Kuittikatselmus
Thursdayjakelun osoitteena duunissa
Se on sitten tältä vuodelta taas paketissa, veroilmoitus nimittäin. Tämän päivän leima piti kuoreen saada, joten lomake on kiikutettu postiin tänään illansuussa. (Toim. huom. Minkä illan? Vieläkin on melkein päiväkirkasta.)
Henkilökohtainen veroilmoitus alkaa olla piece of kakku -kamaa. Tätä nykyä sinne tulee enää keskimäärin parin työnantajan palkat ja pidätykset ja nekin valmiiksi täytettyinä. Vähennykset mahtuvat erittelyineen ja perusteluineen kahdelle aaneloselle eikä lomakkeeseen tarvitse lisätä kuin muutama hassu luku.
***
Toiminimen veroilmoituksesta ei voi sanoa samaa, vaikka eihän sekään tällä toimintamallilla mikään ylivoimainen täytettävä ole. Jos kirjanpito olisi käytännöllisessä formaatissa ja valmiiksi tehtynä (kröhöm…), ei tarvitsisi kuin poimia muutama luku ja asemoida ne paikoilleen.
Suurimmat ongelmat löytyivät tällä rupeamalla varastokirjanpidosta, sieltä kun ei tarvittavia lukuja löytynyt ilman uutta kaavoitusta. Täytyy varmaan viilata taulukkoa kuluvalle vuodelle käytännöllisempään suuntaan.
Kun lopulta taas muistin, mitä pitää täyttää ja mihin, alkoi tuntua siltä, että veroilmoituksen täyttäminen on likimain kivaa. Sitä vain pitäisi tehdä useammin, jotta käytäntöjen muisteluun ei menisi niin kauan. Tuskin homma menee yhtään helpommin taas vuoden kuluttua.
***
Kävin siinä sivussa läpi kohtuullisen pinon henkilökohtaisia kuitteja, ja tein äimistyttävän havainnon: olen viime vuonna hankkinut varmaan viidet irtoripset. Eiväthän ripset toki monta esiintymistä käyttökuntoisina säily, mutta silti olen häkeltynyt.
Tänä vuonna ripsille on onneksi runsaasti käyttöä. Seuraava tanssi-ilta on jo reilun kahden viikon päästä. Tämän viikon loppu on pyhitetty ompelukoneelle.