Sormiharjoituksia

Sehän on tuttu juttu, että deadlinen alla kaikki muu on kiinnostavampaa kuin lähestyvä deadline. On ihan sama, mikä on kuolemanlinjan syy ja laatu. Jos pitäisi siivota, siivoaminen on mälsää; jos pitäisi kirjoittaa, sanat ovat pakosalla; jos pitäisi ommella, kone takkuaa; jos pitäisi tehdä koreografia, liikkeet jämähtävät; jos pitäisi tehdä ihmeitä, taikasauva on hukassa.

Deadlinea edeltävä tahmeus, syystä riippumatta, häviää kyllä, kun homma alkaa rullata. Inspiraatio ei tule odottamalla, se tulee tekemällä. Ja kun homma alkaa rullata, se on kivaa, ilman sivuraiteita ja syrjäpolkuja.

***

Nyt on taas deadlinen aika, työn alla seuraava Ishtar, joka lähtee alkuviikosta painoon ja ilmestyy vajaan parin viikon päästä. Perinteisesti Ishtarilla on tapana pyörähtää yötöiksi. Niin tälläkin kertaa – viikko oli aivan liian silppuinen, jotta olisin saanut kunnolla tehtyä töitä. Niinpä nautin koneella yön hiljaisuudesta, asemoin tekstejä, käsittelen kuvia, viilaan mainoksia, työstän painokuntoon listoja ja kalentereita.

Virikkeellisestä toiminnasta huolimatta Ishtarin deadline kirvoittaa mielestäni mitä mielenkiintoisempia syrjäpolkuja. Koskaan ei maailmassa tunnu olevan niin paljon kivoja neulemalleja, päässä tulvii mainioita koruideoita, ja into ompelukoneen ääreen on suorastaan pohjaton. Jopa tylsimmätkin hommat, vaikkapa vaatehuoneen siivoaminen, tuntuisivat suorastaan huikean jännittäviltä verrattuna koneen ääressä istumiseen.

***

Koneen ääressä istuessakin mieleen juolahtaa toinen toistaan loistavampia ideoita, joilla ei ole mitään tekemistä työn alla olevan projektin kanssa. Ilman Ishtarin työstöprosessin nostattamaa vireystilaa en olisi viime vuosina perustanut paria blogia, tutustunut erinäisiin foorumeihin, liittynyt Twitteriin, Facebookiin ja LinkedIniin, löytänyt mainioita lisäkilkkeitä Firefoxiin ja niin edelleen.

Lopputulos on siis vahvasti plussan puolella: sopivassa työstömielentilassa aktivoituu kokonaisvaltaisesti.

Vielä kun keksisi, miten aktivaatio säilyisi deadlinen jälkeenkin.

hakusanoja deadlinet, inspiraatio, Ishtar
Ei kommentteja »

Seinäkalenteri näyttää huhtikuuta, mutta siellä ei ole kovin monta merkintää. Pöytäkalenteri on pysähtynyt maaliskuun lopulle. Virallinen kalenterini kumisee tyhjyyttään – en ole tainnut edes avata sitä viikkoihin. Olen elänyt kännykän muistutuksilla, Firefoxin ReminderFoxin hälytyksillä ja hurskaalla toiveella, etten ole unohtanut mitään elintärkeää.

Menihän tämä kevät näinkin – deadlinesta toiseen, kelloa vastaan taistellen.

Elämä on ollut yhtä hulinaa jostain marraskuun puolivälistä asti. Tänään on tälle vuotta kolmas perjantai-ilta, jonka olen saanut viettää kotona.

***

Pitäisi kääntää kalenterit oikeaan aikaan ja ryhtyä täyttämään puuttuvia merkintöjä: töitä, toki, mutta myös hammaslääkäreitä, silmälääkäreitä, vanhempainvartteja, koulun erikoispäiviä. Josko talvi on ollut vaakalentoa, niin eipä tuleva toukokuukaan näytä tylsältä.

Tänään kävimme kirjastossa. Jotain tahdin tasaantumisesta kertoo se, että lainasin kirjoja. En vielä itselleni romaaneja luettavaksi – ehkä sitten kesällä ehtii –, mutta useamman käsityö- ja liikuntakirjan ynnä ääneenluettavaa lapsille. Meillä uppoudutaan iltaisin magian maailmaan, Debi Gliorin kirjoittamana. Alan osata jo aika näpsäkästi lukea ääneen paikannimen Auchenlochtermuchty.

hakusanoja deadlinet, kalenteri, kevät, kiire, kirjasto
1 kommentti »

Näytösjuhlallisuudet ovat ohi, mahtavat työreissut Vantaalle ja Tampereelle ovat takana. Seuraavaksi jämähdän koneen äärelle tekemään maaliskuun Ishtar-lehden.

