Merkinnät teemasta 'pääsiäinen'

Vanhoina, hyvinä aikoina

Vanhoina hyvinä aikoina toukokuun viimeinen oli koulun päättymispäivä. Nykyisin koulu loppuu aina viikon 22 lauantaina – tänä vuonna siis 5.6. Vielä on päiviä jaksettavana.

Tänä vuonna kalenteri on ollut kaikkea muuta kuin suosiollinen: vuosi vaihtui viikolla 53, joten paikallinen hiihtoloma (viikko 9) osui maaliskuun ensimmäiselle viikolle “normaalin” helmikuun lopun sijaan. Samalla tavalla kaikki viikkosidonnaiset asiat nitkahtavat joko vuodenkierrossa vähän myöhempään aikaan tahi (kuten toimittamani Ishtar-lehden ilmestyminen) siirtyvät viikkorytmissä viikkoa aiemmaksi.

Vaikken kovin montaa asiaa viikkonumeron perusteella ajattele, silti tällainen nitkahtava vuosi tuntuu sotkevan sisäisen kalenterin.

***

Jos kuluva vuosi tuntuu omalaatuiselta, niin vuoden 2011 kevät vie voiton.

Vuosi vaihtuu nätisti viikolla 52, vuoden ensimmäinen päivä on lauantai. So far so good. Loppiainen on torstaina, joten se viikko on vielä lomaa: arkeen palataan vasta maanantaina 10.1.

Pääsiäinen on ensi vuonna hyvin myöhään: pitkäperjantai on vasta 22.4. Pääsiäistä seuraavana viikonloppuna on vappu (sunnuntaina). Helatorstai puolestaan sattuu olemaan viikolla 22, kesäkuun toisena päivänä.

Hiihtoloman jälkeen ensimmäinen vapaa on siis pääsiäinen huhtikuun loppupuolella. Toukokuulle ei siis tule yhtään ylimääräistä vapaapäivää, eikä helatorstaiviikolle saa pitkää viikonloppua, sillä koulujen päättäjäiset ovat lauantaina 4.6. – sattuneesta syystä myös perjantaina 3.6. käydään koulussa siivoamassa pulpetteja.

Tulossa on raskas kevät.

***

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee kovasti, mutta sitähän ei sijoitetakaan kalenterivuoteen päivämäärän tai viikkonumeron perusteella, vaan kuun kierron mukaan.

Pääsiäisen ajankohta lasketaan kevätpäivän tasauksesta. Etsitään ensimmäinen kevätpäivän tasauksen jälkeinen täysikuu; pääsiäissunnuntai on tätä ajankohtaa seuraava sunnuntai, aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Ensi vuoden pääsiäinen on siis likimain myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana.

Helatorstai sijoittuu pääsiäisestä laskien viidennen ja kuudennen sunnuntain väliin. Helatorstaita vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.

Helluntaita puolestaan vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Helluntai on aina sunnuntaina, seitsemän viikkoa pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Se on se toinen hassu sunnuntai äitienpäivän lisäksi, jolloin kaupat ovat ennen kesää kiinni – paitsi tietysti ensi vuonna, jolloin helluntai on 12.6., kaksi viikkoa ennen juhannusta.

Lisätietoa kirkollisista juhlapyhistä: evankelisluterilaisen kirkon ohjeet Kirkkovuosikalenterin laatimista sekä kirkkovuosi Wikipediassa. Enemmän kiintoisia kalenteripäiviä: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, jossa muun muassa viimeisten kymmenen vuoden almanakat.

Urakkaa paossa

Veroilmoitus, jokavuotinen iloni, on taas ajankohtainen. Sen tekeminen ottaa kohtuullisesti aivokapasiteettia ja kohtuuttomasti aikaa. Pätkissä tekeminen ei kannata, sillä jokaisen pätkän aluksi ajatusten kasaaminen sujuu surkean hitaasti. Pitäisi siis tehdä urakalla.

Siivoaminen ei ole koskaan niin innostavaa kuin silloin, kun pakoilee jotain urakkaa. Mieli tekisi siivota työhuone, mapittaa kaavat, lajitella kangasvarastot, järjestää vaatehuone ja tehdä suursiivous suurin piirtein jokaiselle talon nurkalle.

