Merkinnät teemasta 'disco oriental'

Tanssienergiaa

Iltapäivällä ennen viittä olin kuolemanväsynyt. Pitkä työputki takana, univelkaa ja nopeilla hiilihydraateilla eletty työteliäs päivä takana, illan opetukset puoli kuudesta eteenpäin.

Vedin tunnin verran disco orientalia – en hirvittävän energistä tuntia, mutta kummiskin sellaisen, että kroppa lähti liikkeelle. Vähän pääsin jo katsomaan, miltä eka koreografia alkoi näyttää ryhmän tekemänä.

Ja kun tunnin (no, se vähän venähti, joten reilun tunnin) discopläjäys oli ohi, olinkin jo pirteä ja jammausintoinen. Bailailin siinä yhden reippaan saidibiisin tahtiin ennen Saharan treenejä ja tajusin, että kaikki väsymys oli kadonnut. Miten siinä niin pääsi käymään?

On ihanaa, että saan tehdä monenmoista työtä. Kun koneen ääressä istuminen alkaa tökkiä, pääsee opettamaan, ja kun tanssi vetää kropan tukkoon, voi siirtyä henkisen työn pariin. Kun pää on tyhjä, voi tehdä käsillä, ja kun mikään muu ei suju, aina voi kirjoittaa laskuja ja tehdä kirjanpitoa.

Helppo tuli

Nyt on palattu joululomalta takaisin tanssin pariin. Perjantaina oli vuoden ensimmäiset treenit, tänään ohjastin neljä tuntia disco oriental -kursseja. Ensi viikolla tanssin parissa menee kolme iltaa, tämmöisenä lempeänä laskuna, sillä seuraavalla viikolla alkaa taas kansalaisopiston lukukausi. Ehtii kroppa (ja perhe) taas tottua iltatöihin.

Tein tällä kertaa disco oriental -kurssille tanssin, jossa oli pari viitteellistä bollywood-elementtiä. Kappaleessa on bollywood-tematiikkaa, joten koreografiaankin on upotettu muutama intialaistyyppinen elementti. Tämä on disco orientalin hauskuus: se antaa mahdollisuuden tulkita musiikkia ja yhdistellä elementtejä. Lisäksi musiikkia voi valita toisella periaatteella kuin itämaiseen tanssiin.

Koreografiasta tuli oikein kiva, ja – mikä parasta – riittävän helppo. Suuri syntini on, että kaikki tekemäni koreografiat ovat vaikeampia kuin oli tarkoitus tai tarve. Nytkin pelotti, miten ehdin viisiminuuttisen tanssin opettamaan kahteen tuntiin. Mutta hyvin se meni, sillä koko tanssissa on vain viisi sarjaa, jotka toistuvat uudelleen ja uudelleen.

Ja mikä parasta, itsekin tykkäsin tanssista! Olisipa mukava saada se lavalle kevään Onnenvärinöihin…

Päivä kuluu loiventain

Lihaksia särkee. Lihaksia kivistää. Liikkuminen sattuu. Olin eilen Jyväskylässä tanssikursseilla. Kahdeksan tuntia. Siis sitä tanssia.

7HT oli kutsunut Jyväskylään syyssynkeyttä valottamaan Taikku Hyvösen Vantaalta. Taikku on valtaisa energiapakkaus, jonka rinnalla moni räiskyvä ihminen haalenee. Onneksi (?) Taikkua oli vaivannut sitkeä flunssakierre, joten me tavalliset tanssijat pysyimme perässä.

Jo etukäteen arvelin, että kahdeksan tuntia tanssikursseja samana päivänä ei ole hyvä idea, ei varsinkaan, jos opettajana on Taikku. Kuusi tuntia vielä jotakuinkin jaksaa, ainakin jos välillä ottaa rennosti eikä puske täysillä ihan koko aikaa. Nyt tarjolla oli viisi tuntia disco orientalia, joka on selvästi rankempaa kuin itämainen – jatkuvaa liikettä ja supernopeita sarjoja, biittistä musiikkia ja bailausmenoa. Siihen päälle vedettiin vielä kolme tuntia popbaladia, taikkumaisen vauhdikkaita sarjoja.

