Maailma pelastuu?
Mondayjakelun osoitteena miksi?
Mustesuihkutulostimet nielevät mustetta käsittämätöntä kyytiä. Yleensä pyrin printtaamaan keveitä pikavedoksia, joissa mustetta käytetään paljon vähemmän kuin normaaliprinteissä, mutta silti mustepatruunoita joutuu vaihtamaan aivan liian usein.
En koskaan oikein tiedä, mihin ne patruunat lykkäisin. Sekajätteeseen heittäminen tuntuu haaskuulta, mutta ei niille erillistä keräyspistettäkään ole toisin kuin esimerkiksi pattereille (tosin minulla ei ole aavistustakaan, missä on lähin pattereiden keräyspiste – toisaalta melkein kaikki paristokäyttöinen pyörii meillä ladattavilla paristoakuilla).
Pitkä johdanto lyhyeen asiaan: HP tarjoaa mahdollisuuden kierrättää mustesuihkupatruunat ja laserin mustekasetit ilman kuluja. Tilasin kuun alkupuolella muutaman kierrätyspussin tyhjille mustepatruunoille, ja viime viikolla sain Ranskasta kirjeessä pussit. Heti kättelyssä harmitti, että olisin ehkä voinut ottaa muutaman pussin varastoonkin enkä vain pöydällä odottaneille patruunoille.
Eipä hätää, lukevat HP:llä ajatuksia: tänään posti toi uuden, identtisen satsin kierrätyspusseja, tosin yhtä päivää myöhemmällä päiväyksellä. Nyt en enää enempiä haikaile. Mietityttää silti, että onkohan näitä tulossa vielä montakin lähetystä?
Käytetyt patruunat suuntaavat siis Ranskaan, jossa ne hyödynnetään uudelleen. Siitä en kyllä ole varma, kuinka paljon luonnonvaroja kuluttaa se, että kertaalleen käytettyjä aineksia kuskataan edestakaisin ympäri maailmaa.
***
Mieli tekisi kirjata päivän joululauluksi Reippahasti käypi askelet, ihan vain siksi, että tässä on tehty jo monta ympäripyöreää päivää, eikä rauhallisempaa näy ennen joulua. Mutta ei, valitaan tällä kertaa jälkikasvun suosikki.
Tämän laulun on tehnyt hittitehdas Kassu Halonen – Vexi Salmi vuonna 1988. Tahtilajina on 6/8, ja se (?) heijastuu myös kertosäkeeseen, jossa on vain kolme säettä:
Näin sydämeeni joulun teen
ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen
Ja lauluhan oli Sydämeeni joulun teen, jonka on levyttänyt muun muassa Arja Koriseva vuonna 1991.
Tässä laulussa minua häiritsee suunnattomasti toisen säkeistön epäpuhdas riimipari voisin : soisi. Toisinpäinhän se ei olisi ongelma, mutta kun riimivasteesta puuttuu riimisanan viimeinen äänne, sitä luulee sinnikkäästi kuulevansa väärin. Mutta kun jälkikasvu tykkää, niin äidin ei parane nipottaa.