Toisaalta sama pätee myös päinvastaisessa tilanteessa. Kun olisi ihan pakko siivota, mikä tahansa urakka tuntuu kiinnostavammalta. Sitä paitsi siivoamisen laiminlyönnistä ei seuraa sakkoa eikä veronkorotusta. Urakat voittavat aina.

***

Siivousvimma ei ole saanut ylivaltaa, josko sen verran sentään eilettäin tein, että otin jouluisat koristeet lopultakin pois keittiön ikkunasta ja vaihdoin tilalle lasten pääsiäis- ja kevätkoristeita.

Sen sijaan veroilmoituksen rinnakkaisurakka, tanssivaatteiden ompelu, meinaa kiilata pahasti veroilmoituksen edelle. Tänään kannoin kotiin 15 metriä kankaita, joitka kaikki pitäisi muuttaa tanssivaatteiksi ensi lauantain esiintymiseen.

Veroilmoituksen takaraja on tiistaina. Priorisointi on taiteenlaji.

Ai mikä pääsiäinen?

Päivän pakollisella kauppareissulla tajusin, miten erilaiselta maailma näyttää keskivertotyöntekijän silmin.

Suomalaiset meinaavat pitää pääsiäisen lomaa – reissataan, shoppaillaan, syödään, ollaan perheen kanssa. Kaupan työntekijöillekin on luvassa ihan oikeita vapaapäiviä, kun jokainen putiikki on kiinni pari pyhäpäivää.

Minun pääsiäiseeni ei sisälly lomaa, vapaata tai muutakaan oleilua. Arvostan toki neljää päivää, joiden aikana ei tarvitse välttämättä vetää edes kotoapoistumiskelpoisia vaatteita ylle, vaan voin uppoutua olennaisiin urakoihin aamusta iltaan. Ja kyllä tässä uppoudutaankin – tai ainakin jämähdetään ompelukoneelle.

***

En erityisesti pidä juhlapyhistä, mutta jotain pääsiäishenkistä meilläkin varmaan tehdään. Ainakin ostin reilusti kananmunia, josko jälkikasvu haluaa niitä maalata (muistilappu: keitä ne ensin). Ja koulussa työstetyt pääsiäiskoristeetkin laitetaan toki näytille.

Ja enköhän minä pyri noudattamaan myös jokavuotista traditiotani: pääsiäisenä on aika ottaa keittiön ikkunasta jouluksi laitetut koristeet pois.

Mämmiä, mämmiä

Vaikka mämmiä on ollut kaupan hyllyillä suunnilleen loppiaisesta asti, ostimme ensimmäisen (ja viimeisen) roveen tänään. Uskollisesti mämmiä on joka vuosi tarjottu jälkikasvulle, jottako tulisi tämäkin tutuksi.

Ainoa, jolle meidän perheessämme mämmi oikeasti maistuu, on diabeetikkomme. Hän pisteli välipalaksi tänään mämmiä ja vaniljakastiketta. Sitä yhdistelmää minäkin mielelläni maistelen, ja hyvä niin, sillä muuten menisi suurin osa mämmistä pääsiäisen jälkeen roskikseen.

Hävyttömän paljon mämmissä on hiilareita, Finelin mukaan 25 hh/100 g. Paketin kylkeen puolestaan oli präntätty 40 hiilaria. Jauhojahan mämmi pääasiassa on, joten en yhtään epäile jälkimmäistä hiilarimäärää. Saattaapi olla reseptistä kiinni, jos vaikka  Saarioinen käyttää reilummin sokeria.

Hyvissä ajoin

Meillä on vielä joulukuusi, kun se ei ole neulasiaan innostunut karistamaan. Meillä on yhä esillä kyntteliköt, jouluvalot ja ikkunassa joulukoristeet. (Yritän tänä vuonna saada ne pois ennen pääsiäistä, vaikka pääsiäinen onkin poikkeuksellisen varhain.)

Jos kauppa vielä myisi, söisin ilomielin rosollia. Meillä se ei ole erityinen jouluherkku vaan joulunalusajan perussapuskaa. Mutta rosollit hävisivät kaupan hyllyiltä jo välipäivinä.

Mistä tietää, että joulu on ohi? Siitä, että lähikaupassamme oli kylmähyllyssä – sulassa sovussa perunasalaatin ja Saarioisten porkkana-punajuuripalkkien välissä – reilunkokoisissa roveissa mämmiä.

Jo oli aikakin; pääsiäiseen on enää kymmenen (10) viikkoa.