Kevään kalenteria katsoessa tulee kyllä mieleen, että vapaapäivät ovat turhaa ylellisyyttä.

hakusanoja deadlinet, kiire
Ei kommentteja »

Nyt on jotain vialla. Minulla on virtaa vaikka toisille jakaa.

Tätä hämärää olotilaa on kestänyt jo puolen viikkoa, ehkä jopa maanantaista asti. Tekeminen on iloista, mieli tekee tarttua töihin ja urakoihin, ja saan jopa valmista.

***

Moni tietysti sanoo, että sitä se teettää, kun päivät pitenevät. Minulle käy yleensä päinvastoin. Joulukuun 22. päivä on se pahin, kun tajuan, että nyt alkaa päivä pidentyä ja kevät lähestyä. Minun energiani ei virtaa valon lisääntymisestä.

Joku ehdottanee, että uusi vuosi ja uusi kalenteri on virtaa-antavana voimana. Ehkä, kenties, mutta rohkenen epäillä. Hyvistä aikeistani huolimatta en ole vielä saanut edes avattua vuoden 2010 kalentereitani, ja seinäkalenterinkin vaihdoin uuteen tänään. Ei tunnu uudenvuodenvirralta tämä.

Satunnainen henkilö voisi arvella, että kenties olen nukkunut niin paljon, että univelat on pois kuitattu. Ja katinkontit, tässä mitään nukuttu ole. Toinen voisi arvella ulkoilun virkistäneen aivoja. Tosiasiassa olen ollut aktiivisesti neljän seinän sisällä. Kolmas aprikoi syyksi rakastumista. Se asiantila on ollut entisellään liki parinkymmentä vuotta, joten rohkenen epäillä.

***

Tiedän minä, mistä tämä johtuu. Deadline lähestyy.

Näytökseen on kolme viikkoa, joten alkaa olla pakko saada aikaiseksi. Asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Tanssit valmistuvat. Päätöksiä tulee tehdyksi (siis oikeita päätöksiä, pitäviä päätöksiä, ei mitään ehkä-jos-en-keksi-mitään-parempaa-päätöksiä). Hommia tulee tehtyä valmiiksi (siis oikeasti valmiiksi eikä tämä-on-ihan-just-melkein-valmis-kun-vielä-teen-pari-pikku-juttua-valmiiksi). Projektit etenevät.

Mikään ei ole niin addiktoivaa kuin loksahtelu. Eikä niin motivoivaa.

hakusanoja deadlinet, energistä
Ei kommentteja »

Mistä tietää, että on kiirus?

Jos päivän postissa tulee käsityölehti (tässä tapauksessa Suuri Käsityö), mutta sitä ei ehdi edes selaamaan läpi ennen kuin juuri ennen töihinlähtöä. Silloin on kiirus. Muut lehdet joutaa lukemaan sitten joskus – järjestin taannoin sängyn viereen kertynyttä huojuvaa lukemattomien lehtien pinoa, jossa vanhimmat taisivat olla vuodelta 2007 –, mutta käsityölehdet tulee yleensä käytyä läpi siltä istumalta.

Lehdessä oli pikasilmäyksellä yksi kiva hamemalli ja pari kolme mukavaa ideaa. Ihan hyvä saldo käsityölehdelle näin liki viidentoista vuoden aktiivikäytön jälkeen.

***

Tänään luovutin khaligimekot koristeltaviksi. Katse siirtyy jo toiseen suuntaan: seuraavaksi täytyy ostaa muutama kymmenen metriä kankaita, jottako voin viettää lähiajat ommellen.

Tänään kaivoin myös esille juottovehkeet ja juotin käyttökuntoon yhden hopeisen kaulaketjun. Niin kovasti kuin mieli hinkuaisi juotostöihin, täytyy kieltää ne ainakin maaliskuuhun asti. Nyt pitäisi keskittyä esiintymiskorujen työstämiseen, niillä on deadline.

hakusanoja deadlinet, juottaminen, käsityölehdet, kiire
Ei kommentteja »