Jaksoin kuta kuinkin sen kuusi tuntia, sitten oli pakko siirtyä puolitehoiselle vaihteelle, kun päässä alkoi pyöriä. Sarjat sujuivat, mutta pysähtyminen alkoi heiluttaa horisonttia ja tuoda tähtiä näkökenttään. Nestevajausta, matalaa verensokeria, verenpaineen heittelyjä… ei mitään uutta eikä tavatonta. Onneksi olin fiksu ja seurasin välillä sarjojen rakentelua seinustalta soijajuomaa siemaillen, jottei tarvinnut pyörtyä, kuten kaksi vuotta sitten Mohamed El Hossenyn kurssilla Helsingissä…

Kotimatkan jälkeen venyttelin vähän, mutta uni painoi jo silmäluomia. Tänä aamuna sängystä nouseminen oli kömpelöä – ei uskoisi, että eilen sama kroppa hyppi, pomppi, teki ilmapotkuja, istahti kyykkyyn ja singahti sieltä ylös. Varsinkin etureisien alaosat ovat vahvasti sitä mieltä, että liika oli liikaa.

Tämä päivä loivennetaan: akvaarioiden siivousta, venyttelyä, vähän pilatesta, koreografioiden sorvausta ja jos sää sallii, kevyt kävelylenkki. Huomisiltana pitäisi olla opetuskunnossa ja torstaina esiintymisterässä.

Intertekstuaaliset viittaukset
Pauli Hanhiniemi: Asserin kapakkaan

Kroppaa kolottaa

Olin eilen pitämässä kaksi parituntista disco oriental -pläjäystä. Kuntoni ei voi olla aivan surkea, kun jaksoin riehua yhteensä neljä tuntia, mutta ei se häävikään ole: reilun kuusituntisen työpäivän jälkeen olin aivan puhki ja lihaksia kolotti. Kunnon venyttely olisi illalla tehnyt terää, mutta jämähdin sitten nojatuoliin viimeistelemään Alhenan nuubialaishuivien helmikoristeita.

Kolotus ja väsymys taisi pitkälti olla nestevajauksen ja matalan verensokerin yhteisvaikutusta, koska illan tankattuani nestettä ja sopivasti sapuskaa olo koheni kummasti. Tänä aamuna nouseminen ei ollut edes erityisen tuskaista, vaikka venyttely jäikin kevyeksi.

Hiihtolomaviikolla tuli tehtyä kosmeettista pintajärjestelyä (viikattua muutama koneellinen pyykkiä vaatehuoneen hyllyille). Uusi nelisatalitrainen akvaariokin siirtyi jo suhteellisen lähelle lopullista sijoituspaikkaansa. Hyvä niin, mutta moni asia odottaa silti järjestäjää.

Yksi niistä on koreografiamapistoni. Koreografioita on kertynyt vuosien mittaan lukemattomia, niin kursseilla opittuja kuin omia. Olen tallettanut koreografiapaperit ynnä tekniikkamuistinpanoja neljään repäisykansioon, mutta ne painavat hervottomasti eikä kaikkia jaksa kantaa mukana. Mukana kulkevat työn alla olevien koreografioiden paperit, mutta jos mieleen tulee tarkistaa jostain muusta koreografiasta yksityiskohtia, niin tarvittavat paperit ovat aina kotona olevissa kansioissa. Siinä olisi työmaata, kun yrittäisi saada jotain tolkkua koreografiakansioiden antiin.

Tämän päivän ohjelmassa on muutaman koreografian muistiinpanojen kirjoittaminen oppilaille. Monet niistä lykkäytyvät viime tippaan siltä varalta, että haluan tehdä muutoksia koreografiaan. Ehkä olisi kuitenkin parempi antaa koreografiarunko paperilla mahdollisimman aikaisin, jotta oppilailla olisi tukea, minkä kanssa treenata. Ehkä.