaa, että ainahan sitä jotain on tehty. Nyt on kudottu. (Väärää murretta puhuville tiedoksi, että neulomisesta on kyse.) On tullut pipoa ja lapasta ja vähän sukkaakin, kun piti päästä ohutta sukkalankaa testaamaan. Villapaidat eivät ole edenneet, mutta muuten on tullut vähän valmistakin (ja Ravelry-jonooni on ilmestynyt kovin, kovin monta uutta neuleideaa).

Kuvia (huonoja, toim. huom.) valmistuneista neuleprojekteista voi ihmetellä Cranberries and Cattleyas -blogin puolella. Vähän jotain herätystä senkin blogin hiljaiseloon.

Kovasti toivon, että kun tämä työvuosi pääsee käyntiin, aikataulut asettuvat sellaisiin uomiin, että kirjoittamaankin ehtii. Tässä kohti voi olla optimisti: en ole vielä avannut vuoden 2011 kalenteria kertaakaan. Siellä mahtaa olla aikaa vaikka mihin.

Boheemiuden rapsodia, osa 1

En ole koskaan kuvitellut, että tekisin töitä kahdeksasta neljään tai yhdeksästä viiteen. En ole nähnyt itseäni kellokorttia leimaamassa. En ole havitellut virkaa tai vakinaista tointa.

En sitten ole päivätöihin koskaan päätynytkään. Enkä vakinaisiin, kokoaikaisiin työsuhteisiin.

***

Vakinaisissa työsuhteissa olisi etunsa. Esimerkiksi säännöllisesti juokseva palkka ja useampi viikko palkallista lomaa. Jonkinsorttinen varmuus siitä, että töitä on jatkossakin. Ja mahdollisuus olla sairaslomalla.

Vastineeksi pitäisi antaa työnantajalle aikamoinen osuus vuorokaudestani. Okei, ihan kohtuullista. Lisäksi työnantajalla olisi oikeus tuotosteni tekijänoikeuksiin. Jos teen työsuhteessa jonkin teoksen (esimerkiksi valokuvan tai lehtijutun), tekijänoikeus on työnantajalla. Edelleen: kohtuullista kai tuokin, siitähän työsuhteinen palkkansa saa.

Mutta lisäksi työnantajalla olisi mahdollisuus rajoittaa tekemisiäni vapaa-ajalla – moniin asioihin, joita työn ulkopuolella haluaisi tehdä, pitää olla työnantajalta sivutoimilupa. No joo, jos on päivätöissä, niin ei kai sitä enää vapaa-aikanaan mitään ylimääräistä jaksaisi tehdäkään.

***

Aika ajoin on mukava katsoa työpaikkailmoituksia ja miettiä, millaista olisi olla ihan oikeasti työsuhteessa. Varsinkin palkkapäivänä.

Ja todella usein on mukava tarttua kynään ja täytää omaa kalenteria omaehtoisesti omilla suunnitelmilla ja omilla deadlineilla, varata vapaata niille päiville, jolloin haluaa jonnekin mennä ja osallistua, valita mieleiset projektit ja työt, asettaa itse omat tavoitteet ja päämäärät.

Palkkapäiviä on harvakseltaan, sairaslomaa voi pitää vain loma-aikaan ja loman pitäminen tarkoittaa vähemmän tuloja. Toisaalta lasten ei tarvitse sairastaa yksin kotona eikä olla päinensä lomakausina.

Eikä minun tarvitse herätä töihin kahdeksaksi, jos en halua. Illanvirkku ei yleensä halua.

Vanhoina, hyvinä aikoina

Vanhoina hyvinä aikoina toukokuun viimeinen oli koulun päättymispäivä. Nykyisin koulu loppuu aina viikon 22 lauantaina – tänä vuonna siis 5.6. Vielä on päiviä jaksettavana.

Tänä vuonna kalenteri on ollut kaikkea muuta kuin suosiollinen: vuosi vaihtui viikolla 53, joten paikallinen hiihtoloma (viikko 9) osui maaliskuun ensimmäiselle viikolle “normaalin” helmikuun lopun sijaan. Samalla tavalla kaikki viikkosidonnaiset asiat nitkahtavat joko vuodenkierrossa vähän myöhempään aikaan tahi (kuten toimittamani Ishtar-lehden ilmestyminen) siirtyvät viikkorytmissä viikkoa aiemmaksi.

Vaikken kovin montaa asiaa viikkonumeron perusteella ajattele, silti tällainen nitkahtava vuosi tuntuu sotkevan sisäisen kalenterin.

***

Jos kuluva vuosi tuntuu omalaatuiselta, niin vuoden 2011 kevät vie voiton.

Vuosi vaihtuu nätisti viikolla 52, vuoden ensimmäinen päivä on lauantai. So far so good. Loppiainen on torstaina, joten se viikko on vielä lomaa: arkeen palataan vasta maanantaina 10.1.

Pääsiäinen on ensi vuonna hyvin myöhään: pitkäperjantai on vasta 22.4. Pääsiäistä seuraavana viikonloppuna on vappu (sunnuntaina). Helatorstai puolestaan sattuu olemaan viikolla 22, kesäkuun toisena päivänä.

Hiihtoloman jälkeen ensimmäinen vapaa on siis pääsiäinen huhtikuun loppupuolella. Toukokuulle ei siis tule yhtään ylimääräistä vapaapäivää, eikä helatorstaiviikolle saa pitkää viikonloppua, sillä koulujen päättäjäiset ovat lauantaina 4.6. – sattuneesta syystä myös perjantaina 3.6. käydään koulussa siivoamassa pulpetteja.

Tulossa on raskas kevät.

***

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee kovasti, mutta sitähän ei sijoitetakaan kalenterivuoteen päivämäärän tai viikkonumeron perusteella, vaan kuun kierron mukaan.

Pääsiäisen ajankohta lasketaan kevätpäivän tasauksesta. Etsitään ensimmäinen kevätpäivän tasauksen jälkeinen täysikuu; pääsiäissunnuntai on tätä ajankohtaa seuraava sunnuntai, aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Ensi vuoden pääsiäinen on siis likimain myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana.

Helatorstai sijoittuu pääsiäisestä laskien viidennen ja kuudennen sunnuntain väliin. Helatorstaita vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.

Helluntaita puolestaan vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Helluntai on aina sunnuntaina, seitsemän viikkoa pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Se on se toinen hassu sunnuntai äitienpäivän lisäksi, jolloin kaupat ovat ennen kesää kiinni – paitsi tietysti ensi vuonna, jolloin helluntai on 12.6., kaksi viikkoa ennen juhannusta.

Lisätietoa kirkollisista juhlapyhistä: evankelisluterilaisen kirkon ohjeet Kirkkovuosikalenterin laatimista sekä kirkkovuosi Wikipediassa. Enemmän kiintoisia kalenteripäiviä: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, jossa muun muassa viimeisten kymmenen vuoden almanakat.