Merkinnät teemasta 'Alhena'

Hahmottuvaa

Tänään alkoi viimeinkin näyttää valmiilta. D’Orin talven ykkösprojekti on Shakiran musiikkiin tehty koreografia. Sen työstäminen aloitettiin jo toukokuussa, ja sittemmin tanssia on treenattu ja treenattu ja treenattu ja treen…

Tanssi on siis varsin työteliäs, ei millään mittapuulla helppo, ja pelkästään käsien työstämiseen on huvennut hirveästi aikaa. Mutta koreografia on kaiken sen väärti.

***

Olen koettanut tehdä D’Orille tämän koreografian ryhmäsovitusta jo pitkään. Harvoin rakennan tanssille kolme eri sovitusta ja silti vielä päädyn neljänteen. Nyt kävi niin.

Isolla ryhmällä olisi niin kiva tehdä huikeita kuvioita, mutta tämä koreografia ei anna siihen tilaa. Oli pakko yksinkertaistaa ja yksinkertaistaa. Siis minun (!).

Tänään se lopulta alkoi olla kasassa: koreografia on enää viilausta vaille, ja sovituskin toimii. Jokaisella on paikkansa ja jokainen ehtii paikalleen – tai ainakin tulee ehtimään, riittävän treenin jälkeen.

***

Tässä kohti vuotta on ilo todeta, että muutama tanssi on jo sovituksia myöten valmiina. D’Orin ykköstanssi on siis kasassa ja puvut mietinnässä. Saharan ykkösprojekti kaipaa enää treeniä, puvut on suunniteltu ja kankaat metsästyksessä. Alavuden disco oriental -ryhmällä niin ikään on talven ensimmäinen tanssi esityskunnossa.

Alhenan talven ainoa uusi tanssi on sovitettu, mutta itse koreografia ei ole vielä loppuun asti työstetty. Näin etenemme Alhenan kanssa nykyisin varsin usein.

Perusryhmien ja jatkavan ryhmän tanssit ovat vasta raakaversiovaiheessa, mutta siitä mennään nyt lähiviikkoina pitkillä loikilla kohti valmista. Aikaa on reilusti, muttei kuitenkaan liikoja: kevään tähtäimessä ovat Onnenvärinät 15.4. ja itämainen ilta 16.4. Ei sinne enää ole kuin vajaat kolme kuukautta.

Kärsivällisyyden palkinto

Meni siihen muutama viikko, mutta tänään, lopultakin, Alhenan koreografian sovitus on kasassa. Muutamia pieniä detaljeja on vielä säätämättä, siirtymisiä hiomatta, mutta pääosin koreografian sovitus on siinä.

Täytyy vain kiitellä ryhmäläisten kärsivällisyyttä. Viime viikkojen ohjelmaan on kuulunut muun muassa järjestäytymistä erilaisiin kuvioihin. Ihmiset ovat seisseet häkellyttävän suuren osan tunnista, kun olen hahmotellut muodostelmia, värikokonaisuuksia ja visuaalisia efektejä.

Tämän illan huipentuma lienee se, kun kaksi ihmistä astui sivuille vuoron perään, kun pohdin, kumpi astuu kummallekin sivulle. Kärsivällisesti tämän tanssijat minulle demonstroivat, kunnes tein päätökseni.

Tästä tulee vielä upea tanssi! Ensiesitys on tammikuun lopulla, joten tanssi on hyvässä mitassa. Enemmän huolestuttavat kaksi puuttuvaa pukua – odottelen yhä kangasta saapuvaksi.

Kärsivällisyys on hyve (oppilailla)

Alhenan illan tanssitreeneissä tehtiin ryhmäkuvioita.

Työn alla on khaligitanssi Persianlahdelta, ja siinä käytetään värillisiä isoja sinfonkimekkoja. Tällä kertaa tanssin ryhmäkuviointi lähtee mekkojen värien pohjalta. Niinpä kuvioinnin alkajaisiksi ihmiset saivat seisoskella erilaisissa väriyhdistelmissä, ja minä tuumailin, mitkä yhdistelmät näyttävät parhaimmilta. Aina välillä kävelytin pari ihmistä tuonne, pari tänne ja vaihdoin toisenväriset mekot vierekkäin.

Sen jälkeen siirryttiin liikkumaan värikuvioissa ja vaihtelemaan paikkoja vauhdissa. Tuumailtiin, miten saadaan nopeimmin ihmiset siirrettyä vuoroväreistä tasaväreihin ja ryhmät hajoitettua kahtia ja vaihdettua rivit jonoon ja ympyrään ja niin edelleen.

Tiivistelmä:

  • Tunti oli tylsä.
  • Sovitusta kasassa noin kolmannes.
  • Tanssi alkaa näyttää hyvältä.
  • Oppilailla oli kivaa.

Hyvässä porukassa tervanjuontikin on herkkua. (Sitä jatkuu vielä kaksi viikkoa.)

Oikeastaan aikas hyvä päivä

Pientä pinnan kiristymistä on havaittavissa. Monta asiaa samanaikaisesti mietittävänä ja suunniteltavana, mutta tunteja turhan vähän.

Onneksi välillä on päiviä, joista tulee hyvä mieli. Tämän päivän kolme kohokohtaa:

Olen tänään pyrähdellyt töiden välissä Facebookissa (hyst, älkää nyt muistuttako, että kiireisempääkin tekemistä olisi ollut): olen kutsunut ystäviä, hyväksynyt ystäväpyyntöjä ja vaihtanut kuulumisia. Verkostoituminen on hauskaa.

Tapasin tänään yhden vanhan ystäväni pitkästä aikaa. Laskeskelin tuossa, että olisiko siitä seitsemän vuotta, kun viimeksi näimme kasvotusten. Kauan, yhtä kaikki. Niin ihania kuin verkkomaailma ja sähköpostit ja tekstiviestit ja blogit ovatkin, kyllä saman pöydän ääressä istumisellakin on puolensa. Oli kiva, kun kävitte!

Ja sitten tietysti päivän pallealihasten kiusaus, tanssitreenit. Meillä kerta kaikkiaan vain on niin kivaa. Tänäänkin juttu kulki aiheessa ja aiheen vierestä, ja parhaimmillaan nauroimme vedet silmissä. (Niin, ja tanssittiin me myöskin.)

Lisäksi päivän plussa: josko aina välillä olen sitä mieltä, että minulla on mainiot tenavat, niin erityisesti tänään olin sitä mieltä, että lapset olivat (ainakin osan päivästä) oikein ihania. Tämä tunne tuli siis poikkeuksellisesti jo ennen kuin jälkikasvu oli illalla nukkumassa.

Olkoon kärsivällisyys kanssanne

Melkein kaiken olennaisen kirjoitin jo eilen toiseen blogiin. Mutta sen verran vielä aiheesta, että tämäniltaisten treenien jälkeen täytyy taas ihailla tanssijoitani.

Rakennamme uutta koreografiaa. Kuten yleensäkin, minulla on kasapäin ideoita: loistavia, erinomaisia, mainioita ja ihan susia. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että tutkitaan, mikä idea kuuluu mihinkin joukkoon.

Tämän illan treeneissä tehtiin oikeastaan vain yhtä pätkää tanssista, keskimäärin kahta liikettä. Koko ilta. Eri rytmissä, ei ryhmitelmissä, eri nopeudella.

Siis kahta liikettä, koko ilta.

Ei niillä tanssijoilla näkyvää sädekehää päänsä päällä ole, mutta ehkä ne olivat väliaikaisesti sammutettuina.